Browsing by Subject "jus cogens"

Tämä tutkielma tutkii syitä siihen, miksi nk. ”ihmisoikeuspoikkeus” ei ole sellaisenaan menestynyt hyväksyttynä poikkeuksena valtion, valtiojohdon tai diplomaatin immuniteettiin. Ihmisoikeuspoikkeuksella tarkoitetaan tässä tutkielmassa poikkeusta immuniteettiin, joka perustuu ainoastaan ihmisoikeusloukkaukseen. Tällaisessa tilanteessa immuniteettia siis rajoitettaisiin siten, että ihmisoikeutta loukannut valtio, valtiopäämies tai diplomaatti ei voisi enää nauttia sen tuomasta suojasta. Näin saatettaisiin ihmisoikeusloukkauksen tehnyt taho oikeudelliseen vastuuseen. Tutkielman aihetta lähestytään pääosin lainopillisin keinoin. Tutkielma toteaa, että pääsyy ihmisoikeuspoikkeuksen menestymisen tiellä on varsinkin Kansainvälisen tuomioistuimen ICJ:n suhtautuminen jus cogens-argumenttiin. Tutkielmassa todetaan argumentin perustuvan siihen, että tietyt ihmisoikeudet ovat jus cogens-luontoisia, jolloin niistä ei voida millään tavalla poiketa. Näin ollen immuniteetin tuoma suoja ei olisi sovellettavissa niiden loukkaustapauksissa. Immuniteetti taas on prosessin este, joka estää tuomioistuinta edes tarkastelemasta onko jus cogens-luonteen omaavaa sääntöä rikottu. Kansainvälinen tuomioistuin näkee näiden kahden käsitteen välillä ylitsepääsemättömän ongelman, jonka vuoksi ihmisoikeuspoikkeuksen edistäminen valtion tai valtiojohdon immuniteetin tasolla ei ole edennyt. Tutkielma näkee potentiaalisen takaportin ihmisoikeuspoikkeukselle muodostuvan diplomaattisen immuniteetin tasolla. Tarkasteltaessa Iso-Britannian korkeimman oikeuden kahta päätöstä on selvää, että ihmisoikeusloukkausten uhrien edustajat ovat myös havahtuneet jus cogens-argumentin menestyksettömyyteen. Näin ollen ihmisoikeuspoikkeusta on lähdetty edistämään Diplomaattisia suhteita koskevan Wienin Yleissopimuksen (VCDR) artiklan 31(1)(c):n liiketoimintapoikkeuksen alla, luoden potentiaalisen pohjan yleiselle ihmisoikeuspoikkeukselle tulevaisuudessa.