Browsing by Subject "johdon tehtävä"

Kapitalismin ongelmakohdat saavat jatkuvasti enenevässä määrin osakseen kriittistä tarkastelua niin tiedeyhteisöltä, medialta kuin yrityssektoriltakin. Kritiikin ytimessä on ajatus siitä, että yritykset aiheuttavat voitontuottamiseen tähtäävällä toiminnallaan suuren osan yhteiskunnassa esiintyvistä sosiaalisista, ympäristöllisistä ja taloudellisista ongelmista, ja että tällaisten negatiivisten ulkoisvaikutusten tuloksena yritysten ja niiden omistajien katsotaan vaurastuvan yhteiskunnan kustannuksella. Osakkeenomistajien varallisuusarvon maksimointi kytkeytyy olennaisesti osakeyhtiöinstituution peruslähtökohtiin, ja näin ollen kapitalismin kritiikin voidaan katsoa kohdistuvan osaltaan niihin seikkoihin, joiden vuoksi osakeyhtiömuoto on poikkeuksellisen suosittu liiketoiminnan harjoittamisen väline yrityssektorin keskuudessa. Vastapuheenvuorona kritiikille Michael E. Porter ja Mark R. Kramer esittivät vuosina 2006 ja 2011 julkaistuissa artikkeleissaan teorian nimeltä creating shared value (”CSV”). CSV:llä tarkoitetaan menettelytapoja, jotka parantavat samanaikaisesti yhtiön kilpailukykyä sekä taloudellisia ja sosiaalisia olosuhteita niissä yhteisöissä, joissa yhtiö toimii. Yhtiöoikeuden näkökulmasta keskeisin ero yritysvastuun (corporate social responsibility, ”CSR”) ja CSV:n välillä on se, että siinä missä CSR nähdään voitonmaksimoinnista erillisenä ja sitä mahdollisesti rajoittavana tekijänä, CSV näkee toiminnan yhteiskunnallisten vaikutusten huomioimisen elintärkeänä tekijänä osakkeenomistajien voitonmaksimoinnin kannalta. Tutkielman tarkoituksena on analysoida, onko CSV yhteensovitettavissa Suomen nykyisen osakeyhtiösääntelyn kanssa. Tutkielmassa tulkitaan OYL 1:5:n sisältöä ja selvitetään, onko CSV voitontuottamistarkoituksen kriteerit täyttävää toimintaa, jonka voimassa oleva osakeyhtiösääntely mahdollistaa. Tavoitteena on selvittää, missä määrin OYL 1:5 sallii muiden sidosryhmien kuin osakkeenomistajien intressien huomioimisen yhtiön päätöksenteossa silloin, kun sidosryhmien huomioon ottamisen tarkoitus on pitkällä aikavälillä tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Näissä kysymyksissä perehdytään oppiin valistuneesta arvonmaksimoinnista. Toiseksi tarkoituksena on analysoida, missä määrin voimassa oleva yhtiön hallinnoinnin viitekehys yhtäältä mahdollistaa ja toisaalta kannustaa yhtiön johtoa CSV-liiketoimintaan eli käytännössä yhtiön toiminnan yhteiskuntavaikutusten ja sidosryhmien etujen huomioon ottamiseen liiketoiminnallisessa päätöksenteossa. CSV tarkoittaa usein uudistuksia yhtiön organisaatiossa ja innovointia; tällaisia toimia rajoittavia rajapintoja ovat lähtökohtaisesti yhtiön toiminnan tarkoitus sekä yhtiön toimiala. Toisaalta yhtiön johdon välinpitämättömyys sidosryhmiä ja yhteiskuntaa kohtaan voi johtaa tappioihin yhtiölle. Tällaisessa tapauksessa päätöksenteon rajapintana on OYL 1:8:n johdon huolellisuusvelvollisuus sekä OYL 22:1:n mukainen johdon vahingonkorvausvastuu yhtiölle aiheutetusta vahingosta. Lähestymiskulmana on käytännöllinen lainoppi: tarkoituksena on testata yhtiöoikeuden piirissä muodostettuja systematisointeja ja teorioita CSV:n mukanaan tuomien liike-elämän ongelmatilanteiden kontekstissa. Tavoitteena on siten esittää OYL:n yleisiä periaatteita koskevia tulkintasuosituksia. Tulkinnassa noudatetaan oikeuslähdeoppia: lähtökohtana on lain sanamuodon tulkinta, jota tuetaan erityisesti lain esitöissä esitetyillä