Browsing by Subject "keinotekoinen järjestely"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2022)Velallisen tekemät näennäiset, muodolliset tai todelliset omaisuudenluovutukset voivat loukata konkurssi- tai ulosmittausvelkojan oikeutta vähentäen täytäntöönpanon kohteena olevan omaisuuden määrää ja siten pienentäen velkojan saaman suorituksen määrää. Lähtöoletuksen mukaan lainsäätäjän on tullut varautua edellä kuvattuihin tilanteisiin, joissa velallisen toiminta uhkaa velkojan oikeuden toteutumista. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin selvittää, onko konkurssi- ja ulosottolainsäädännössä keinot puuttua näennäisiin, muodollisiin ja todellisiin oikeustoimiin. Lisäksi tarkastellaan missä määrin konkurssi- ja ulosottolainsäädännön sääntely velkojien vahingoksi tehtyihin omaisuudenluovutuksiin puuttumiseksi on yhteneväistä, ja mistä mahdolliset sääntelyeroavaisuudet johtuvat. Tutkielman tavoitteena on myös luoda uutta oikeustieteellistä näkökulmaa siihen, millä tavoin oikeusperiaatteet ovat vaikuttaneet lainsäätäjän valintoihin säännellä velallisen velkojan vahingoksi tekemiä luovutuksia konkurssissa ja ulosotossa. Työssä kiinnitetään huomiota nimenomaan konkurssilaissa ja ulosottokaaressa olevaan sääntelyyn rajaten rikoslain sääntely tarkastelun ulkopuolelle. Tutkielma on pääosin oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimus. Lainopin keinojen lisäksi tutkielmassa hyödynnetään normatiivista sääntelyteoriaa eli tarkastellaan sääntelyn vaikuttavuutta sääntelyn tavoitteen näkökulmasta. Työssä on myös vahva vertaileva näkökulma, koska kysymyksenasettelussa tutkitaan konkurssi- ja ulosottosääntelyn eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkielmassa havaittiin, että konkurssi- tai ulosottolainsäädäntö ei sisällä säännöksiä näennäisten oikeustoimien varalle, vaan näissä tilanteissa tulee sovellettavaksi oikeustoimilain pätemättömyysperusteet. Sen sijaan molemmissa menettelyissä on keinot puuttua muodollisiin ja todellisiin oikeustoimiin, sillä näitä koskevat säännökset löytyvät sekä ulosottokaaresta että konkurssilaista. Säännösten taustalla vaikuttavat erityisesti tehokkuusperiaate, velkojien yhdenvertaisuuden periaate ja kohtuullinen varojenjaon periaate. Toisaalta edellisiä periaatteita rajoittavat jokaisen menettelyyn osallisen oikeussuojasta huolehtiminen ja sivullisen suojan periaate. Tavoitteiltaan ulosotto ja konkurssi pyrkivät molemmat ennen kaikkea tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Päätavoitetta tukevien elementtien toteutumista tarkasteltiin työssä siviiliprosessuaalisten funktioiden avulla.
-
(2021)Lähtökohtana on, että tiettyyn suoritukseen sitoutunut henkilö, luonnollinen- tai oikeushenkilö, vastaa itse velvoitteen suorittamisesta. Täytäntöönpanomenettely kohdistuu siten yksinomaan velallisen varallisuuteen ja muuhun omaisuuteen, mikäli takaajia tai muita toissijaisia vastuutahoja ei ole. Velkojien maksunsaantioikeuden ja sivullisen omaisuuden suojan kannalta on tärkeää kyetä määrittelemään, milloin kyse on velallisen omaisuudesta. Täytäntöönpanotoimien kohdistaminen sivullisen omaisuuteen vaatii erityisen syyn. Velallisen tarkoituksena ollessa täytäntöönpanon vaikutusten välttäminen, saattaa tämä pyrkiä hyötymään sivullissuojasta omien etujensa turvaamiseksi. Kyse voi olla omaisuuden siirtämisestä velallisen varallisuuspiirin ulkopuolelle joko aidosti taikka osin tai kokonaan näennäisesti. Suomeen oikeuteen kuuluu keskeisenä periaatteena oikeuden väärinkäytön kielto, joka kieltää oikeudellisten mahdollisuuksien tai keinojen käyttämisen lain tarkoituksen vastaisesti. Velallisen pyrkiessä välttämään täytäntöönpanotoimien kohdistamisen omaisuuteensa siirtämällä omaisuuden oman varallisuuspiirinsä ulkopuolelle, voidaan pitää oikeuden väärinkäyttönä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä edellytyksillä velallisen tekemät oikeustoimet voidaan katsoa tehottomiksi suhteessa täytäntöönpanomenettelyyn ja velallisen velkojiin. Näkökulma on siten insolvenssioikeudellinen, joskin siihen sisältyy myös esineoikeudellisia varallisuusoikeudellisia piirteitä. Tarkastelu on rajattu valeoikeustoimiin, keinotekoisiin järjestelyihin ja takaisinsaannin alaisiin oikeustoimiin. Velallisen tekemiin oikeustoimiin puuttuminen edellyttää aina tiettyä sopimattomuutta, joskaan tässä yhteydessä se ei ole varsinainen peruste oikeustoimen tehottomaksi katsomiselle. Sopimattomuus ilmenee eri tavoin riippuen siitä, onko kyse todellisesta vai näennäisestä oikeustoimesta. Sopimattomuuden voidaan katsoa sisältävän niin vahingollisuuden kuin tarkoituksenvastaisuuden tunnusmerkit. Oikeustoimen tehottomuus ratkeaa viime kädessä tapauskohtaisen arvioinnin perusteella, joka saa oikeutuksensa ja tunnusmerkistönsä lainsäädännöstä. Erityinen merkitys on näyttötaakan kohdistumisella ja sen vaatimustasolla. Työssä on käytetty lähteinä lainsäädäntöä ja sen esitöitä sekä oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä. Metodi on lainopillinen, sillä työssä pyritään hahmottamaan oikeustilaa sekä tulkitsemaan sitä oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden valossa.
Now showing items 1-2 of 2