Browsing by Subject "laiton uhkaus"

Uhkailu on erityinen vuorovaikutuksellinen vallankäytön muoto, joka mielletään usein jonkinlaisena väkivallan esiasteena tai sen lievempänä muotona. Rikoslain (39/1889) 25 luvun 7 §:n (21.4.1995/578) mukaan laittomasta uhkauksesta on tuomittava se, joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa, sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Kriminalisoinnin tarkoituksena on henkilökohtaisen turvallisuudentunteen suojaaminen henkilön ja omaisuuden suhteen. Laittoman uhkauksen tunnusmerkistö on pysynyt asiasisällöltään samana 14.7.1969 asti, joten sen tunnusmerkistö on vanhahko. Laittoman uhkauksen toimintaympäristö on kuitenkin tämän jälkeen muuttunut, ja uhkaavaa kielenkäyttöä esiintyy enenevissä määrin internetissä. Laittoman uhkauksen kaltainen väkivallalla tai muulla rikoksella uhkaaminen on koventuneen keskusteluilmapiirin ääri-ilmiö, joka ei nauti sananvapauden suojaa. Tutkielmassa tarkastellaan ensisijaisesti rikoslain 25 luvun 7 §:n laitonta uhkausta itsenäisenä kriminalisointina, ja tunnistetaan sekä systematisoidaan laittoman uhkauksen tunnusmerkistön täyttymistä edellyttävät tekijät. Oikeuskäytännön rajanvetotapausten kautta myös hahmotetaan laittoman uhkauksen paikkaa uhkaamisrikosten kentällä ja sitä osaa uhkailusta, jota voidaan rangaista laittomana uhkauksena. Toiseksi tutkielmassa arvioidaan laittoman uhkauksen tunnusmerkistötekijöiden ajankohtaisuutta. Tunnusmerkistö koostuu oikeushyviin kohdistuvalla rikoksella uhkaamisen tunnusmerkistä, subjektiivisväritteisestä perustellusta syystä pelätä oikeushyvien olevan vakavassa vaarassa sekä lainkonkurrenssikysymyksestä. Aseella uhkaaminen on tyyppiesimerkki rikoksella uhkaamisesta, mutta tämän lisäksi voidaan uhata muulla tavoin, kuten sanallisesti ja elein. Uhkaamistunnusmerkin voi täyttää suorien väkivallalla tai muulla rikoksella uhkausten lisäksi epäsuorat uhkaukset, kuten verhotut ja ehdolliset uhkaukset. Oikeuskäytännön mukaan tunnusmerkistön soveltamisalan ulkopuolelle jää ainakin sellainen uhkauksenomainen menettely, joka ei saa uhkaukselta vaadittavaa objektiivista ilmiasua sekä sellaiset vakavallakin väkivallalla uhkaavat ilmaisut, jotka jäävät toivomukseksi. Laittoman uhkauksen subjektiivisväritteiset edellytykset saavat ratkaisevan aseman sen soveltamisalaa rajattaessa. Uhkaajan ei ole tarvinnut menettelyllään tarkoittaa uhata, vaan uhkaamista arvioidaan uhatun henkilön näkökulmasta. Oikeushyvien abstraktisen vaarantumisen vuoksi riittävää on, että uhatulla on pelkäämiseen perusteltu syy. Vakavan vaaran -vaatimuksesta johtuen vähäisinä pidetyt, erityisesti omaisuuteen kohdistuvat rikosuhkaukset eivät välttämättä täytä tunnusmerkistöä. Internetissä tapahtuvan uhkailun erityispiirteiden vuoksi tieto monesta oikeuskäytännön valossa rangaistavuuden kannalta merkittävästä seikasta voi jäädä puuttumaan. Rangaistava uhkaus edellyttää, että uhattu saa tietää uhkauksesta, joten tunnusmerkistössä on selvä aukko siltä osin, kun uhkaaja ei ole saattanut uhkausta loppuun asti. Laiton uhkaus on vakavan väkivallalla tai muulla rikoksella uhkaamisen yleissäännös, joka perustuu uhkauksen aiheuttamaan pakottavaan kontrolliin. Säännös syrjäytyy toissijaisuuslausekkeen vuoksi, jos teko täyttää sellaisen rikoksen tunnusmerkistön, josta rangaistaan ankarammin tai johon laiton uhkaaminen sisältyy jonkin tavoitteen toteuttamiseksi. Laiton uhkaus on klassinen rikossäännös, joka on saanut siinä määrin vakiintuneen sisällön oikeudenkäytössä, että tunnusmerkistön muuttamisen tueksi tulisi olla erittäin painavat perusteet.