Browsing by Subject "kunnianloukkaus"

Suomi on 2000-luvulla saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) useita langettavia tuomioita koskien Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 10 artiklassa turvatun sananvapauden ja 8 artiklassa turvatun kunnian suojan välistä punnintaa. Suomalaiset tuomioistuimet ovat painottaneet kunnian suojaa, kun EIT on painottanut sananvapauden tärkeyttä demokraattisessa yhteiskunnassa. EIT:n mukaan sananvapaus on laaja ja sitä rajoitettaessa, muun muassa muiden henkilöiden maineen turvaamiseksi, rajoituksia tulee tulkita suppeasti. Suomalaisten tuomioistuinten ongelmana on ollut myös perus- ja ihmisoikeuspunninnan puutteellisuus ratkaisujen perusteluissa. Suomessa EIT:n tuomioihin on reagoitu vuoden 2014 alussa voimaan tulleella rikoslain muutoksella, jolla pyrittiin saattamaan oikeustila vastaamaan EIT:n käytäntöä ja Euroopan neuvoston (EN) linjauksia. Merkittävin EN:n kannanotto sananvapauden ja kunnian suojan suhteesta on ollut parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselma Towards decriminalisation of defamation 1577 (2007), jossa on muun ohella kehotettu sopimusvaltioita poistamaan kunnianloukkaussäännöksistä vankeusrangaistuksen uhan ja muutenkin siirtämään kunnianloukkaukset käsiteltäväksi rikosprosessin sijaan siviiliprosessissa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen on sananvapauden ja kunnian suojan suhde EIT:n käytännön ja EN:n suositusten valossa. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin sitä, ovatko EIT:n ja EN:n sananvapauden ja kunnian suojan suhdetta koskevat linjaukset vanhentuneet ja tulisiko niitä tarkastella uudelleen, ottaen erityisesti huomioon internetin ja sosiaalisen median. Tutkielmassa perehdytään ennen kaikkea EIT:n Suomea koskevaan käytäntöön sananvapauden ja kunnian suojan tapauksissa ja avataan EIT:n esittämiä punnintakannanottoja siitä, millainen näiden välisen suhteen tulisi olla. Lisäksi perehdytään EN:n kunnianloukkauksia koskeviin suosituksiin. Mielenkiintoisen ulottuvuuden tarkasteluun tuo kunnianloukkausten toimintaympäristön muutos: digitalisoituneessa yhteiskunnassa kunnianloukkaukset ovat saaneet uudenlaisen areenan, kun internet ja sosiaalinen media ovat lisänneet yksilöiden mahdollisuuksia käyttää sananvapauttaan ennennäkemättömillä tavoilla. Toiseksi tutkielmassa pyritään selvittämään, onko EIT:n ja EN:n linjaukset otettu riittävästi huomioon Suomessa ja voisivatko siviilioikeudelliset keinot tulla kyseeseen kunnianloukkauksissa rikosoikeudellisten keinojen sijasta. Tutkielmassa avataan niitä tekijöitä, jotka vaikuttivat vuoden 2014 alussa voimaan tulleiden muutosten taustalla. Lisäksi avataan rikosoikeudellisia kriminalisointiperiaatteita, joista käsin tarkastellaan niitä tavoitteita, joita kunnianloukkauksen rangaistavuudella pyritään toteuttamaan. Tarkastelemalla toteutuvatko nämä tavoitteet on mahdollista kääntäen pohtia, voisiko kunnianloukkauksen dekriminalisointi EIT:n ja EN:n suosittamin tavoin olla aiheellista Suomessa. Tätä tutkielmassa pyritään havainnollistamaan myös tilastojen avulla. Pintapuolista vertailua tehdään myös Norjan kunnianloukkaussääntelyyn pyrkien hahmottamaan niitä tekijöitä, jotka Norjassa ovat johtaneet kunnianloukkauksen dekriminalisointiin vuonna 2015. Lopuksi mietitään mahdollisia vaihtoehtoisia tapoja käsitellä kunnianloukkauksia rikosprosessin sijasta Suomessa, erityisesti siviiliprosessia ja siihen liittyvää vahingonkorvausta sekä sovittelua. Tutkielmassa havaitaan, että EIT:n ja EN:n näkemykset sananvapaudesta nojaavat edelleen perinteisen median käsitteeseen ja merkitykseen, eivätkä ne ole riittävästi huomioineet tavallisia kansalaisia sananvapauden käyttäjinä. Arkielämän kunnianloukkauksissa on usein kyse yksityishenkilöiden kommunikoinnista internetissä ja sosiaalisessa mediassa, eikä median edustajien poliittisesta tai muusta yleisesti merkittävästä keskustelusta. Verkkoympäristöjen myötä kunnianloukkauksista tehdyt rikosilmoitukset ovat lisääntyneet, mutta tuomioon johtaa vain harva tapaus. Tutkielmassa tullaan siihen johtopäätökseen, että kunnianloukkausten kriminalisoinnilla tavoiteltu yleispreventio on heikentynyt perusmuotoisten kunnianloukkausten osalta, mikä voisi puoltaa perusmuotoisten kunnianloukkausten käsittelyä siviilioikeuden keinoin ja se vastaisi myös EIT:n ja EN:n sananvapauden rajoittamisen suhteellisuutta koskeviin vaatimuksiin. Tämä tosin vaatisi uudenlaisia kevennettyjä menettelyjä, sillä kuluriskin takia täysimittainen siviilioikeudenkäynti voisi olla ongelmallinen oikeussuojan kannalta. Törkeät kunnianloukkaukset olisi edelleen perusteltua säilyttää rangaistavina. Perustuslain 22 § edellyttää, että julkinen valta turvaa perus- ja ihmisoikeuksien, eli myös kunnian suojan toteutumisen.