kannanotoilla. Oikeuskäytäntöön viitataan siltä osin, kuin sitä on käsiteltävistä kysymyksistä annettu. Tulkinnan apuna hyödynnetään sekä kotimaista että ulkomaista oikeuskirjallisuutta, minkä lisäksi erityisesti voitontuottamistarkoituksen analyysin yhteydessä tulkinta-aineistoon on otettu mukaan myös liiketaloustieteellistä aineistoa. Esitän tässä tutkielmassa muutaman keskeisen väitteen. Väitän, että vaikka yhtiön etu samastetaan usein osakkeenomistajien etuun, kyse on enemmänkin tosiasiallisesta kuin käsitteellisestä yhteydestä. Yhtiön residuaalikassavirran omistajina osakkeenomistajat lähtökohtaisesti hyötyvät aina yhtiön arvon kasvattamisesta, ja yhtiön etu johtaa siten lähtökohtaisesti osakkeenomistajien etuun. Osakkeenomistajien etu ei kuitenkaan ole sama asia kuin yhtiön etu, sillä esimerkiksi tilanteissa, joissa osakkeenomistajat pyrkivät toimimaan opportunistisesti suhteessa yhtiön velkojiin, osakkeenomistajien intressissä voi olla sellainen toiminta, joka tosiasiassa tuhoaa yhtiön arvoa. Pidän järkevänä tulkintana sitä, että yhtiön arvoa tuhoava toiminta ei voi missään tilanteessa olla yhtiön edun mukaista. Toiseksi väitän, että OYL 1:5:n tulkinnassa keskeinen oppi valistuneesta arvonmaksimoinnista on eräänlainen CSV-liiketoimintamallin oikeudellinen vastinpari. Esitän lisäksi, että valistunut arvonmaksimointi on paitsi mahdollinen ja mielekäs, myös pääsääntöisesti ainoa rationaalinen tapa tulkita OYL 1:5:n tosiasiallista sisältöä. Näin ollen CSV-liiketoiminnan periaatteet ja osakeyhtiön toiminnan tarkoitus nykymuodossaan eivät ole ristiriidassa keskenään. Kolmanneksi väitän, että OYL:n yhtiön johdon toimintaa määrittävä sääntely mahdollistaa CSV:n harjoittamisen lähes ongelmitta ja myös kannustaa siihen de jure, muttei välttämättä de facto. Näin ollen vastuu CSV-periaatteiden integroimisesta yhtiön liiketoimintaan siirtynee jossain määrin osakkeenomistajakollektiiville, mikä voidaan toisaalta nähdä myös ilmentymänä riskin ja kontrollin osakkeenomistajille yleisestikin allokoivasta osakeyhtiöinstituution taustaperiaatteesta.

Tiivistelmä Tiedekunta: Oikeustieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Oikeustieteen maisterin koulutusohjelma Opintosuunta: Kauppaoikeus Tekijä: Samu Salmesvirta Työn nimi: SHRD II direktiivin johdon palkitsemista koskevien säännösten vaikutukset johdon palkitsemisesta päättämiseen, johdon tehtävien hoitamiseen ja osakeyhtiön olemukseen. Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2021 Sivumäärä: 74 Avainsanat: Osakeyhtiö, SHRD II, osakeyhtiölaki, johdon tehtävä, toiminnan tarkoitus Ohjaaja tai ohjaajat: Seppo Villa Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tutkielman aiheena on SHRD II direktiivin palkitsemista koskevien säännösten vaikutukset pörssiyhtiön johdon palkitsemisesta päättämiseen Suomessa sekä näiden säännösten merkitys johdon tehtävien hoitamiseen. Näiden vaikutusten kartoittamisen lisäksi tavoitteena on tutkia, mikäli kyseiset säännökset ja niiden perusteet ovat yhteensopivia aiheen kannalta relevanttien osakeyhtiölain säännösten ja niiden perusteiden kanssa. Eli mikäli nämä uudet säännökset ovat yhteensopivia suomalaisen osakeyhtiön ja osakeyhtiölain (OYL, 624/2006) olemuksen kanssa. Osakeyhtiön yhtenä ominaispiirteenä on johdon ja omistuksen erillisyys, josta päämies-agenttiteorian mukaan seuraa johdolle mahdollisuus käyttää asemaansa omia intressejään tyydyttävällä tavalla yhtiön ja sen osakkeenomistajien kustannuksella. Tämän