Browsing by Subject "kuluttaja"

EU:n kunnianhimoiset kestävyyteen ja ympäristöön sekä ilmastoon liittyvät tavoitteet edellyttävät suurta määrää investointeja aidosti kestäviin sijoituskohteisiin. Samaan aikaan rahoitusmarkkinoiden tilanne on välittäjäkeskeinen ja lyhytjänteinen, kun kestävät sijoitukset edellyttäisivät nimenomaan pitkäjänteisyyttä. Sijoitusrahastot, joiden nimessä on esimerkiksi sana ”ESG” tai ”vihreä”, ovat olleet viime vuosina räjähdysmäisessä suosiossa sijoittajien keskuudessa. Jopa kaksi kolmasosaa EU:n alueen sijoitusrahastojen varallisuudesta on peräisin kuluttajilta. Vihreinä markkinoitavien sijoitusrahastojen todellinen kestävyys on kuitenkin heikolla tasolla, eikä rahastojen nimissä olevat vihreyteen viittaavat termit korreloi analyytikoiden antamien ESG-pistelukujen kanssa niin hyvin kuin pitäisi. Erityisesti kuluttajasijoittajat eivät tutustu merkittävissä määrin heille annettaviin rahastoja koskeviin ennakkotietoihin. SFDR-asetuksen mukaiset mittavat tiedonantovelvoitteet koskevat suurelta osin rahastoesitteitä, joka on kuluttajien kannalta joko aivan liian pitkä, vaikeasti luettava tai vaikeasti saatavilla. Kuluttajat eivät myöskään voi tietää, mitkä ennakkotietoasiakirjoista ovat kestävyystietojen osalta tarkasti säänneltyjä ja mitkä eivät. Viherpesua tapahtuu rahastojen markkinoinnissa hyvin selvästi, eikä sertifiointijärjestelmää ole. SFDR-asetuksesta tulevat luokitukset (8 ja 9 artiklan mukaiset vaaleanvihreät ja tummanvihreät sijoitusrahastot) eivät ole virallisia kestävyysmerkkejä, mutta rahastoyhtiöt käytännössä kohtelevat niitä sellaisena kuluttajamarkkinoinnissa. Myös kuluttajansuojalainsäädännön suunta on ristiriitainen. Tilanne on ongelmallinen ja edellyttää toimialakohtaisen- sekä kuluttajansuojalainsäädännön parempaa kehittymistä oikeaan suuntaan, jos EU aikoo tavoitteensa saavuttaa.