Browsing by Subject "luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2021)Suomessa ei ole voimassa asianajajamonopolia eikä asianajajapakkoa tuomioistuimissa. Oikeudenkäyntiavustajille ja -asiamiehille on kuitenkin säädetty erityisiä kelpoisuusvaatimuksia. Vuodesta 2013 lähtien oikeustieteellinen loppututkinto ei ole enää tuonut riittävää kelpoisuutta asiamiehen tehtävään oikeudenkäynti-menettelyssä yleisissä tuomioistuimissa. Muille oikeudenkäyntiasiamiehille ja -avustajille kuin asianajajille ja julkisille oikeusavustajille perustettiin lupajärjestelmä. Samalla säädettiin lupalakimiesten ammattieettisistä velvollisuuksista ja valvonnasta. Lupien myöntämistä ja lupaedellytysten kontrollointia varten perustetiin uusi viranomainen, oikeudenkäyntiavustajalautakunta. Valvonta taas annettiin Asianajajaliiton yhteyteen kuuluvan valvontalautakunnan tehtäväksi. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on, miksi oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävät luvanvaraistettiin. Oikeuden muutos pyritään liittämään yhteiskunnan muutokseen. Päätutkimuskysymykseen vastataan seuraavien apututkimuskysymysten avulla: • Ketkä kannattivat ja vastustivat muutosta ja millaisin argumentein? • Millaisia intressejä muutoksen kannattajilla ja vastustajilla oli? • Millaisia muita muutosvaihtoehtoja esitettiin ja miksi nämä ehdotukset eivät menestyneet? • Millaisiin yhteiskunnan muutoksiin oikeuden muutos liittyi? Tuomioistuimet ja Asianajajaliitto kannattivat lupa- ja valvontajärjestelmää. Tuomioistuimet tahtoivat parantaa edellytyksiään keskittyä oikeudenkäynnissä jutun puolueettomaan ratkaisemiseen asiamiesten laatutasoa nostamalla, sekä siirtämällä asiamiesten kelpoisuuden kontrolloinnin ja päävastuun valvonnasta pois itseltään. Asianajajaliitto halusi lisätä asiamiesten ja avustajien itsenäisyyttä ja riippumattomuutta sekä säilyttää oikeuspoliittisen vaikutusvaltansa ja jäsentensä kilpailukyvyn asiamiespalveluiden tarjoamisessa. Lakiasiaintoimistoille oli tärkeää ammatinharjoittamisen jatkamisen mahdollistaminen, perustettavan lupa- ja valvontajärjestelmän reiluus ja puolueettomuus sekä Asianajajaliiton lakiasiantoimistoihin kohdistaman vaikutusvallan rajoittaminen. Vaihtoehtoina lupa- ja valvontajärjestelmälle esitettiin tuomioistuinvalvonnan lisäämistä ja yliopistotutkinnon kehittelemistä. Muutos liittyi oikeudenkäyntimenettelyn vaikeutumiseen ja muutokseen tuomarikeskeisestä enemmän asiamieskeskeiseksi. Tuomioistuinvalvonnan lisääminen olisi ollut ristiriidassa asiamiesten vastuuta kasvattavan trendin kanssa eikä oikeudenkäyntiasiamiehen tehtävässä ollut enää kyse sellaisesta perustehtävästä, jonka hallitsemisen voisi yliopistotutkinnon pakollisilla aineopinnoilla taata. Oikeuden muutos oli seurausta oikeudenkäyntiasiamiesten kasvaneesta merkityksestä, jonka taustalla olivat oikeudenkäyntimenettelyn monimutkaistumisen, syyttäjälaitoksen muutosten ja normitulvan kaltaiset seikat.
-
(2023)Oikeusapulain mukaan oikeusapua antaa tuomioistuinasiassa oikeusaputoimiston julkinen oikeusavustaja tai yksityinen avustaja. Yksityinen avustaja voi olla joko asianajaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Yksityiset avustajat hoitavat oikeusapuasioina korostuneesti tuomioistuinasioita, oikeusaputoimistojen hoitaessa tuomioistuimen ulkopuolisia asioita, joihin lähtökohtaisesti yksityistä avustajaa ei voida määrätä. Oikeusavun myöntäminen ja yksityisen avustajan määrääminen riippuu viime kädessä kahdesta asiasta. Ensiksikin tuomioistuinasialta on edellytettävä sellaista oikeudellista monimutkaisuutta tai epäselvyyttä, että hakijan voi perustellusti edellyttää tarvitsevan oikeudellisen asiantuntijan apua asiansa hoitamiseen. Toiseksi oikeusavun saajan, ja monessa tapauksessa myös hänen puolisonsa, on täytettävä taloudelliset kriteerit, jotta oikeusapua voidaan myöntää. Myönteisen oikeusapupäätöksen seurauksena on, että oikeusavun hakija, eli avustajan päämies, vapautuu maksamasta kokonaan tai osittain palkkiota ja kulukorvausta avustajalleen, ja vastavuoroisesti avustaja saa tämän osan palkkiostaan valtion varoista. Tämä ei kuitenkaan muulla tavoin muuta alkuperäistä toimeksiantosuhdetta. Oikeusavun saaja pysyy osittaisesta maksuvapautuksesta huolimatta edelleen avustajan päämiehenä, eikä esimerkiksi oikeusavun myöntävä oikeusaputoimisto voi määrätä, miten toimeksiantoa tulisi hoitaa. Yksityisen avustajan rooli oikeusaputoimeksiannossa alkaa jo toimeksiantoa vastaanottaessa, jolloin avustajan velvollisuutena selvittää mahdollisuus kattaa asiakkaan oikeudenkäyntikuluja julkisin varoin. Monesti myös itse oikeusavun hakeminen vaatii sellaista juridista perustelukykyä, jota oikeusavun hakijalta itseltään ei voida edellyttää. Yksityinen avustaja voi myös olla apuna hylätyksi tulleen oikeusapuhakemuksen muutoksenhaussa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää yksityisen avustajan tärkeimpiä huomiotavia seikkoja sekä velvollisuuksia oikeusaputoimeksiannossa suhteessa niin asiakkaaseen, oikeusaputoimistoon kuin tuomioistuimeen.
Now showing items 1-2 of 2