Browsing by Subject "laiton sisältö"

Digitaalisten verkkoalustojen voidaan katsoa muuttaneen käsityksemme tavaroiden, palveluiden ja informaation tarjoamisesta ja saatavuudesta verkkoympäristössä. Verkkoalustoilla, kuten sosiaalisen median alustoilla ja sähköisillä markkinapaikoilla, kuka tahansa voi julkaista haluamaansa sisältöä muiden saataville. Verkkoalustojen on kuitenkin niiden positiivisten vaikutusten lisäksi todettu olevan otollinen kanava myös laittoman sisällön kuten tavaramerkkioikeutta loukkaavien tuoteväärennösten leviämiselle. Tuoteväärennösten ja laittoman sisällön leviämisen verkkoympäristössä voidaan katsoa aiheuttavan negatiivisia vaikutuksia sekä tavaramerkkien haltijoille että koko EU:n sisämarkkinoiden toimivuudelle. Internetin toimijoihin on lähtökohtaisesti haluttu kohdistaa mahdollisimman vähän sääntelyä, sillä sen on katsottu parhaiten tukevan verkkoympäristön kehittymistä ja siihen liittyviä innovaatioita. EU:n sähköisestä kaupankäynnistä annetussa direktiivissä on päädytty määrittelemään ns. safe harbour -periaate, jonka nojalla välittäjinä toimivat palvelun tarjoajat pystyvät tiettyjen ehtojen täyttyessä välttymään vastuulta palvelussa kolmansien osapuolien jakaman laittoman toiminnan tai tietojen osalta. Verkkoalustojen ei ole kuitenkaan yleensä voitu katsoa olevan vastuussa kolmannen osapuolen oikeudenloukkauksesta, sillä niiden on katsottu toimivan laittomaan sisältöön nähden neutraalisti ja tarjoavan ainoastaan tekniset olosuhteet sisältöjen leviämiselle niiden palveluissa. Nykyaikaisten verkkoalustojen voidaan kuitenkin katsoa enenevässä määrin toimivan aktiivisesti palvelussa saatavilla olevien tietojen osalta, sillä ne esimerkiksi itse moderoivat aktiivisesti palvelussa saatavilla olevaa tietoa ja kohdentavat sitä käyttäjilleen sitouttaakseen näitä käyttämään palveluitaan entistä enemmän. Verkkoalustojen roolien muutos passiivista malleista aktiivisiin sekä laittoman sisällön enenevä leviäminen verkossa on herättänyt unionin tasolla huolta digitaalisia palveluita koskevan sääntelyn riittävyydestä erityisesti alustojen vastuun näkökulmasta. Ratkaisuna Euroopan komissio esitteli vuonna 2015 digitaalisten sisämarkkinoiden strategian Euroopalle ja asetti tavoitteekseen luoda digitaaliset sisämarkkinat EU:n alueelle, joilla esimerkiksi tavarat ja palvelut pääsevät vapaasti ja turvallisesti liikkumaan verkkoympäristössä. Strategian yksi keskeisistä toimista oli uudistaa verkkoalustoja koskeva sääntely unionin alueella. Marraskuussa 2022 voimaan tullut EU:n digipalvelusäädös (2022/2065) tähtääkin yhdenmukaistamaan verkkoalustoja koskevat pelisäännöt EU:n alueella. Tutkielman pääasiallinen tarkoitus on selvittää, millä perusteilla verkkoalustan voidaan katsoa olevan vastuussa kolmannen osapuolen aiheuttamasta tavaramerkkiloukkauksesta. Tutkimuskysymystä tarkastellaan sekä sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin (2000/31/EY, ”E-Commerce Directive”) että digipalvelusäädöksen (2022/2065, ”Digital Services Act”) mukaisen välittäjän vastuuvapautta koskevan sääntelykehyksen näkökulmasta, ja lisäksi EU:n tavaramerkkiasetuksen (2017/1001) mukaisen kielto-oikeuden kontekstissa.