Browsing by Subject "lojaliteettiperiaate"

Sopimuksenvaraisissa asianajotoimeksiannoissa asianajajan esteettömyysvaatimuksen merkitys ilmenee siten, että asiakas voi luottaa asianajajan edistävän tämän etua parhaan kykynsä mukaan sivuvaikutteista vapaana. Asianajajan esteellisyyssääntely perustuu erilaisille lähtökohdille verrattuna esimerkiksi tuomarin esteellisyyteen. Huolimatta tästä yleisestä asianajajan esteellisyyden taustalla vaikuttavasta perusajatuksesta, esteellisyyksien arvioiminen on muuttunut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Keskeistä muutoksessa on ollut suurien asianajotoimistojen koon kasvaminen, ja siitä aiheutuvat esteellisyysongelmat toimistoyhteisön sisällä. Käsiteltäviksi esteellisyystilanteiksi rajautuvat näin ollen tutkielman otsikon mukaisesti modernin asianajotoiminnan esteellisyysongelmat, joista useimmat tulevat esiin suurissa liikejuridiikkaan painottuneissa asianajotoimistoissa. Esteellisyyksien hallintaan liittyvien ongelmien vuoksi suurissa asianajotoimistoissa yksittäiset asianajajat eivät voi vastaanottaa läheskään kaikkia heille tarjottuja toimeksiantoja. Vastaavasti asiakkaat eivät voi saada aina haluamaansa asiamiestä eivätkä käyttää haluamaansa asianajotoimistoa. Kansainvälisesti näitä tilanteita on erityisesti Yhdysvalloissa ja Englannissa pyritty helpottamaan niin sanotun kiinan muurin rakentamisella sekä sallimalla toimeksiannon vastaanottaminen esteellisyydestä huolimatta asiakkaiden suostumuksen perusteella. Suomessa Asianajajaliiton tapaohjeiden mukaan kiinan muuria ei ole katsottu hyväksyttäväksi. Vastaavasti suostumusperusteisesta esteellisyyden poistamisesta määrätään liiton tapaohjeissa vain rajoitetusti. Tässä tutkielmassa arvioidaan näiden kahden kansainvälisillä asianajomarkkinoilla laajahkosti hyväksyttyjen esteellisyysmekanismien hyödynnettävyyttä myös Suomen asianajajamarkkinoiden olosuhteissa. Edelleen on selvitetty, miten esteellisyyksien aiheuttamia ongelmia voitaisiin näiden järjestelmien myötä helpottaa suurien toimistojen toimeksiannoissa. Tätä on havainnollistettu sekä asianajoeettisestä että liiketoiminnallisesta näkökulmasta. Seikkaperäistä tutkimusta tästä aihepiiristä ei ole Suomessa tehty, vaikka molempien ilmiöiden mahdollista hyödyntämistä esteellisyyksien hallinnassa on asianajajaoikeudellisessa kirjallisuudessamme väläytelty jo viime vuosituhannella. Aiheen ajankohtaisuutta korostaa se, että vuoden 2019 Asianajajaliiton sääntelytyöryhmän raportissa ehdotetaan kiinan muurin osittaista sallimista tapaohjeissa. Asianajajan esteellisyyssääntelyn erityispiirteet tulevat esiin kieltona rikkoa asiakassuhteen lojaalisuusodotusta ja kieltona olla sen rajoissa vastaanottamatta toimeksiantoa entistä tai nykyistä asiakastaan vastaan. Tutkielmassa kiinnitetäänkin huomiota tämän vaatimuksen toteutumiseen kiinan muuria ja suostumusmenettelyä sovellettaessa. Lojaalisuusvelvollisuus jättää osapuolille mahdollisuuden disponoida esteellisyyden sisällöstä muita esteellisyysperusteita herkemmin. Erityisesti tarkasteltavana yksittäisenä toimeksiantotyyppinä tutkielmassa sekä kiinan muurin että suostumusperusteisen esteellisyysmekanismin osalta on controlled auction -yrityshuutokauppa. Siihen liittyvänä kysymyksenä arvioidaan, miten mahdollisuus edustaa useaa yrityshuutokaupan ostajakandidaattia vaikuttaisi toimeksiannossa tehtävien yksittäisten toimenpiteiden ja sovellettavien sopimusehtojen osalta velvollisuuteen edistää yksittäisen asiakkaan etua parhaalla mahdollisella tavalla. Edustaessaan useaa asiakasta samassa asiakokonaisuudessa asianajajan voi olla vaikea osoittaa, että asiakkaita kohdellaan tasapuolisesti. Tutkielmassa havainnoidaan kansainvälisiä esimerkkejä käyttämällä kiinan muurin ja suostumusperusteisen esteellisyysjärjestelmän etuja ja haittoja. Kokonaisuutena erityisesti kiinan muuriin liittyy tiedonkulun estämisen varmistamisessa epävarmuustekijöitä, jotka ovat useassa tilanteessa estäneet sen soveltamisen esteellisyyksien hallintaan myös Yhdysvalloissa ja Englannissa. Sääntelyn muuttamiseen tulee siten suhtautua Suomessa harkiten.

Sopimusoikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluu vapaus irtisanoa toistaiseksi voimassaoleva sopimus kohtuullisella irtisanomisajalla. Kohtuullisen irtisanomisajan vaatimus seuraa sopimusoikeudellisesta lojaliteettiperiaatteesta, jonka mukaan sopimuksen päättämisessä on otettava kohtuullisessa määrin huomioon myös sopijakumppanin edut. Uudelleenneuvotteluvelvollisuus syntyy usein sopimukseen otetun niin sanotun renegotiations-ehdon myötä, mutta on esitetty, että tällainen velvoite voisi syntyä pitkäkestoiseksi tarkoitetun yhteistyösopimuksen päättämistilanteessa myös ilman nimenomaista sopimusehtoa sopimusoikeudellisen lojaliteettiperiaatteen johdosta. Tutkielman kannalta keskeinen kysymys on se, mikä uudelleenneuvotteluvelvollisuuden sisältö on siinä tapauksessa, että tällaisen velvoitteen on ensin katsottu syntyvän joko osapuolten välisestä sopimuslojaliteetista taikka nimenomaisesta sopimusehdosta. Tutkielmassa arvioidaan, minkälaisia toimenpiteitä sopimuksen osapuolilta edellytetään, jotta uudelleenneuvotteluvelvollisuus voidaan katsoa täytetyksi. Lisäksi tarkastellaan, mikä on uudelleenneuvotteluvelvollisuuden suhde periaatteeseen, jonka mukaan toistaiseksi voimassaoleva sopimus voidaan irtisanoa, kunhan irtisanomisaika on mitoitettu riittävän pituiseksi. Lopuksi tutkielmassa tarkastellaan vielä sitä, millä edellytyksillä uudelleenneuvotteluvelvollisuuden laiminlyönnistä voi seurata sopimusperusteinen vahingonkorvausvastuu. Tutkielma on lainopillinen, ja sen tavoitteena on selvittää voimassa olevan oikeuden sisältöä arvioimalla, miten tulkintatilanne viime kädessä ratkaistaisiin soveltuvassa riidanratkaisumenettelyssä.