Browsing by Subject "kansainvälisesti pakottavat säännökset"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2024)Vaikka kansainvälisesti pakottavien säännösten käsite on hyvin tunnettu kansainvälisen yksityisoikeuden kontekstissa ja säännösten soveltaminen on tuttua sekä kansallisissa että kansainvälisissä tuomioistuimissa, ei kansainvälisesti pakottavien säännösten soveltamisesta kansainvälisessä välimiesmenettelyssä vaikuta olevan täyttä yksimielisyyttä välimiesten ja oikeustieteilijöiden keskuudessa. Taustalla vaikuttaa se, että kansainvälisesti pakottavat säännökset edustavat usein julkista tai valtiollista etua, ja näin ollen säännösten soveltamisen luonteeltaan yksityisessä välimiesmenettelyssä voidaan nähdä asettavan yksityiset ja julkiset edun vastakkain ja rajoittavan välimiesmenettelyssä korostettavaa osapuolten tahdonautonomiaa. Kun osapuolet valitsevat tuomioistuinmenettelyn sijaan ratkaista riitansa välimiesmenettelyssä, he odottavat riitansa tulevan ratkaistuksi neutraalin toimijan toimesta ja sopimuksensa mukaisesti. Kansainvälisessä välimiesmenettelyssä välimiesoikeuden toimivallan voidaan osaltaan nähdä perustuvan osapuolten tekemään välityssopimukseen. Osapuolten oikeus valita sopimukseensa sovellettava laki, ja välimiesten velvollisuus kunnioittaa osapuolten tekemää valintaa, on kirjattu kansainvälistä välimiesmenettelyä säänteleviin instrumentteihin. Siinä missä kansallisia tuomioistuimia velvoittaa heidän oman foruminsa sääntely, ja heidän harkintaansa ohjaavat kansainvälisen yksityisoikeuden instrumentit, välimiesoikeudella ei ole forumia sen perinteisessä merkityksessä, eivätkä välimieslait ja välityssäännöt ota kantaa kansainvälisesti pakottavien säännösten soveltamiseen. Tutkielmassa pyritään vastaamaan ennen kaikkea kysymyksiin, millä tavoin kansainvälisesti pakottavat säännökset voivat rajoittaa osapuolten tahdonautonomiaa kansainvälisessä kaupallisessa välimiesmenettelyssä ja minkälaisia näkökulmia liittyy kansainvälisesti pakottavien säännösten soveltamiseen vastoin osapuolten tekemää lainvalintaa kansainvälisessä kaupallisessa välimiesmenettelyssä. Tutkielmassa tarkastellaan oikeuskirjallisuudessa sekä välimiesoikeuskäytännössä esitettyjä näkökantoja kansainvälisesti pakottavien säännösten soveltamisesta ja osapuolten tahdonautonomian ulottuvuudesta kansainvälisessä kaupallisessa välimiesmenettelyssä.
-
(2023)Tutkielmassa selvitetään johtoyritysten velvollisuutta keskeyttää tai lopettaa toimitusketjusopimus sen aiheuttaessa haitallisia ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksia. Keskeyttämis- ja lopettamisvelvollisuus on osa huolellisuusvelvoitetta, josta määrätään direktiiviehdotuksessa yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (CSDD direktiiviehdotus). CSDD direktiiviehdotus perustaa yrityksiä oikeudellisesti sitovan huo-lellisuusvelvoitteen ja seurausmekanismeineen, koska soft law sääntelyyn perustuvaa nykytilaa haitallisten ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutusten tunnistamiseksi ja estämiseksi ei pidetä riittävänä. Huolellisuusvelvoite ulottuu johtoyrityksen omaan, sen tytäryhtiöiden ja sen toimitusketjun toimintaan. Johtoyritysten on ehkäistävä ja lievennettävä tai lopetettava ja minimoitava haittavaikutukset toimitusketjuissaan. Jos haittavaikutuksia ei voida estää riittävästi, yritysten on, jos haittavaikutusten minimoiminen nähdään onnistuvan lyhyellä aikavälillä, joko väliaikaisesti keskeytettävä kaupallinen suhde, tai, jos haittavaikutus on vakava, lopetettava se. Tutkielmassa tuodaan esille yritysvastuun nykysääntely esimerkiksi YK:n ohjaavat periaatteet, OECD:n toimintaohjeet ja ILO:n monikansallisia yrityksiä koskeva periaatejulistus ja yritysten nykykäytännöt sekä CSDD direktiiviehdotus pääpiirteittäin. Tutkielma on lainopillinen ja rakentuu seuraavan tutkimuskysymyksen ja siitä johdetun alatutkimuskysymyksen tarkastelun varaan. Suomalaisella johtoyrityksellä on velvollisuus noudattaa direktiivin määräyksiä. Jos samaan aikaan olemassa jo oleva toimitusketjusopimus ei lain- ja oikeuspaikan valinnasta johtuvista syistä tunnista direktiivin velvoitteita eikä toimitusketjuyrityksen tarvitse suostua niitä noudattamaan on epäselvää se, minkä tapaukseen soveltuvan lain tai normiston säännökset ratkaisevat asian. Sopimukset on pidettävä pakkotäytäntöönpanon uhalla, toisaalta direktiiviehdotus määrää seuraamuksia noudattamattomuudesta tai aiheuttaa mainehaittaa. Tutkielma tarkastelee vastausta kansainvälisiä toimitusketjusopimuksia koskevan materiaalisen normiston perusteella. Lisäksi tutkimuksessa tulkitaan sisältöä sille, mitä direktiiviehdotuksen määräykset keskeyttämisestä ja lopettamisesta merkitsevät Suomen sopimusoikeudessa. Tutkimuksessa havaitaan, että sopimukset tulevat olemaan yritysvastuusääntelyn ytimessä. Tutkimuksessa havaitaan lisäksi, että kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt ja sopimusoikeuden dispositiivinen lainsäädäntö eivät tuota sopivia mekanismeja huolellisuusvelvoitteen sääntelyyn tai toimitusketjun huolellisuusvelvoitteen rikkomisesta aiheutuvan virheen oikeusseuraamuksiksi. Lisäksi tutkimuksessa havaitaan, että keskeyttämi-nen tarkoittaa Suomen sopimusoikeuden käsitteistössä suorituksesta pidättymistä ja lopettaminen sopimuksen purkamista.
Now showing items 1-2 of 2