Browsing by Subject "loukatun suostumus"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2021)Tässä tutkielmassa tarkastellaan ihmiskauppaa seksuaalisessa hyväksikäyttö tarkoituksessa eli niin kutsuttua seksikauppaa. Ihmiskauppa luokitellaan uhrin perus- ja ihmisoikeuksia loukkaavaksi hyötymisrikokseksi, jonka kansallinen kriminalisointi löytyy vapausrikoksia käsittelevästä rikoslain 25 luvun 3 §:stä. Ihmiskauppa pykälän oltua 10 vuotta voimassa, tuomioita oli annettu vuoteen 2014 mennessä vain muutama, niiden johtopäätökset olivat osin virheellisiä ja soveltamiskynnyksen voitiin katsoa asettuneen tarkoitettua korkeammaksi. Uhrin oikeuksien toteutumisen kannalta rikosnimikkeellä on suuri merkitys, mistä syystä osaltaan tilanteeseen puututtiin vuonna 2015 ihmiskauppa- ja parituspykäliä selkeyttämällä. Lainsäädäntömuutosten myötä ihmiskaupparikoksen piiriin oli tarkoitus tulla sellaiset kohdehenkilön kontrolloimista osoittavat teot, joiden silloin katsottiin kuuluvan paritukseen. Muutosten myötä parituksen oli sitä vastoin pyrkimys muuttua rikokseksi, jossa parituksen kohteena oleva henkilö ei ole alistussuhteessa rikoksentekijään ja kyse on puhtaasti ainoastaan taloudellisesta hyötymissrikoksesta. Tutkielma keskittyy ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistöön, joka jakaantuu taustalla olevien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti kolmeen osaan. Pykälän 1 momentin numeroiduissa kohdissa määritetään rikoksessa käytettävät vaihtoehtoiset keinot. Tämän lisäksi tunnusmerkistössä mainitaan vaihtoehtoiset tekotavat ja rikoksen vaihtoehtoiset tarkoitukset, joka nyt tarkasteltavana olevan ihmiskaupan muodon kohdalla on seksuaalinen hyväksikäyttö. Oikeuskäytännön perusteella vuoden 2015 lakimuutosta voidaan pitää varsin onnistuneena siinä mielessä, että seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä ihmiskauppa on alettu ymmärtämään prosessinomaisena itsemääräämisoikeuden ja ruumiillisen koskemattomuuden riistämisenä ja alistamisena, jossa uhri antaa periksi vähän kerrallaan. Seksikauppaan liittyy vain harvoin liikkumisvapauden riistoa, uhkailua ja väkivaltaa, mikä tunnutaan ymmärtävän tuomioistuimissa entistä paremmin. Hienovaraisia, usein psyykkisiä keinoja, joilla saatetaan uhrit seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi, on alettu lakimuutoksen myötä niin ikään tunnistamaan. Aikaisemmin tunnusmerkistöä tulkittaessa uhrin alkuperäiselle vapaaehtoisuudelle annettiin ratkaiseva merkitys, mikä ei ollut rikoslain eikä Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden mukaista. Lainmuutoksen myötä suhtautumistavan uhrin vapaaehtoisuuteen voidaan katsoa oikeuskäytännössä muuttuneen. Haasteita aiheuttavat kuitenkin yhä erityisesti tapaukset, joissa uhrin oma mies toimii parittajana ja uhri katsoo suostuneensa vapaasta tahdostaan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Kysymyksen on katsottu olleen tällöin parituksesta, vaikka ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttävät tekijät olisivat olleet käsillä. Tunnusmerkistötekijöiden tulkinnassa on kuitenkin siirrytty selvästi oikeaan suuntaan, mutta rangaistuksen mittaaminen sitä vastoin on ollut osin annettujen oikeusohjeiden vastaista eikä esimerkiksi teon moitittavuutta lisäävillä seikoilla välttämättä ole ollut lainkaan korottavaa vaikutusta rangaistukseen.
