Browsing by Subject "kunniaan liittyvä väkivalta"

Pakkoavioliittoihin ja niiden rangaistavuuteen on viime vuosina kohdistunut paljon huomiota. Ennen muuta tämän taustalla on ollut Suomen liittyminen Istanbulin sopimukseen vuonna 2015, jossa määrätään velvollisuudesta kriminalisoida avioliittoon pakottaminen. Suomessa avioliittoon pakottaminen on katsottu tulevan rangaistavaksi ensisijaisesti ihmiskauppana tai törkeänä ihmiskauppana. Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa valvova GREVIO on ollut tyytymätön Suomen toimiin avioliittoon pakottamisen kriminalisoinnin osalta ja osin GREVIO:n kommentteihin pohjautuen oikeusministeriö on julkaissut vuonna 2021 arviomuistion avioliittoon pakottamisen rangaistavuudesta, jossa arvioidaan muun muassa ihmiskauppasäännöksen mahdollista muutostarvetta koskien avioliittoon pakottamista. Arviomuistiossa omaksuttu näkökulma on sidottu täysin Istanbulin sopimuksen kriminalisointivelvoitteisiin eivätkä arviomuistion johtopäätökset siten huomioi tai arvioi kattavasti ihmiskauppaa koskevan lainsäädännön toimivuutta tai muutostarpeita suhteessa pakkoavioliittoon ihmiskaupan muotona. Tässä tutkielmassa laajennetaan ihmiskaupan yhteydessä tapahtuvan pakkoavioliiton näkökulma koskemaan pakkoavioliittojen muotoja kokonaisuudessaan ilman rajausta Istanbulin sopimuksen mukaisiin velvoitteisiin, ja tarkastellaan siitä näkökulmasta ihmiskauppapykälää ja sen soveltuvuutta sekä mahdollisia muutostarpeita. Tutkielman näkökulma pakkoavioliittoon lähtee siis ihmiskaupasta. Johtuen tutkielman laajemmasta näkökulmasta, tarkastellaan tutkielmassa ensin pakkoavioliittoa ilmiönä. Pakkoavioliittoon liittyy olennaisesti kysymys siitä mitä pakkoavioliitolla tarkoitetaan, sillä pakkoavioliitolle ei ole kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää eikä sitä ole määritelty kansallisesti lainsäädännössä. Toisena kysymyksenä pakkoavioliittoon liittyy se, minkälaisissa konteksteissa pakkoavioliittoja esiintyy. Vaikka tutkielman tiedonintressissä on ihmiskaupan kontekstissa tapahtuva pakkoavioliitto, laajempi tarkastelu erilaisissa konteksteissa tapahtuvien pakkoavioliittojen osalta mahdollistaa syvällisemmän ymmärryksen ilmiöstä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan pakkoavioliiton rangaistavuutta rikoslain (39/1889) 25 luvun 3 §:n mukaisena ihmiskauppana ja 3 a §:n mukaisena törkeänä ihmiskauppana sekä arvioidaan ihmiskauppasäännöksen muutostarvetta ihmiskaupan tarkoituksen osalta. Pakkoavioliittoa ei ole mainittu ihmiskauppasäännöksessä ihmiskaupan itsenäisenä teon tarkoituksena, mutta se voi tietyin edellytyksin tulla rangaistavaksi ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin saattamisena. Tunnusmerkistönmukaisuuden täyttymistä tarkastellaan myös viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa, ja tältä osin osoitetaan Suomessa olleen pakkoavioliittoliitännäisiä ihmiskauppatapauksia. Tutkielmassa havaitaan, että ihmiskauppasäännökseen liittyy ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin saattamisen osalta tulkintaongelmia suhteessa pakkoavioliittoon, sillä ei ole selvää onko pakkoavioliitto itsessään tällainen ihmisarvoa loukkaava olosuhde. Selvää ei myöskään ole se, miten pakkoavioliitto tulisi ymmärtää ihmiskaupan muotona. Vaikka ihmiskauppaa koskeva määritelmä mukailee sen kansainvälistä määritelmää, kansallisessa määritelmässä on eroja, jotka tulevat esille, kun tarkastellaan ihmisarvoa loukkaavia olosuhteita. Erityisesti tämä näkyy hyväksikäyttötarkoituksen edellytyksessä, joka on yleisesti katsottu eroksi pakkoavioliiton ja ihmiskaupan muotona olevan pakkoavioliiton välillä. Keskeisenä johtopäätöksenä todetaan, että ihmiskauppasäännöstä tulisi muuttaa lisäämällä itsenäiseksi ihmiskaupan tarkoitukseksi saattaminen pakkoavioliittoon.