Browsing by Subject "lähioikeudet"

Tämän tutkimuksen kohde on lehtijulkaisujen tekijänoikeudellinen suojaaminen verkossa. Tekijänoikeudellisella suojaamisella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tekijänoikeuteen ja tekijänoikeuden lähioikeuksiin perustuvaa suojaa. Aihe on erityisen ajankohtainen keväällä 2019 Euroopan unionissa voimaan tulleen tekijänoikeudesta ja lähioikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla annetun direktiivin johdosta (DSM-direktiivi), sillä DSM-direktiivissä säädetään lähioikeus lehtijulkaisujen kustantajille (15 artikla). Tuon niin sanotun lehtikustantajan lähioikeuden mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että lehtijulkaisujen kustantajilla on yksinoikeus kappaleiden valmistamiseen ja yleisölle välittämiseen tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien toimesta tapahtuvan lehtijulkaisujen verkkokäytön osalta. Tutkittava aihe on ajankohtainen myös, koska lehtijulkaisuala on kokenut haasteita digitaalisessa ympäristössä. Tämän tutkimuksen kannalta keskeisin tarkasteltava ilmiö on se, että niin sanotut uutisaggregaattorisivustot käyttävät lehtikustantajien tuottamaa materiaalia ilman oikeudenhaltijan lupaa oman liiketoimintansa pohjana. Kuvattua tilannetta käytetään esimerkkinä läpi tutkimuksen. Tutkimuksessa aiheen yhdeksi tarkastelukulmaksi otetaan myös lehtikustantajan lähioikeuden vaikutus eri sidosryhmiin. Tutkimuksen tutkimustehtävä on selvittää vastaus seuraavaan tutkimuskysymykseen: Miten DSM-direktiivin 15 artiklan mukainen lehtikustantajan lähioikeus muuttaa lehtijulkaisun suojaamista verkossa tekijänoikeudellisin keinoin? Tähän tutkimuskysymykseen vastaamiseksi on vastattava seuraaviin apututkimuskysymyksiin: Miten lehtijulkaisuja on voinut suojata tekijänoikeudellisin keinoin verkossa ennen DSM-direktiiviä? Millaisia potentiaalisia vaikutuksia DSM-direktiivin 15 artiklan mukaisella lehtikustantajan lähioikeudella voi olla eri intressitahoihin? Tutkimuksen metodi on de lege lata -lainopillinen tutkimus, mikä on perusteltua, koska lehtijulkaisujen tekijänoikeudelliseen suojaan verkossa liittyvä oikeustila ei ole ollut eikä tule uuden lehtikustantajan lähioikeudenkaan myötä olemaan täysin selvä, joten oikeustilan tulkinta ja systematisointi ovat tarpeen. Koska tutkimusaiheeseen liittyy mainitusti uutta sääntelyä, on kriittisempikin tutkimusote perusteltu. Lainopillisen tutkimuksen lisäksi on tutkimuksen tueksi tehty myös haastatteluja. Haastatellut henkilöt ovat olleet lehtikustantajan lähioikeuden edunsaajapuolen eli lehtikustantajien edustajia. Jo ennen DSM-direktiivin mukaista lehtikustantajan lähioikeutta lehtijulkaisuja on voinut suojata verkossa tekijänoikeudellisin keinoin kansallisen tekijänoikeuslain mukaisella tekijänoikeudella ja valokuvan suojalla, sillä tekijät ja oikeudenhaltijat ovat voineet lisensoida näitä oikeuksia lehtikustantajille. Keskeinen tapa käyttää edelleen lehtijulkaisuita verkossa on niihin linkittäminen. Pääasiassa tekijänoikeuteen perustuvan suojan käytössä haasteena on kuitenkin ollut Euroopan unionin tuomioistuimen linkittämiseen ja tekijänoikeuteen liittyvässä oikeuskäytännössä ottama kanta suojatun aineiston uudelle yleisölle välittämisestä. Haasteita lehtijulkaisujen tehokkaalle suojaamiselle verkossa on aiheuttanut myös se, että lehtijulkaisujen kustantajien on ollut voitava tarvittaessa näyttää omistavansa oikeudet lehtijulkaisuun sisällytettyyn aineistoon ja se että on jouduttu tekemään tapauskohtaista teoskynnysarviointia. Lehtijulkaisuja on ollut jossain määrin mahdollista suojata myös tietokantasuojalla, mutta riittävää oikeusvarmuutta tähän ei ole ollut. DSM-direktiivin mukaisen lehtikustantajan lähioikeuden implementoinnin myötä lehtijulkaisujen kustantajilla tulee olemaan käytössään edellä mainittujen tekijänoikeudellisten suojamuotojen lisäksi oma lähioikeus, mikä mahdollisesti helpottaa lehtijulkaisuun liittyvien oikeuksien täytäntöönpanoa ja lisensointia verkossa. Lehtikustantajan lähioikeudella näyttäisi todennäköisesti olevan mahdollista suojata myös teoskynnyksen alittavaa aineistoa lehtijulkaisun osana. Lisäksi tapauskohtainen arviointi kenties vähenee, aiempaan oikeustilaan verrattuna, kun DSM-direktiivin mukaisen lehtijulkaisun määritelmän täyttyessä julkaisu ja sen osat ovat lähioikeudella suojattavissa. Haasteita lehtikustantajan lähioikeuden käytännön soveltamisen osalta saattavat kuitenkin aiheuttaa DSM-direktiivin monitulkintaiset käsitteet, joiden tulkintaan tämä tutkimus pyrkii tarjoamaan suuntaviivoja. Tutkimuksen lopuksi on tarkasteltu lehtikustantajan lähioikeuden potentiaalisia vaikutuksia eri intressitahoihin. Tätä kirjoitettaessa DSM-direktiivin edellyttämä kansallinen implementointityö on käynnissä opetus- ja kulttuuriministeriössä.

