Browsing by Subject "kansainvälinen tuloverotus"

Talouden globalisaation, digitalisaation ja rajojen madaltumisen myötä kansainvälisen verotuksen kenttä on jatkuvassa muutoksessa. Henkilöiden ja varallisuuden vapaan liikkuvuuden seurauksena myös yritysten kansainvälinen kanssakäyminen lisääntyy jatkuvasti ja valtioiden välinen kilpailu alueellisen verotusvallan jakaantumisesta lisää merkitystään. Verotusvallan ulottuvuuteen liittyvät tavoitteet ovat Suomessakin olleet pidempään esillä, ja useita vuosia kestäneen valmistelutyön jälkeen Suomen tuloverolakia muutettiin saattamalla voimaan säännös, jonka mukaan verovuoden 2021 alusta yleisesti verovelvolliseksi katsotaan aikaisemmasta oikeustilasta poiketen myös ulkomailla perustettu tai rekisteröity yhteisö, mikäli sen tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee Suomessa. Muutoksen tavoitteena on ensisijaisesti laajentaa Suomen verotusoikeutta, turvata yhteisöverotuottojen kertyminen ja ehkäistä kansainvälisten yritysten aggressiivista verosuunnittelua. Muutos on kansallisen verosääntelyn näkökulmasta varsin merkittävä, mutta kansainvälisesti on yleistä, että rekisteröinnin ohella myös tosiasiallinen johtopaikka voi muodostaa yhteisölle yleisen verovelvollisuuden. Muutosta voidaankin pitää varsin perusteltuna, sillä sen seurauksena Suomen alueellinen verotusvalta laajenee samanlaiseksi kuin useiden muiden valtioiden ja sääntely soveltuu aikaisempaa paremmin myös verosopimusten kaksoisasujatilanteiden ratkaisemiseen. Verovelvollisten näkökulmasta tosiasiallisen johtopaikan määritelmän selkeys on erityisen tärkeää lainkäytön ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden kannalta. Vaikka sääntelyssä onkin pyritty selkeyteen, ei lainsäätäjän ole mahdollista huomioida kaikkia käytännön soveltamistilanteita, joten useita tulkintakysymyksiä on edelleen jäänyt avoimeksi. Määritelmän lopullinen sisältö tuleekin luultavasti täsmentymään tulevaisuudessa kansallisen oikeuskäytännön lisääntyessä. Tutkielmassa selvitetään pääasiallisesti oikeusdogmatiikan keinoin voimassa olevan kansallisen sääntelyn mukaisen tosiasiallisen johtopaikan käsitteen sisältö sekä sen tulkintaa rajanvetotilanteissa ohjaavat keskeiset oikeuslähteet ja periaatteet. Tutkielmassa käsitellään lisäksi vastaavan sääntelyn sisältöä malliverosopimuksissa ja muiden valtioiden sääntelyssä, tarkemman tarkastelun kohdistuessa tältä osin Tanskan ja Ison-Britannian käytäntöihin. Tässä yhteydessä nostetaan kuitenkin esiin verrokkimaiden sääntelyn ja oikeuskäytännön hyödyntämiseen kansallisen tason tulkinnanvaraisissa tilanteissa liittyvät ongelmat, joiden seurauksena niiden hyödyntämiseen tulee suhtautua varauksella. Näin ollen tutkielman keskeinen sisältö tiivistyy erilaisten tulkintavaihtoehtojen mallintamiseen ja muun muassa lain tavoitteiden merkitykseen suhteessa tulkintaongelmien ratkaisuun. Tulkintavaihtoehtojen arvioinnissa lakimuutoksen tavoitteista painoarvoa annetaan tutkielman näkökulmasta etenkin epäasianmukaisten ja keinotekoisten veron välttämiseen tähtäävien järjestelyjen estämiselle.