Browsing by Subject "kansainvälinen kauppa"

Tutkielmassa syvennytään arvonlisäverotuksen kiinteän toimipaikan käsitteeseen, sen merkitykseen ja muodostumisen edellytyksiin. Tarkoituksena on selvittää mikä on käsitteen merkitys kansainvälisen palvelukaupan arvonlisäverotuksessa ja millä edellytyksillä kiinteä toimipaikka voi elinkeinonharjoittajien välisessä palvelukaupassa muodostua. Kansainvälisen arvonlisäverotuksen kentällä kiinteän toimipaikan käsite on yksi merkittävimmistä käsitteistä. Kiinteän toimipaikan olemassaololla on ensinnäkin vaikutusta siihen, mikä maa katsotaan palvelun myyntimaaksi eli millä maalla on oikeus verottaa myynti. Myyntimaa määräytyy elinkeinonharjoittajien välisessä palvelukaupassa pääsääntöisesti palvelun vastaanottavan kiinteän toimipaikan mukaan ja kuluttajakaupassa palvelun suorittavan kiinteän toimipaikan mukaan. Lisäksi kiinteän toimipaikan käsite on merkityksellinen oikeaa verovelvollista määritettäessä, sillä AVL 9 §:n mukaan ulkomaalainen ei ole Suomessa myymistään palveluista verovelvollinen, jos sillä ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa, joka osallistuu kyseisen palvelun myyntiin. Merkittävyydestään huolimatta kiinteän toimipaikan käsitettä ei ole määritelty arvonlisäverolaissa tai arvonlisäverodirektiivissä. Kiinteä toimipaikka on määritelty neuvoston täytäntöönpanoasetuksen 282/2011 11 artiklassa, jonka mukaan kiinteä toimipaikka on liiketoiminnan kotipaikkaa lukuun ottamatta mikä tahansa toimipaikka, jolla on riittävä pysyvyysaste sekä henkilöstöresurssien ja teknisten resurssien osalta soveltuva rakenne, jonka avulla se pystyy vastaanottamaan ja käyttämään sen omia tarpeita varten suoritettavia palveluja tai jonka avulla se pystyy suorittamaan tarjoamansa palvelut. Kiinteän toimipaikan muodostumisen edellytykset ilmenevät siis täytäntöönpanoasetuksen 11 artiklasta, mutta mitä käytännössä tarkoitetaan riittävällä pysyvyydellä, tai henkilöstö- ja teknisillä resursseilla? Kiinteän toimipaikan määritelmä jää monilta osin avoimeksi ja käsitteen tarkempi sisältö täsmentyykin Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Määritelmän väljyys aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta eikä käsitteen voidakaan sanoa täyttävän oikeusvarmuuden asettamia täsmällisyyden ja selkeyden vaatimuksia. Verovelvolliset joutuvat väistämättä tekemään päätöksiä enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti ja tällöin riski jälkikäteisille seuraamuksille kasvaa. Oikeudellinen epävarmuus johtaa myös suurempiin tulkintaeroihin jäsenvaltioiden välillä ja tämä lisää kaksinkertaisen verotuksen ja verottamatta jäämisen riskiä. Kiinteän toimipaikan käsitteen täsmentämiselle onkin ollut kipeä tarve jo pidemmän aikaa, mutta tämä tarve on erityisen korostunut nyt, kun perinteiset liiketoimintamallit ovat kokeneen suuren murroksen teknologisen kehityksen myötä ja palveluja tuotetaan tänä päivänä täysin erilaisessa ympäristössä kuin vielä 1980-luvulla, jolloin kiinteän toimipaikan käsite on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä alun perin muotoiltu.