-
(2020)Tiivistelmä - Referat – Abstract Jääkiekossa tapahtuvat sinänsä ulkoisesti pahoinpitelyn tai vamman tuottamuksen tunnusmerkistöt täyttävät urheiluloikkaukset pidetään sallittuina tietyissä rajoissa. Nämä jääkiekossa tapahtuvat fyysisen koskemattomuuden loukkaukset, urheiluloukkaukset, eivät saa oikeutustaan rankaisemattomuudelleen kirjoitetusta laista. Loukkaustekojen rankaisemattomuutta voidaan selittää juridis-teknisillä instrumenteilla. Nämä juridis-tekniset rikosoikeudelliset instrumentit eivät ole lakiin kirjattuja oikeuttamis- tai vastuuvapauusperusteita, vaan ovat oikeuskirjallisuuden ja rikosoikeuden dogmatiikan kehittelyn tulosta. Oppia loukatun suostumuksesta, sosiaaliadekvanssia ja oppia teon huolimattomuudesta, jossa sallittu riski on kielletyn riskin kääntöpuoli, käytetään rikoslainopillisina selitysmalleina urheiluloukkausten oikeutuksesta. Huolimaatta siitä, että nämä selitysmallit painottavat eri asioita, on niiden taustalla oleva ajatus yhtäläinen. Jääkiekossa halutaan antaa vastuuvapaus sellaisten lajiin liittyvien loukkausten osalta, jossa on toimittu lajin sääntöjen mukaisesti, osin jopa lajin säännöt ylittäen. Työn tarkoituksena oli selvittää ensinäkin se, miten sinänsä oikeudenvastaisen teon ja rikoksen ulkoiset tunnusmerkit täyttävän urheiluloukkauksen rankaisemattomuus voidaan rikoslainopin keinoin perustella ja miten nämä juridis-tekniset instrumentit sijoittuvat rikoksen rakenteeseen. Jääkiekon kontekstissa loukatun suostumukselle voidaan antaa urheiluloukkaustilanteissa merkitystä pistemäisenä oikeuttamisperusteena, joka poistaa sinänsä pahoinpitelyn tai vamman tuottamuksen ulkoisen tunnusmerkistön täyttävän teon rangaistavuuden. Loukatun suostumus jääkiekossa sattuvien vakavien loukkaantumisten osalta kohtaa vaikeuksia selittää vakavien vammantuottamusten rankaisemattomuus. Sosiaaliadekvanssin keinoin jääkiekossa sattuvien urheiluloukkausten oikeuttaminen voidaan perustella sillä, että jääkiekko nähdään yhteiskunnan sallimana ja hyväksyttävänä toimintana, joskin peliin osallistuvien terveydelle vaaroja sisältävänä toimintana. Sallittu riskissä on taas kyse toimimisesta yleisesti sallitulla tavalla, joka ei täytän mitään tunnusmerkistöä. Kun kaukalossa sallittu riskinotto ylittyy, voidaan jääkiekon yhteydessä sattunut urheiluloukkaus, jonka seurauksena on vakava ruumiinvamma, arvioida rikosoikeudellisen vastuun kannalta. Rikosoikeudellisen vastuun syntyminen edellyttää joko tahallisuutta tai huolimattomuutta, jotta pelaaja voisi joutua vastuuseen toimistaan kaukalossa. Sekä tahallinen että tuottamuksellinen teko voidaan arvioida tunnusmerkistötekijän objektiivisen ulottuvuuden osalta oppia teon huolimattomuudesta käyttäen. Teon objektiivinen huolimattomuus on vastuun perustava seikka. Jääkiekon kontekstissa teon objektiivien huolimattomuus liittyy pelin sääntöjen ja pelin hengen ylittävään toimintaan jäällä. Tutkimuksen toisena tarkoituksena oli selvittää mitkä tekijät muodostavat mittatikun arvioitaessa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta, eli sallitun ja kielletyn toiminnan rajaa Jääkiekossa edellytettävä huolellisuusvelvollisuus ei tyhjene lajin sääntöihin, vaan huolellisuusvelvollisuuteen liittyy materiaalisia tekijöitä. Pelin hengen voidaan katsoa kattavan jääkiekolle ominaisen hyväksytyn tavan toimia kaukalossa. Tutkimuksessa systemoitiin jääkiekon normatiiviset ja materiaaliset elementit käsitteen pelin henki alaisuuteen, joka muodostaa jääkiekossa toimittaessa olosuhteiden edellyttämän huolellisen toiminnan. Pelin hengellä on liityntä urheilun keskeisiin periaatteisiin ja aroihin, reilun pelin periaatetta voidaan kutsua myös pelin hengeksi. Tutkimuksen avulla voidaan perustellusti todeta, että loukatun suostumus ei selitä vakavien urheiluloukkausten rankaisemattomuutta jääkiekossa. Sosiaaliadekvanssi urheilun hyväksyttävyyden ja hyödyllisten ominaisuuksien osalta ei sekään selitä urheilussa ilmenevää väkivaltaa, mutta yhdessä sallitun riskin teoria kanssa niillä näyttäisi olevan selitysvoimaa perusteella jääkiekossa pelin hengen rajoissa syntyneiden urheiluloukkausten vakavienkin vahinkoseuraamusten oikeutus. Pelin hengeksi konstruoitu olosuhteiden edellyttämä huolellisuusvaatimus muodostaa urheiluloukkauksena tehdyn toiminnan rikosoikeudellisen vastuun tunnusmerkistön objektiivisen ulottuvuuden piirtäen sallitun ja kielletyn toiminnan rajan jääkiekossa.