mahdollisuuden takia on nähty tarpeellisena ehkäistä johdon opportunistista toimintaa. Omistuksen ja johdon erillisyyden sekä päämies-agenttiteorian saattamana osakeyhtiölain 1:8§:ssä on säädetty johdon tehtäväksi huolellisesti toimien edistää yhtiön etua. Se mikä yhtiön etu on herättänyt paljon keskustelua. Tämä on ymmärrettävää yritysten menestymisen ja yhteiskunnan hyvinvoinnin ollessa riippuvaisia siitä, miten yhtiön etu määritellään. Osakeyhtiölain esitöistä ilmenee kuitenkin, että yhtiön etu on samaistettavissa osakkeenomistajien kollektiiviseen etuun, osakeyhtiölain toiminnan tarkoituksen ohjatessa yhtiön edun sisällön tulkintaa. Osakeyhtiölainmukaisen tulkinnan myötä johdon tehtäväksi muodostuu huolellisesti ja lojaalisti toimien tuottaa osakkeenomistajakollektiiville voittoa valistuneen arvonmaksimointiteorian mukaisesti pitkällä aikavälillä. Euroopan parlamentti ja neuvosto antoi 17 päivänä toukokuuta 2017 direktiivin (EU) 2017/828, direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta. Direktiivin 9a artikkelissa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että pörssiyhtiöt laativat johtajia koskevan palkitsemispolitiikan ja että osakkeen-omistajilla on oikeus äänestää yhtiökokouksessa palkitsemispolitiikasta joko neuvoa-antavasti tai sitovasti. Tällaista johdon palkitsemista koskevaa osakkeenomistajien päätösvaltaa kutsutaan say on pay:ksi (SOP). Suomessa direktiivin palkitsemispolitiikkaa koskevat säännökset implementoitiin siten, että palkitsemispolitiikan hyväksyttävyydestä tulee järjestää yhtiökokouksen neuvoa-antava äänestys. Jos yhtiökokous ei kannata esitettyä palkitsemispolitiikkaa tulee tarkistettu palkitsemispolitiikka esittää yhtiökokoukselle viimeistään seuraavassa varsinaisessa yhtiökokouksessa. Mikäli palkitsemispolitiikkaa ei hyväksytä tulee johdon palkitseminen kuitenkin perustua siihen, kunnes uusi tarkistettu palkitsemispolitiikka on esitetty yhtiökokoukselle. SOP -säädännön tarpeellisuudentunne kasvoi johdon palkkioiden nousun, yritysskandaalien ja finanssikriisin aiheuttamien ahdinkojen myötä. Nämä tapahtumat olivat myös keskeisin syy EU tason SOP säädäntöjen syntyyn. Jotta tämän lopputuleman tarpeellisuudesta voitaisiin vetää johtopäätöksiä, tutkielmassa tutkitaan kyseisten yritysskandaalien ja finanssikriisiin ajautumisen syitä sekä SOP:n taustaa ja toimivuutta. Tutkielmassa päästään tämän asian kohdalla siihen lopputulokseen, ettei kyseisten säädäntöön johtaneiden tapahtumien syistä löydy perustetta SOP:stä säätämiseen ja ettei SOP:n toimivuudesta tai vaikutuksista ole siitä tehtyjen tutkimusten perusteella selvää näyttöä. Näin ollen tutkielmassa kyseenalaistetaan se, että talouskriisin myötä – kriisin, johon on johtanut täysin eri asiat kuin say on pay -säädännön puuttuminen –direktiivillä on säädetty jäsenmaita velvoittavasti asiasta, jonka toimivuudesta tai vaikutuksista ei todellisuudessa ole tietoa. Direktiiviä ja SOP:tä koskevan tarkastelun jälkeen tutkielmassa esitetään miten direktiivi vaikuttaa johdon palkitsemisesta päättämiseen ja johdon mahdollisuuksiin hoitaa tehtävänsä. Tutkimuksessa todetaan tämän asian kohdalla, että yhtiökokoukselle muun muassa OYL 5:3§:ssa säädetty hallitusjäsenten valintaa ja palkitsemista koskevaa vaikutusvaltaa siirtyy direktiivin myötä jossain määrin hallitukselle, mikä luo uusia mahdollisuuksia hallitukselle toimia opportunistisesti. Näin sen takia, että yhtiökokouksen tulee perustaa kyseiset päätöksensä hallituksen