Browsing by Subject "laillisuusperiaate"

Now showing items 1-3 of 3

Arvonlisäveron vähennysoikeuden epääminen ja rikosoikeudellinen vastuu

Autio, Salla (2022)

Arvonlisäverotus on harmonisoitu Euroopan unionissa, mutta tämä arvonlisäverojärjestelmä on kuitenkin altis petoksille. Arvonlisäveropetokset aiheuttavat verovajetta sekä vaikuttavat itse järjestelmän neutraliteettiin. Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytäntöön perustuva arvonlisäveron vähennysoikeuden epääminen liittyy kiinteästi juuri järjestelmän neutraalisuuden suojeluun ja siinä on kyse arvonlisäverojärjestelmään erottamattomasti kuuluvan vähennysoikeuden menetyksestä. Arvonlisäveron vähennysoikeus voidaan EUT:n oikeuskäytännön perusteella evätä kolmannen osapuolen vastuun perusteella silloin, kun verovelvollinen tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että hän on osa arvonlisäveropetosta, johon tavarantoimittaja tai jokin muu kyseisten tavaroiden tai palvelujen vaihdantaketjun aikaisemman tai myöhemmän vaiheen toimija syyllistyi. Tämä tutkielma keskittyy tutkimaan kolmannen osapuolen vastuuseen perustuvaa arvonlisäveron vähennysoikeuden epäämistä rikosoikeudellisesta näkökulmasta. EU-oikeudellinen arvonlisäveropetos ei ole sama asia kuin kansallisen rikoslain mukainen veropetos, ja rikosoikeudellisen rangaistusvastuun edellytyksien täyttyminen tulee arvioida aina erikseen. Tutkielman tavoitteena onkin vastata kysymykseen siitä, voiko kolmas osapuoli syyllistyä rikoslain 29 luvun 1 §:n mukaiseen veropetokseen, jos hän ilmoittaa arvonlisäveroilmoituksella vähennyksen, joka perustuu todellisiin arvonlisäverollisiin hankintoihin liiketoimintaa varten, mutta verovelvollinen tietää vähennysoikeuteen vedotessaan, että luovutusketjussa on syyllistytty arvonlisäveropetokseen. Kyseessä on lainopillinen tutkimus. Kolmannen osapuolen vastuun osalta tutkielmassa käsitellään rikosoikeudellisen vastuun hyväksyttävyyttä ja erityispiirteitä sekä rikosvastuun edellytyksiä. Tämän jälkeen tutkielmassa käsitellään sitä, milloin kyseessä voisi olla veropetos ja milloin avunanto veropetokseen sekä lyhyesti oikeushenkilön rangaistusvastuuta. Lisäksi tutkielmassa nostetaan esille rikosvastuuseen liittyviä ongelmia erityisesti laillisuusperiaatteen kannalta. Ylätason ongelma tutkimuksessa tiivistyy EU-oikeuden etusijan ja tulkintavaikutuksen sekä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen väliseen suhteeseen. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen perusteella arvonlisäveron vähennysoikeuden epäämiseen perustuva kolmannen osapuolen rikosoikeudellinen vastuu on mahdollinen Suomessa. Rangaistusvastuun arviointi on kuitenkin hyvin tapauskohtaista, eikä vero-oikeudellinen vähennysoikeuden epääminen johda – tai saa johtaa – automaattisesti rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tekotapoina kyseeseen voi tutkielman perusteella tulla RL 29:1:n ensimmäinen tekotapa väärän tiedon antaminen tai neljäs avoin tekotapa. Erityisesti tahallisuuden näyttäminen voi kolmannen osapuolen rikosvastuun osalta olla haastavaa, eikä rikosvastuu ole täysin ongelmaton myöskään laillisuusperiaatteen näkökulmasta.
Liikesalaisuuslain merkitys rikosoikeudellisen sääntelyn soveltamisessa

Lahtinen, Saara (2021)