-
(2020)Suostumuksessa on kyse lakiin kirjaamattomasta vastuuvapausperusteesta, joka tietyin edellytyksin poistaa teon rikosvastuun ja rangaistavuuden. Suostumuksen on oikeustieteessä katsottu poistavan joko teon tunnusmerkistön mukaisuus tai oikeudenvastaisuus. Tässä esityksessä suostumuksen katsotaan poistavan teon tunnusmerkistön mukaisuus. On olennaista erottaa varsinaisesta suostumusopista tilanteet, joissa rikosoikeudellinen vastuu sulkeutuu pois jollakin muulla perusteella kuin suostumuksella. Suostumuksella voi olla merkitystä arvioinnissa silloinkin, kun vastuusta vapauttava vaikutus perustuu johonkin muuhun perusteeseen. Näin on esimerkiksi silloin, kun perusoikeus itsessään poistaa tunnusmerkistön mukaisuuden. Suostumus heijastaa itsemääräämisoikeutta, mutta itsemääräämisoikeus ja suostumus eivät ole sama asia. Oikeus suostua oikeudenloukkauksiin on vain yksi itsemääräämisoikeuden ilmentymä, ja koska itsemääräämisoikeus käsitteenä ja oikeutena on niin laaja, se voi tietystä näkökulmasta asettua myös suostumuksen vastaintressiksi. Itsemääräämisoikeus ikään kuin lymyää suostumusopin taustalla ja tulee argumentaatioon mukaan, jos suostumuksen kohteena olevan oikeushyvän määräysvallasta ja suostumuksen soveltuvuudesta on epäselvyyttä. Suostumuksen tarkoituksena on varmistaa itsemääräämisoikeuden toteutuminen tilanteissa, joissa yksilöillä ei ole suojelutarvetta, ja siten rikosoikeudellisen järjestelmän tarjoamaa suojaakaan ei tarvita. Perus- ja ihmisoikeuksien pääasiallinen vaikutustapa suostumuksen yhteydessä tulisi olla perus- ja ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta. Suostumusta tulisi yksittäisessä tulkintatilanteessa lähestyä sen edellytysten kautta ja tämän kehikon sisällä tarpeen tullen etsiä tulkinta-apua relevanteista perusoikeuksista. Erityisesti määritellessä yksilön määräysvaltaa oikeushyvien osalta, joudutaan usein varsin haastavien vastakkainasettelujen pariin, jossa perusoikeudet ovat kollisiossa keskenään. Näiden kollisioiden ratkaisu ei ole yksinkertaista ja tulkinta-apua voidaan ja tulisi hakea sosiaaliadekvaattisuuden kautta. Sosiaaliadekvaattisuuden rooli, tai koko käsite ylipäätään, suomalaisessa rikosoikeudessa ei ole kaikista selkein, ja sen tarjoamiin hyötyihin on oikeustieteessä suhtauduttu epäilevästi. Näistäkin haasteista huolimatta sosiaaliadekvaattisuus todella voi tarjota hyödyllistä tulkinta-apua, kun ratkaistaan perusoikeuksien välisiä kollisioita. Perusoikeuksien punnintaprosessin myötä ei aina helposti saada vastausta, mikä on oikea tasapaino eri perusoikeuksien välillä ja sosiaaliadekvaattisuus avaa harkinnan oikeuden ulkopuolisille seikoille kuitenkin pitämällä sen edelleen oikeuden sisäisenä. Perusoikeuspunninta voi myös osoittautua hedelmälliseksi suoritettuna rinnakkain sosiaaliadekvaattisuutta koskevan tarkastelun kanssa. Suostumusta tarkastellessa ensimmäisenä kohtaa ongelman virallislähteiden vähäisyydestä, ja kysymys lainsäädännöllisten muutostarpeiden olemassaolosta on relevantti. Velvoite edistää perusoikeuksien toteutumista voisi puhua sen puolesta, että suostumuksesta olisi syytä ottaa lain tasolle jonkinlainen säännös. Realistisina vaihtoehtoina olisi liittää säännös joko pahoinpitelysäännösten tai vastuuvapausperusteiden yhteyteen rikoslakiin taikka nostaa itsemääräämisoikeus nimenomaiseksi perusoikeudeksi perustuslakiin. Jo itsemääräämisoikeuden nimenomainen tuominen lain tasolle perusoikeudeksi lisäisi johdonmukaisuutta myös suostumuksen tulkintaan. Suostumus voidaan johtaa itsemääräämisoikeudesta ja näin ollen myös suostumuksen asema selkeytyisi, jos itsemääräämisoikeus olisi mainittu perustuslaissa itsenäisenä perusoikeutena. Näin ollen lainsäädännöllisenä suosituksena ehdotan itsemääräämisoikeuden nostamista perustuslakiin nimenomaiseksi perusoikeudeksi.
Now showing items 1-3 of 3