Browsing by Subject "kansalliset kiristykset"

Yhteiskunnan toimintojen julkinen luotettavuus edellyttää muiden tekijöiden ohella myös stabiilia rahoitus- ja vakuutusmarkkinaa, ja niiden stabiliteetti edellyttää siellä olevien toimintatapojen läpinäkyvyyttä sekä riittävän tehokasta sääntelyä. Muun muassa finanssikriisi sekä rahoitus- ja vakuutusmarkkinaa vaivannut läpinäkymättömyys ajoi Euroopan Unionin komission pohtimaan kokonaisvaltaista lainsäädännöllistä ratkaisua, jossa sekä rahoitus- että vakuutusmarkkinaa ja markkinoiden rakenteita sekä erityisesti siellä olevia toimintatapoja säänneltäisiin aikaisempaa tarkoituksenmukaisemmin. Kansallinen laki vakuutusten tarjoamisesta (20.4.2018/234) tuli voimaan 1.10.2018. Laki vakuutusten tarjoamisesta perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin vakuutusten tarjoamisesta (EU) 2016/97, joka annettiin 20.1.2016. Tutkielmassani tutkin lakia vakuutusten tarjoamisesta vertaamalla sitä aikaisempaan vakuutusedustuksesta annettuun lakiin ja erityisesti vakuutusten tarjoamisesta annetussa laissa olevia vakuutusmeklareiden toimintaa koskevia kansallisia kiristyksiä vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin kansallisessa implementoinnissa. Tarkastelin tutkielmassani pelkästään vakuutusmeklareita koskevaa sääntelyä ja rajasin tutkimuksestani pois vakuutusyritysten, vakuutusasiamiesten ja sivutoimisten vakuutusedustajien tarkemman tarkastelun sellaisenaan. Kansallisessa lainsäädännössä olevat kansalliset kiristykset perustuvat vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin mahdollistamiin kansallisiin keinoihin säätää direktiivistä poikkeavia tiukempia säännöksiä kuluttajien ja kuluttajan asemassa olevien vakuutuksenottajien suojaksi. Tutkielmani lopussa tarkastelin, ovatko kansalliset kiristykset direktiivinmukaisia. Vakuutusten tarjoamisesta annettu direktiivi ja sen myötä vakuutusten tarjoamisesta annettu laki toi kansalliselle vakuutusmarkkinalle monia tarpeellisia ja merkittäviä uudistuksia vakuutusmarkkinoiden sääntelyyn erityisesti kuluttajansuojan näkökulmasta. Vakuutusten tarjoamisesta annettuun lakiin tuli uudistuksia erityisesti koskien tiedonantovelvollisuutta, markkinointia, eturistiriitojen hallintaa, hyvämaineisuutta ja ammattipätevyyttä, menettelytapoja, tuotehallintavaatimuksia ja tarkempaa sijoitusvakuutuksia koskevaa sääntelyä. Kuitenkaan vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin kansallisessa implementoinnissa ei riittävästi ole otettu huomioon vakuutusmarkkinan yhdenmukaistamiseen ja tasapuoliseen kohtelun vaatimukseen liittyviä vaatimuksia. Tämä johtuu osittain historiallisista erityispiirteistä kansallisella vakuutusmarkkinalla. Sääntelyn kansallisessa implementoinnissa on käytetty direktiivin mahdollistamia kansallisia kiristyksiä vakuutusmeklarin rekisteröintivaatimusten, palkkion vastaanottamisen kiellon ja asiakasvarojen käsittelyn osalta. Kansallisessa lainvalmistelutyössä ei ole riittävästi otettu huomioon kansallisten kiristysten kerrannaisvaikutuksia vakuutusmarkkinoilla olevien toimijoiden toimintamahdollisuuksiin ja kilpailuasetelmiin, erityisesti vakuutusmeklareiden osalta.