Browsing by Subject "kansainvälinen työoikeus"

Työelämässä ilmenevä väkivalta ja häirintä ovat viime vuosina saaneet uutta sekä ennennäkemätöntä huomiota osakseen. Tämän johdosta Kansainvälinen työjärjestö ILO julkaisi vuonna 2019 ensimmäisen kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sääntelykohteena on työelämässä ilmenevän väkivallan ja häirinnän poistaminen. Sopimus kattaa myös sukupuoleen perustuvan väkivallan ja häirinnän torjumisen. Tutkielman tarkoituksena on tutkia, millainen sääntelyllinen aukko kansainvälisen työoikeuden normijärjestelmässä on ollut työelämän väkivallan ja häirinnän osalta ja miltä osin ILO:n uusi yleissopimus 190 täyttää tätä aukkoa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, tuoko yleissopimus mahdollisesti jotain muutakin lisäarvoa kansainvälisen työoikeuden – ja laajemmin ajateltuna kansainvälisen oikeuden – normijärjestelmään, sääntelyllisen aukon täyttämisen lisäksi. Tarkastelemalla yleissopimusta 190 suhteessa muihin sääntelykohteeltaan vastaaviin kansainvälisiin yleissopimuksiin ja toimintaohjelmiin tutkielmassa pyritään myös vastaamaan siihen, voidaanko uutta yleissopimusta 190 tosiasiallisesti pitää merkittävänä askeleena kohti globaalisesti turvallisempaa työelämää. Keskeisessä roolissa tutkielmassa on yleissopimus 190, sitä koskeva suositus 206, niitä koskeva valmisteluaineisto, ILO:n yleissopimus 111 (Työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuva syrjintä), Yhdistyneiden kansakuntien kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW), Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus), relevantit kansainväliset toimintaohjelmat sekä työelämän väkivaltaa ja häirintää koskeva kirjallisuus. Tutkielmassa tehdään aluksi katsaus työelämän väkivallan ja häirinnän käsitteisiin liittyvään historiaan, jotta voidaan ymmärtää paremmin, miksi kyseiset määritelmät ovat muotoutuneet nykyiseen, yleissopimuksessa 190 omaksuttuun muotoonsa. Tämän jälkeen yleissopimusta 190 tarkastellaan suhteessa muihin kansainvälisiin instrumentteihin, jotka on valittu tarkasteluun niiden sääntelykohteen perusteella. Vertailemalla yleissopimusta 190 muihin vastaaviin kansainvälisiin instrumentteihin tutkielmassa pyritään tuomaan esiin yleissopimuksen 190 erityispiirteitä. Tutkielmassa ilmiöitä sekä niitä käsitteleviä instrumentteja tullaan tarkastelemaan sukupuolitietoisesti, sillä väkivalta ja häirintä ovat hyvin sukupuolittuneita ilmiöitä. Sukupuolinäkökulma on tutkielmassa läsnä myös siitä syystä, että yleissopimus 190 kattaa myös sukupuoleen perustuvan väkivallan ja häirinnän. Edellä mainittujen syiden vuoksi tässä tutkielmassa hyödynnetään law and gender -metodia teoreettisen lainopin ohella. Tutkielman lopuksi arvioidaan yleissopimuksen 190 onnistumisia sekä sen mahdollisia ongelmakohtia.

Digitalisaation myötä työ on saanut uusia muotoja, eikä työ ole enää paikkaan tai aikaan sidottua. Uudenlaisten työtehtävien myötä esiin on noussut erilaisia haasteita ja myös kansainvälisen työoikeuden merkitys on korostunut haasteiden torjunnassa. Kansainvälinen työjärjestö ILO onkin merkittävässä roolissa uudenlaisten haasteiden torjunnassa ja säällisten työolojen takaamisessa ympäri maailman. Työelämän muutosten myötä työsuojelun merkitys on tullut entistä suuremmaksi myös ILOssa. Keskeisenä ILOn tehtävänä on ollut työntekijöiden turvaaminen, ja järjestön julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista saikin vuonna 2022 joukkoonsa uuden ydintyönormin, oikeuden turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön, jota tulee kunnioittaa kaikissa ILOn jäsenvaltioissa. Ydintyönormin hyväksymisen myötä työturvallisuutta ja -terveyttä sekä työympäristöä koskeva yleissopimus nro 155 sekä työturvallisuuden ja -terveyden edistämistä koskeva yleissopimus nro 187 nousivat ydinsopimusten asemaan ja turvaamaan universaalisti työelämässä toimivien oikeutta turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön. Tässä tutkielmassa paneudutaan digitalisaation haasteisiin uuden ydintyönormin valossa digitalisaation myötä työelämään nousseen uuden työtehtävän valossa. Keskeisenä tarkoituksena onkin tutkia sitä, millä tavoin haitallista sisältöä alustatyössä sisältävät työtehtävät, joiden voidaan ymmärtää olevan mahdollisesti psykologisesti haitallisia työtehtäviä, haastavat uuden ydintyönormin toteutumista ja toisaalta sitä, onko uudella ydintyönormilla sekä sitä koskevilla joustavilla ydinsopimuksilla ja julistuksella mahdollista tarttua haitallisen sisällön aiheuttamiin haasteisiin globaalilla tasolla. Keskeisenä tarkoituksena on siten tarkastella haitallisen sisällön kohtaajien aseman parannusta toisaalta turvallisen ja terveellisen työympäristön vaikutusten valossa ja toisaalta itsensätyöllistäjän aseman valossa keskittyen erityisesti moderointiprosessin taustalla toimivien työntekijöiden oikeuksiin. Tutkielman johtopäätöksinä esitetään, että uusi ydintyönormi parantaa työelämässä haitallista sisältöä kohtaavien asemaa. Ensinnäkin uusi ydintyönormi velvoittaa jäsenvaltiot aiempaa painavammin turvaamaan turvallisen ja terveellisen työympäristön toteuttamista ympäri maailman, ja siten myös haitallisen sisällön aiheuttamat negatiiviset terveysseuraamukset tulee entistä vahvemmin ottaa jäsenvaltioissa huomioon. Toisaalta ydintyönormi velvoittaa luonteensa vuoksi tarjoamaan entistä laajempaa suojaa itsensätyöllistäjille, minkä voidaan argumentoida parantavan entisestään heidän asemaansa. On kuitenkin tutkimustulosten valossa selvää, etteivät nämä velvoitteet kaikissa tilanteissa nouse esiin turvallista ja terveellistä työympäristöä koskevien ydinsopimusten nro 155 ja 187 määräysten valossa. Siten ainoastaan jäsenvaltiot, jotka ovat sitoutuneet ydinsopimuksiin, ovat velvollisia noudattamaan ydinsopimusten määräyksiä turvallisemman työelämän turvaamiseksi haitallisen sisällön tilanteessa. Edelleen uusi ydintyönormi voi edellyttää itsensätyöllistäjien suojaamiseen ainoastaan ydinsopimuksen nro 187 mahdollistavan avoimen sääntelyn osalta, kun taas ydinsopimuksen nro 155 valossa itsensätyöllistäjien suojaamiseen ei voida velvoittaa myöskään sopimukseen sitoutuneita jäsenvaltioita. Ydinsopimusten sitomattomuus ei kuitenkaan poista velvollisuutta toteuttaa ydintyönormin tarkoitusta muilla tavoin, ja siksi ydintyönormin luonteen ja tarkoituksen mukaisia toimia on tehtävä ydinsopimusten ulkopuolella myös haitallista sisältöä kohtaavien itsensätyöllistäjien turvaamiseksi.