Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "lääkemarkkinat"

Sort by: Order: Results:

  • Haasto, Juuso (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan alkuperäislääkkeiden yksinoikeussuojan sekä alkuperäislääkkeiden ja geneeristen lääkkeiden välisen kilpailuasetelman vaikutusta alkuperäislääkkeiden innovointiin Euroopan unionissa. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: 1. Millainen yksinoikeussuojan taso alkuperäislääkkeillä on tällä hetkellä EU:n alueella ja mistä eri osista tämä yksinoikeussuoja muodostuu? 2. Miten yksinoikeussuoja ja alkuperäislääkevalmistajien tulojen kerryttämismahdollisuudet ennen geneerisen hintakilpailun alkamista ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä EU:ssa? 3. Pitäisikö EU:n tukea lääkealan innovointia nykyistä enemmän sekä kannustaa siihen aktiivisemmin, ja miten tämä tulisi tehdä? Laajahkoa aihetta lähestytään sekä lainopillisesta että oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta. Tarkoituksena on de lege ferenda -argumentein tuoda esille alkuperäislääkkeiden yksinoikeussuojaan sekä alkuperäislääkkeiden ja geneeristen lääkkeiden välisen kilpailuasetelman sääntelyyn liittyviä epäkohtia, joihin puuttumalla EU:ssa pystyttäisiin aiempaa vahvemmin tukemaan lääkealan innovointia sekä hillitsemään lääkekustannusten nousua. Aihe on ajankohtainen, sillä Euroopan komissio on tänä vuonna käynnistänyt aloitteen uuden EU:n lääkealan strategian kehittämiseksi. Strategian yhtenä tavoitteena on parantaa EU:n lääketeollisuuden innovointitasoa, jonka kehitys on 2000-luvulla jäänyt selkeästi jälkeen Yhdysvalloista. Tutkielmassa päädytään siihen johtopäätökseen, ettei alkuperäislääkkeiden yksinoikeussuojan lakisääteiseen pituuteen ole toistaiseksi syytä puuttua. Suojajärjestelmästä sekä geneerisen hintakilpailun sääntelystä löytyy silti lukuisia mahdollisia kehityskohteita, joihin tulisi kiinnittää huomiota. Lisäksi tutkielmassa esitetyn perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että alkuperäislääkkeiden ja geneeristen lääkkeiden välistä kilpailuasetelmaa välittömästi koskeva EU-sääntely on ollut viime vuosikymmeninä selkeästi geneerisiä lääkevalmistajia suosivaa.
  • Ovaskainen, Emmi (2020)
    Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 102 (a) artiklassa säädetään kohtuuttoman hinnoittelun kiellosta, jonka mukaan määräävässä asemassa olevat yritykset eivät saa veloittaa hyödykkeistään kohtuuttomia hintoja. Vaikkei kohtuuttoman hinnoittelun lainvastaisuudesta olekaan Euroopan unionin (EU) kilpailusääntöjen valossa epäselvyyttä, liittyy SEUT 102 (a) artiklan soveltamiseen perustavanlaatuisia teorian ja käytännön ongelmia. Tämän vuoksi sitä on sovellettu käytännössä suhteellisen harvoin, ja se on jäänyt verrattain kehittymättömäksi määräävän aseman väärinkäytön tyyppitapaukseksi. Vastoin vakiintunutta käytäntöä kohtuuttoman hinnoittelun kieltoa on viime aikoina sovellettu enenevässä määrin lääkealalla. Lääkkeiden korkeat hinnat ovat yhteiskunnallinen ongelma, johon puututaan ensisijaisesti ennaltaehkäisevin keinoin kuten hintasääntelyllä. Joissain tilanteissa tämä ei riitä, ja SEUT 102 (a) artikla on nähty keinona paikata tätä epäkohtaa. Lääkemarkkinoiden erityispiirteiden vuoksi kiellon soveltamiseen liittyy kuitenkin suuri virheriski, jonka toteutumisesta kärsivät viime kädessä kuluttajat. Tutkielman tarkoituksena onkin selvittää, onko lääkkeiden korkeisiin hintoihin tarkoituksenmukaista puuttua kohtuuttoman hinnoittelun kiellolla, ja miten kieltoa lääkemarkkinoilla tulisi käytännössä soveltaa. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, ettei SEUT 102 (a) artiklan soveltamista lääkealalla tarvitse kategorisesti torjua, vaan sen tarpeellisuus ja oikeutus riippuu yksittäistapauksen olosuhteista. Lääkemarkkinoiden erityispiirteistä johtuen asiaan on silti suhtauduttava suurella varovaisuudella etenkin silloin, jos puuttumisella saatetaan heikentää yritysten investointi- ja innovointikannustimia. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on kehitetty erilaisia kohtuuttoman hinnoittelun arviointimenetelmiä, jotka tarjoavat suhteellisen hyvän lähtökohdan myös lääkealalla käytettäväksi. Kilpailuviranomaisilla on kuitenkin liikkumavaraa sen osalta, mihin menetelmiin ja näyttöön ne yksittäistapauksessa tukeutuvat.