laatimaan palkitsemispolitiikkaan, jota yhtiökokous ei välttämättä ole edes hyväksynyt. Direktiivi vaikuttaa myös hallituksen mahdollisuuksiin hoitaa sille säädetyt tehtävät. Yksi hallituksen tärkeimmistä tehtävistä on osakeyhtiölain esitöiden mukaan toimitusjohtajan toiminnan ohjaaminen, johon liittyy toimitusjohtajan valinta ja palkitseminen. Tehtävän menestyksellinen hoitaminen on keskeistä yhtiön taloudellisen menestymisen kannalta. Tutkimuksessa päästään siihen lopputulokseen, että vaikka yhtiökokouksen äänestys palkitsemispolitiikasta on säädetty Suomessa neuvoa-antavaksi, ovat sen vaikutukset hallituksen mahdollisuuteen hoitaa tehtävänsä samat kuin jos äänestystulos olisi sitova, osakkeenomistajien todellisen vaikutusvallan takia. Palkitsemispolitiikan asettaessa raamit hallituksen toimitusjohtajan valinnan, palkitsemisen ja näin myös ohjaamistehtävän suorittamiselle on näiden asioiden päättämisvaltaa siirretty hallitukselta osakkeenomistajille. Hallituksen edellytykset hoitaa sille OYL 1:8§:ssä säädettyä tehtävää rajoitetaan näin portfolioteorian mukaan sijoittaneiden, itsekkyysoikeudet ja passiivisuusoikeudet ja hallitusta heikomman tietotaidon omaavien osakkeenomistajien sananvallalla. Tutkielman perusteella voidaan päätellä, että SHRD II direktiivin osoittama arvomaailma ei vastaa osakeyhtiölain osoittamaa arvomaailmaa. Direktiivin implementoinnin myötä voidaan havaita osakeyhtiön tarkoituksen siirtyminen hieman kohti sosiaalista solidaarisuutta taloudellisen tuottavuuden kustannuksella.

Tutkielmassa tarkastellaan osakeyhtiön tuloverotukseen liittyvän verosuunnittelun yhtiöoikeudellisia rajoja. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia vaatimuksia johdon fidusiaariset velvollisuudet asettavat osakeyhtiön verosuunnittelua koskevalle päätöksenteolle. Tutkielmassa otetaan kantaa myös johdon fidusiaaristen velvollisuuksien kohteeseen ja pohditaan verosuunnittelun hyväksyttävyyttä sekä yhtiön että sen osakkeenomistajien näkökulmasta. Tutkielman pääasiallisena tutkimusmetodina on oikeusdogmatiikka, mutta tutkielmassa hyödynnetään myös liiketaloudellista sekä oikeushistoriallista metodia, ja tämän vuoksi tutkielman tarkastelunäkökulma on poikkitieteellinen. Keskeisenä lähdeaineistona hyödynnetään lainsäädäntöä ja sen esitöitä, virallislähteitä sekä kansallista ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta ja muuta akateemista kirjallisuutta. Tutkielmassa havaittiin, ettei osakeyhtiön verosuunnittelulle voida määrittää selkeitä yhtiöoikeudellisia rajoja osakeyhtiölain nojalla. Verosuunnittelun yhtiöoikeudellinen hyväksyttävyys muodostuu tilannekohtaisesti yhtiön voiton tuottamisen tarkoituksen kautta, ja tällöin keskeisessä roolissa on erityisesti yhtiön sidosryhmien odotukset suhteessa verojen minimoimiseen ja näiden vaikutus yhtiön julkiseen kuvaan. Johdon fidusiaariset velvollisuudet puolestaan asettavat vaatimuksia erityisesti verosuunnittelua koskevalle riskiarviolle. Keskeisenä johtopäätöksenä tutkielmassa on se, ettei johto vastaa verosuunnittelua koskevan päätöksen epäonnistumisesta, kunhan verosuunnittelun tavoitteena on ollut yhtiön edun edistäminen, sitä koskevassa päätöksenteossa on menetelty huolellisesti ja toimenpiteiden mahdollisista seurauksista on tehty riittävä riskiarviointi. Korostunut huolellisuus voidaan kuitenkin nähdä perusteltuna vaatimuksena päätöksenteossa, erityisesti verosuunnittelun hyväksyttävyyteen liittyvien kysymysten ajankohtaisuuden vuoksi.