Browsing by Subject "kansainvälinen ympäristöoikeus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2022)Tutkielman tarkoituksena on selventää laivaliikenteen Suomen aluevesillä aiheuttaman jatkuvan vedenalaisen melun kansainvälistä sääntelyä koskevaa oikeustilaa erityisesti siitä näkökulmasta, mitä Suomen valtiota koskevia oikeuksia ja velvollisuuksia kansainvälisestä oikeudesta voidaan johtaa laivaliikenteen Suomen aluevesillä aiheuttamaan jatkuvaan vedenalaiseen meluun ja sen vaikutuksiin liittyen. Tutkimuksessa tarkastellaan ensinnäkin varovaisuusperiaatteen oikeudellista asemaa ja merkityssisältöä suhteessa laivaliikenteen Suomen aluevesillä aiheuttamaan vedenalaiseen meluun. Tutkielmassa esitetään, että varovaisuusperiaate on tunnustettu kansainvälisen oikeuden periaatteeksi. Tutkielmassa esitetään myös tarkempi varovaisuusperiaatteen määritelmä suhteessa laivaliikenteen Suomen aluevesillä aiheuttamaan vedenalaiseen meluun. Toisekseen tutkielmassa tarkastellaan Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleisopimusta, biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta, yleissopimusta Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta, yleissopimusta muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta, sopimusta Itämeren, Koillis-Atlantin, Irlanninmeren ja Pohjanmeren pikkuvalaiden suojelusta sekä Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelusopimusta. Tutkielmassa arvioidaan, mitä Suomen valtiota koskevia oikeuksia ja velvollisuuksia kyseisistä yleissopimuksista voidaan johtaa laivaliikenteen aiheuttamaan vedenalaiseen meluun liittyen. Myös yleissopimuksista johdettavien velvollisuuksien velvoittavuutta tarkastellaan. Tässä tarkoituksessa yleissopimusten säännökset jaotellaan vahvoihin ja heikkoihin velvoitteisiin, oikeuksia luoviin säännöksiin sekä ohjaaviin velvoitteisiin. Systematisoinnin perusteella esitetään, että noin puolet tutkimuksessa tarkasteltavista säännöksistä luo Suomen valtiolle velvollisuuksia suhteessa laivaliikenteen aiheuttamaan vedenalaiseen meluun. Säännösten epätarkkuudesta johtuen niistä johdettavat valtiota koskevat toimimisvelvollisuudet voivat kuitenkin tosiasiassa olla hyvin vähäpätöisiä. Kolmanneksi tutkielmassa tarkastellaan eräitä laivaliikenteen Suomen aluevesillä aiheuttamaan vedenalaiseen meluun soveltuvia kansainvälisiä soft law -instrumentteja. Tutkielmassa esitetään, että soft law -instrumenteilla on ollut ja on edelleen suuri merkitys vedenalaista melua koskevan tiedon lisäämisessä ja siten myös sitä koskevan sääntelyn kehittymisessä. Käsiteltyjen instrumenttien perusteella on myös odotettavissa useita laivaliikenteen aiheuttamaa vedenalaista melua koskevia toimenpiteitä Itämerellä seuraavien vuosien aikana.