Tässä tutkielmassa tarkastellaan liikesalaisuutta koskevan yksityisoikeudellisen ja rikosoikeudellisen sääntelyn suhdetta. Liikesalaisuus on ilmiönä kiinnostava monimuotoisuudensa vuoksi. Toimialasta riippumatta yhtiöiden toiminta perustuu yhä enemmän tiedon hallintaan modernissa verkostoituneessa tietoyhteiskunnassa ja usein merkittävä osa tästä tiedosta on liiketoimintaan liittyvää luottamuksellista tietoa. Suomessa liikesalaisuuksien suoja on rakentunut pääosin rikoslainsäädännön varaan. Rikoslakiin (39/1889) liikesalaisuuksia koskevat kriminalisoinnit otettiin 1990-luvulla rikoslain kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen yhteydessä. Liikesalaisuuksien yksityisoikeudellista suojaa vahvistettiin, kun Suomessa tuli voimaan 15.8.2018 uusi liikesalaisuuslaki (595/2018). Liikesalaisuuslain säätämisen myötä liikesalaisuus määriteltiin lakiteknisesti, ja määritelmän käsitettä käytetään niin yksityisoikeudellisessa kuin rikosoikeudellisessa liikesalaisuussääntelyssäkin. Liikesalaisuuslain 2 §:n mukaan liikesalaisuus on tietoa, joka ei ole yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa ja jolla on taloudellista arvoa liiketoiminnassa. Lisäksi tiedon laillisen haltijan on tullut ryhtyä kohtuullisiin toimenpiteisiin sen suojaamiseksi. Liikesalaisuuden käsitettä käytetään sekä yritysvakoilua, yrityssalaisuuden rikkomista että yrityssalaisuuden väärinkäyttöä koskevissa rikossäännöksissä. Liikesalaisuuden käsitteen määritelmää voidaan pitää suhteellisen laajana ja kielellisesti osittain monimutkaisena. Rikosoikeudellisessa järjestelmässä laillisuusperiaatteen näkökulmasta tämä voi näyttäytyä ongelmallisena. Rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvä epätäsmällisyyskielto edellyttää rangaistussäännöksen suojelukohteen täsmällistä määrittelyä. Tämän tutkielman tarkoitus on vastata lainopillisin tutkimusmenetelmin ensinnäkin siihen, vastaako liikesalaisuuden määritelmä laillisuusperiaatteen asettamia vaatimuksia. Niin ikään tässä tutkielmassa tarkastellaan liikesalaisuuslain säännösten merkitystä ja vaikutusta liikesalaisuutta koskevan rikosoikeudellisen sääntelyn soveltamiseen. Liikesalaisuuslain merkitystä rikoslakiin tarkastellaan liikesalaisuuslain ja rikoslain toisiaan keskenään osittain vastaavien tekojen kautta. Tarkastelussa tuodaan esiin käsitteiden sisällöllisiä yhteneväisyyksiä ja hahmotetaan niiden keskenäistä merkitystä. Liikesalaisuuslain mukaisia seuraamuksia suhteessa rikosoikeudelliseen järjestelmään arvioidaan erityisesti ne bis in idem -kiellon ja kohtuullistamisperusteiden kontekstissa. Kun rikoslain säännöksissä ei viitata määritelmää lukuunottamatta liikesalaisuuslain säännöksiin, voidaan sääntelykehikkoa pitää jokseenkin vaikeasti hallittavana kokonaisuutena. Nykyistä liikesalaisuutta koskevaa sääntelykokonaisuutta ei voida pitää rikosoikeudellisesti täysin ongelmattomana eikä selkeänä.
Toteutusvastuu rakentamisesta - päävastuullisen toteuttajan vastuun sisältö ja merkitys rikosoikeuden näkökulmasta

Paaso, Tuuli (2024)

Tässä tutkielmassa tarkastellaan tammikuussa 2025 voimaan tulevan rakentamislain (751/2023) päävastuullisen toteuttajan toteutusvastuuta koskevan 95 §:n sisältöä ja merkitystä rikosoikeuden näkökulmasta. Päävastuulliselle toteuttajalle on säädetty huolehtimisvelvollisuus rakennushankkeen toteutuksesta ja vastuu toteutuksen kokonaisuudesta ja laadusta. Toteutusvastuuta koskevaan säännökseen luonnostellaan kuitenkin muutoksia. Tutkielmassa tarkastellaan aihetta kolmesta teoreettisesta näkökulmasta käsin: 1. laillisuusperiaatteen ja 2. laiminlyöntirikosten näkökulmista sekä 3. oikeushenkilön rangaistusvastuun suhteesta yksilövastuuseen ja vastuun kohdentumiseen nähden. Tutkielmassa sijoitetaan päävastuullinen toteuttaja muiden rakentamishankkeen lakimääräisten vastuutahojen joukkoon ja tulkitaan päävastuullisen toteuttajan toteutusvastuuseen sisältyviä velvoitteita lainopin metodeilla, minkä jälkeen velvoitteiden laiminlyöntiä ja rakentamislain uusia velvoitteita arvioidaan esimerkkien avulla laiminlyöntirikosten näkökulmasta. Viimeistä edeltävässä luvussa arvioidaan, milloin vastuu kohdennetaan päävastuulliseen toteuttajaan oikeushenkilönä ja milloin sen taustalla toimiviin luonnollisiin henkilöihin. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä todetaan, että päävastuullisen toteuttajan toteutusvastuulle on velvoittavien oikeuslähteiden perusteella määriteltävissä juridistekninen merkitys, jonka noudattaminen lainsoveltamisessa turvaa laillisuusperiaatteeseen läheisesti liittyvää ennakoitavuuden vaatimusta. Samoin todetaan, että huolehtimisvelvoitteen muuttaminen koordinointivelvoitteeksi rajaisi päävastuullisten toteuttajan toteutusvastuun laajuutta ja turvaisi näin ennakoitavuuden vaatimuksen toteutumista.

Now showing items 1-3 of 3

Browsing by Subject "laillisuusperiaate"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO