Browsing by Subject "lakiosa"

Suomalaisen jäämistöoikeuden lakiosajärjestelmä perustaa huomattavan ja jokseenkin poikkeuksellisen rajoituksen luonnollisen henkilön disponointivaltaan omaa omaisuuttaan kohtaan. Lakiosasta poikkeaminen käy päinsä vain hyvin poikkeuksellisissa perintöoikeuden menettämistä ja perinnöttömäksi tekemistä koskevissa tilanteissa. Lakiosan täyttäminen heti perinnönjättäjän kuoleman jälkeen ei kuitenkaan ole aina tarkoituksenmukaisin vaihtoehto, tai vastaa perinnönjättäjän tahtoa. Rintaperillisen asemaan voidaan tästä ankaraksikin koetusta lakiosasäännöstä huolimatta pyrkiä vaikuttamaan testamentilla. Käsittelen tässä tutkielmassa edunvalvontaoikeudellista arviointia, joka liittyy sellaisen testamentin täytäntöönpanoon, jossa testamentatun omaisuuden ensisaajana on rintaperillisten piirin ulkopuolinen henkilö ja rintaperilliseen on testamentissa kohdistettu toissijaismääräys, jonka tehosteena on uhkaus siitä, että mikäli rintaperillinen vaatii osuuttaan välittömästi testaattorin perinnönjaossa, rajoittuu hänen perintöosuutensa ainoastaan lakiosaan. Lakiosauhkainen testamentti itsessään on juristien keskuudessa hyvin tunnettu jäämistösuunnittelun instrumentti, mutta minkäänlaista varmuutta ei ole, kuinka testaattorin tahto toteutuu silloin, kun rintaperillinen on edunvalvonnan alaisena perinnönjaossa. Edunvalvojan arvioinnissa korostuu päämiehen alaikäisyys ja ihmis- ja perusoikeudet, jotka vaikuttavat päämiehen edun määrittämiseen.

Suomessa henkivakuutusoikeuden ja perintöoikeuden välillä on vain vähäinen lainsäädännällinen yhteys. Henkivakuutusoikeuden merkitys perintöoikeuden kannalta kiteytyy PK 7:4:ään, jonka mukaan perittävän tekemät henkivakuutusmaksut voidaan ottaa huomioon rintaperillisen perintöosaa ja lakiosaa laskettaessa, jos henkivakuutusmaksut eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa perittävän oloihin ja varoihin. Kyse on siten henkivakuutusoikeuden ja lakiosasuojan välisestä yhteydestä, ja erityisesti ylisuurten henkivakuutusmaksujen vaikutuksesta lakiosasuojaan. PK 7:4 on hyvin tulkinnanvarainen, eikä sen soveltamisesta ole juurikaan oikeuskäytäntöä. Myös oikeuskirjallisuudessa on pitkälti tyydytty sivuuttamaan PK 7:4:n mukaiset tilanteet vetoamalla tilanteiden harvalukuisuuteen ja pykälän tarpeettomuuteen. Virallislähteistä ei ole löydettävissä PK 7:4:ää koskevia tulkintaohjeita. Vallitseva oikeustila on epävarmuuden vuoksi ongelmallinen rintaperillisen lakiosasuojan kannalta. Koska rintaperilliselle on päätetty antaa vahva lakiosasuoja, tulee myös PK 7:4:n soveltamista selkeyttää. Tässä tutkielmassa tarkastellaan syvällisesti PK 7:4:n tunnusmerkistöä. Merkittävin tunnusmerkistötekijä on henkivakuutusmaksujen kohtuuttomuus suhteessa perittävällä olleisiin oloihin ja varoihin. PK 7:4:n mukaisessa kohtuuttomuusarvioinnissa avoimeksi jää ensinnäkin se, minkä ajankohdan mukaan henkivakuutusmaksujen kohtuuttomuutta on arvioitava. Arvioinnin lähtökohdaksi on mahdollista ottaa esimerkiksi perittävällä olleet olot ja varat henkivakuutusmaksun suoritushetkellä, olot ja varat kokonaisvaltaisemmin, tai jäämistön suuruus perittävän kuolinhetkellä. Toiseksi PK 7:4:n nojalla on epäselvää, minkä suuruinen suoritus katsotaan kohtuuttomaksi. Onko henkivakuutusmaksuille edes mahdollista asettaa mitään tiettyä rajaa, jonka ylittäessään henkivakuutusmaksut katsotaan suoraan kohtuuttomiksi? Kohtuuttomuusarvioinnin jälkeen on vielä selvitettävä, millä tavoin henkivakuutusmaksut otetaan huomioon jäämistön laskennallisena lisäyksenä. Ensinnäkin on mahdollista, että kaikki henkivakuutusmaksut lisätään jäämistöön. Toiseksi on mahdollista, että vain yksittäinen ja ylisuureksi katsottu henkivakuutusmaksu lisätään jäämistöön. Kolmanneksi on mahdollista, että yhdestä ylisuuresta henkivakuutusmaksusta tehdään ns. ”kohtuullisuusvähennys”, ja vain kohtuuttomaksi katsottu osa lisätään jäämistöön. Tässä tutkielmassa etsitään vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin tarkastelemalla PK 7:4:n säätämisen syitä ja pykälän tarkoitusta. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan PK 7:4:n suhdetta PK 7:3.3:een ja perittävän tekemään testamenttiin sekä lakiteknisen erottelun syitä ja tarpeellisuutta. Käsittelyn kohteeksi nousee se, olisiko PK 7:4:n mukaiset tilanteet mahdollista ratkaista esimerkiksi PK 7:3.3:n avulla. Loukatulla rintaperillisellä on lakiosaoikeuden loukkauksesta huolimatta lähes aina oikeus saada lakiosansa täysimääräisenä. Tutkielman loppupuolella käsitellään näitä mahdollisuuksia, jolloin tarkastelun kohteena ovat lakiosan vaatiminen ja lakiosan täydennyskanne PK 7:4:n mukaisessa tilanteessa.