-
(2020)Tämän maisterintutkielman tutkimuskohteena on aluksilta veteen päästettävistä öljypäästöistä määrättävä hallinnollinen öljypäästömaksu. Erityisenä tarkastelun kohteena on öljypäästömaksujärjestelmän toimivuus silloin, kun maksu määrätään ulkomaiselle alukselle talousvyöhykkeellä. Tutkielma tarkastelee ja selvittää Suomen edellytyksiä ja toimivaltaa rantavaltiona määrätä merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) 3 luvun mukainen hallinnollinen öljypäästömaksu Suomen talousvyöhykkeellä kauttakulussa olevalle ulkomaiselle alukselle, joka on luvattomasti päästänyt öljyä mereen. Öljypäästömaksusta hallinnollisena sanktiona säädettiin alun perin vuonna 2006 lailla aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain (ns. alusjätelaki 300/1979) muuttamisesta, ja se on tällä hetkellä ainoa merenkulussa ympäristönsuojelusäädösten rikkomisesta määrättävä hallinnollinen sanktio. Lainsäätäjä asetti maksulle vahvan preventiiviset ympäristönsuojelulliset tarkoitusperät ja siihen kohdistetaankin näistä lähtökohdista varsin suuria odotuksia, sillä rikosoikeudellinen järjestelmä ei toiminut öljypäästöistä sanktioimisessa riittävän tehokkaasti. Oikeudellisiin toimenpiteisiin ryhtymistä ulkomaista alusta ja sen toimintaa talousvyöhykkeellä kohtaan sääntelee muun ohella YK:n merioikeusyleissopimus, UNCLOS, ja erityisesti sen 220 artikla. Tämä tutkielma selvittää, mitä tarkoitetaan UNCLOS:n kontekstissa ”oikeudelliseen toimenpiteeseen” ryhtymisellä, ja mitkä toimenpiteet mahdollisesti jäävät UNCLOS:ssa tarkoitettujen oikeudellisten toimenpiteiden ulkopuolelle. Tutkielma selventää, mikä on UNCLOS:n suhde muihin kansainvälisiin merenkulun ja meriympäristön suojelusopimuksiin sekä asema suhteessa kansalliseen oikeuteen. Tutkielma etsii myös perusteita sille, miksi UNCLOS 220 artiklassa asetettua korotettua vaatimusta ulkomaisen aluksen toimiin puuttumiseksi olisi Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä tulkittava siten, että Itämeren erityispiirteisiin perustuen Suomen viranomaisille muodostuisi toimivalta puuttua nykyistä herkemmin erityisesti talousvyöhykkeellä tapahtuviin ulkomaisten alusten öljypäästöihin. Tutkielman taustalla oleva problematiikka hallinnollisesta öljypäästömaksusta ja sen tehokkuudesta ja toimivuudesta juontavat juurensa vuonna 2011 tapahtuneeseen Bosphorus Queen –nimisen aluksen tekemään öljypäästöön. Rajavartiolaitos oli määrännyt kauttakulussa olleen ulkomaisen aluksen omistajalle öljypäästömaksun öljyn päästökiellon rikkomisesta Suomen talousvyöhykkeellä. Korkeimman oikeuden ratkaisusta 2019:61 ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei öljypäästöstä ollut näytetty aiheutuneen merenkulun ympäristösuojelulain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua huomattavaa vahinkoa tai sen vaaraa, ja öljypäästömaksun määräämistä koskeva päätös kumottiin. Koska öljypäästömaksun perusteiden taustalla vaikuttaa YK:n merioikeusyleissopimus, on vastaavia sanktiojärjestelmiä käytössä myös muualla. Tutkielman oikeusvertailevassa osiossa tutkitaan Ruotsin, Saksan ja Belgian vastaavaa sääntelyä ja etsitään niiden avulla ratkaisua Suomen järjestelmän kehittämiseksi. Suomen öljypäästömaksujärjestelmän laatimisessa on aikanaan otettu mallia Ruotsista ja Ruotsin korkein oikeus on tulkinnut merioikeusyleissopimusta eri tavoin kuin Suomen korkein oikeus tapauksessa 2019:61. Saksa ja Belgia puolestaan ovat Suomen tavoin kunnianhimoisia meriympäristön suojelussa ja siksi kiinnostavia vertailuoikeusjärjestyksiä. Lisäksi Saksassa on vahva perinne hallintorikosoikeudesta (Ordnungswidrigkeiten). Korkeimman oikeuden ratkaisu 2019:61 on viranomaisten mukaan luonut lainsäädäntöön selvän epäkohdan. Tämän de lege ferenda –tyyppisen tutkielman tavoitteena on antaa suosituksia öljypäästömaksua koskevien säädösten päivittämiseksi, jotta öljypäästömaksun tehokkuus hallinnollisena sanktiona paranisi nykyisestä ja sen säätämisen alkuperäiset ympäristönsuojelulliset preventiiviset tavoitteet toteutuisivat myös tulevaisuudessa. Tutkielman johtopäätösosiossa annetaan konkreettisia suosituksia lainsäädännön muuttamiseksi, joiden tavoitteena on Bosphorus Queen -tapauksen osoittaman oikeustilan epäkohdan korjaaminen.
Now showing items 1-2 of 2