Browsing by Subject "kansallinen turvallisuus"

This thesis has been carried out in circumstances where the European security climate has changed due to the Belarusian regime’s hybrid operations as well as the Russian Federation’s attack on Ukraine. In this thesis, answers are sought to four research questions: 1) has instrumentalization been defined as a security threat, 2) has there been an attempt to securitize asylum seeking in itself, 3) why or why not has there been an attempt to securitize instrumentalization and/or asylum seeking in itself, 4) do the Finnish legislator, the Commission and the CJEU have differing motivations behind their decisions to either attempt to securitize, or not to securitize, instrumentalization and/or asylum seeking in itself. Answers to these questions are sought by analysing the Finnish legislator’s, the EU Commission’s, and the CJEU’s responses to instrumentalization. More precisely, the research subjects are 1) the Finnish Border Guard Act, 2) two Commission Proposals, and 3) the CJEU’s judgement in case C-72/22. This research utilizes multiple methods such as legal dogmatic method, discourse analysis, teleological interpretation, and methods borrowed from political studies. The answers to the first research question are that the Finnish Border Guard Act as well as the Commission Proposals define instrumentalization as a security threat. In contrast, the CJEU does not define instrumentalization as a security threat. Answers to the second question are that both the Finnish Border Guard Act and the Commission Proposals attempt to securitize asylum seeking. However, this is not the case with the CJEU’s judgement. Regarding the third question, it was found that the motivation behind the Finnish legislator’s choice to securitize was that it wanted to be able to react to anything out of the ordinary as soon as possible. Also, the Finnish politicians seemed to have wanted to safeguard as wide national leeway as possible. The Commission, in turn, was motivated by the goal of keeping the Member States content enough so that they will not close their borders. The CJEU chose to act in a manner that would safeguard the primacy, unity, and effectiveness of EU law. To summarize, and answer the fourth question, the Finnish legislator, the Commission, and the CJEU had differing motivations.

Tiedustelulakikokonaisuus, johon poliisilain 5 a luku koskien siviilitiedustelua kuuluu, on antanut mm. poliisille uusia salaisia tiedustelutoimivaltuuksia. Toimivaltuuksia käytetään kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvan vakavan uhan, kuten terrorismin, torjumiseen. Tiedustelumenetelmillä puututaan mm. yksityiselämän suojaan kevyimmin perustein kuin mitä poliisilain 5 luvun tai pakkokeinolain 10 luvun mukaan on mahdollisuus. Tiedustelumenetelmien tiedonhankintaperuste ei ole nimittäin sidottu rikosepäilyyn, vaan mainittuun kansallisen turvallisuuden vakavaan uhkaan. Siviilitiedustelua suorittava viranomainen on Suomessa Suojelupoliisi. Koska tiedustelumenetelmien käyttövaatimus on irrotettu rikoskäsitteestä, eikä niiden varsinainen tarkoitus ole rikosten torjunta, on ollut tarpeen säätää niin sanotusta palomuurisääntelystä poliisilain 5 a luvun 44 §:ssä. Palomuuripykälä siis sääntelee mitä rikoksia koskevaa siviilitiedustelumenetelmin kerättyä tiedustelutietoa voidaan luovuttaa rikostorjuntaan. Terrorismirikokset asemoituvat kansallisen turvallisuuden suojaamisessa erityiseen asemaan. Niiden torjunnan kohdalla on kyse rikoksista, jotka myös vastaavat siviilitiedustelun alkuperäistä käyttötarkoitusta, eli kansallisen turvallisuuden suojaamista. Terrorismirikoksia ei siis voida käsitellä ikään kuin tiedustelun ylimääräisenä tietona suhteessa kansallisen turvallisuuden suojaamisen tavoitteeseen. Terrorismirikosten erityisen luonteen vuoksi tiedusteluvalvontavaltuutettu on esittänyt kannanoton siitä, että palomuuripykälä (poliisilain 5 a 44 §) ei ikään kuin soveltuisi tiedustelutiedon luovuttamiseen, kun kyse on kansallista turvallisuutta uhkaavasta rikoksesta, kuten terrorismirikoksesta. Tiedusteluvalvontavaltuutetun näkemyksen mukaan tiedustelutietoa voi terrorismirikoksista luovuttaa rikostorjuntaan palomuuripykälän sitä estämättä. Tutkielmassani tutkin tiedusteluvalvontavaltuutetun tulkintakannanoton kestävyyttä, selvittämällä millaista siviilitiedustelutietoa voidaan luovuttaa terrorismirikoksista rikostorjuntaan ja miten tätä tietoa voidaan hyödyntää rikostorjunnassa sekä näyttönä rikosoikeudenkäynnissä. Tämän lisäksi selvitän mitkä seikat vaikuttavat ns. harkinnanvaraiseen tiedustelutiedon luovuttamiseen rikostorjuntaan. Eli tilanteissa, jossa tiedustelutiedon luovuttaminen on palomuuripykälässä jätetty Suojelupoliisin harkinnan varaan. Viimeiseksi selvitän vielä, miten terrorismirikokset poikkeavat tiedustelutiedon luovuttamisjärjestelmässä rikoksista, joilla ei ole kansallisen turvallisuuden suojaamisen aspektia. Tutkimustavoitteen saavuttamiseksi tarkastellaan terrorismia sekä rikosoikeudellisesta- ja kansallisen turvallisuuden ilmiönäkökulmasta. Otan kantaa palomuuripykälän soveltumiseen ja luovuttamiskysymykseen terrorismirikosten ja kansallista turvallisuutta uhkaamattomien rikosten osalta, kotimaassa että ulkomailla kerätyn tiedustelutiedon osalta. Käsittelen myös harkinnanvaraisesti luovutettavan tiedustelutiedon osalta siihen vaikuttavat rikostorjunta- ja kansallisen turvallisuusintressin ja esitän punnintamallin, jonka avulla tiedustelutiedon luovuttamista voidaan terrorismirikosten osalta arvioida.