Tutkielma tutkii tekijänoikeuden ja lähioikeuksien soveltuvuutta suojamuotoina nykyaikaisen heikon tekoälyn tuotoksiin. Tarkastelu tapahtuu erityisesti EU:n näkökulmasta. Tekoäly yksinkertaisesti määriteltynä tarkoittaa teknologioita, jotka yhdistelevät dataa, algoritmeja ja laskentatehoa. Teknologian kehitys on aina ollut tekijänoikeuden muutoksen liikkeelle paneva voima. Tekoälyllä sekä sen tuottamilla teoksilla voidaan nähdä olevan taloudellista potentiaalia ja täten sitä voidaan pitää tekijänoikeuden kannalta relevanttina. Tekijänoikeuden tarkoituksena on suojata teoksen tekijän henkistä luomistyötä, millä oikeutetaan tiettyjen yksinoikeuksien myöntäminen joko luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle. Teoksen tekijän tunnistamisen merkitys korostuu erityisesti tekoälyn tuottamien teosten yhteydessä, sillä useimmissa tekijänoikeustraditioissa ympäri maailmaa teoksen tekijää pidetään myös teoksen ensimmäisenä oikeudenhaltijana. Tutkielma keskittyy tarkastelemaan aihetta kolmen tutkimuskysymyksen kautta. Ensimmäinen tutkimuskysymys tarkastelee sitä, voiko tekoälyavusteisesti tuotettu työ saada tekijänoikeus- tai lähioikeussuojaa? Miten tekoälyn käyttäminen työn luomisessa vaikuttaa omaperäisyysarviointiin? Toinen tutkimuskysymys keskittyy oikeuksien kohdistumiseen: ketä voidaan pitää tekijänä tai tekijänoikeuden haltijana taikka lähioikeuden haltijana? Kolmas tutkimuskysymys tarkastelee sitä, onko tekijänoikeusjärjestelmän ulkopuolelle jäävien tekoälyn tuotosten suojaaminen tarkoituksenmukaista vai olisiko parempi jättää tällaiset työt kokonaan ilman suojaa yleisön vapaaseen käyttöön? Tutkielma esittää, että melko itsenäisestikin tekoälyavusteisesti tuotetut työt voisivat saada tekijänoikeussuojaa. Tekoälyä käytettäessä voidaan tunnistaa kolme eri vaihetta, joissa tekijä voi ilmaista omaperäisyyttään. Suojan arviointi täytyy tehdä tapauskohtaisesti ja lopputulos riippuu käytetystä tekoälyjärjestelmästä ja teoslajista sekä näihin liittyvistä rajoituksista ihmistekijän omaperäisille vapaille ja luoville valinnoille. Näin ollen ei ole mielekästä sulkea kategorisesti kaikki tekoälyavusteisesti tuotetut työt tekijänoikeuden ulkopuolelle. Olemassaolevat lähioikeudet sen sijaan soveltuisivat myös sellaisiin tekoälyn tuotoksiin, joissa ihmisten työpanosta ei voida katsoa olevan tarpeeksi. Tutkielmassa tarkastellaan tekijän vaihtoehdoiksi ohjelmoijaa, käyttäjää, näiden yhteistekijyyttä, omistajaa tai tekoälyä itseään. Tekijänoikeus kohdistuu henkilölle tai henkilöille, jotka ovat tehneet vapaita ja luovia ratkaisuja vähintään jossain teoksen luomisvaiheessa. Ohjelmoijalle ei tulisi osoittaa tekijän-oikeutta tekoälyn tuottamaan teokseen pelkästään tekoälyohjelmiston kehittämisen perusteella. Mikäli tämä on toiminut lisäksi myös käyttäjän roolissa, voi tekijänoikeus olla mahdollinen. Sekä tekoälyohjelmiston omistajalle että tekoälylle itselleen tekijänoikeutta ei tällä hetkellä voi syntyä. Lopuksi tutkielmassa käsitellään sitä, tulisiko tekijänoikeuden ulkopuolelle jäävien tekoälyn tuotosten saada tulevaisuudessa tekijänoikeussuojaa. Eräänä vaihtoehtona tutkitaan uuden lähioikeuden laatimista nimenomaisesti tekoälyn tuotoksille, sillä lähioikeudet suojamuotoina eivät anna yhtä laajaa ja pitkäkestoista yksinoikeutta teoksiin kuin tekijänoikeus. Viimeiseksi tutkielmassa esitetään perusteluita puolesta ja vastaan koskien tuotosten jäämistä kokonaan vaille suojaa (public domain).