Browsing by Subject "määräaikainen työsopimus"

Vuokratyö on ulkopuolisen työvoiman käyttämisen muoto, jossa vuokrausyritys luovuttaa korvausta vastaan työntekijänsä työskentelemään käyttäjäyrityksen toiminnan piiriin sen tarvitsemaksi ajaksi. Vuokratyöhön on yhdistetty määräaikaisten työsopimusten käyttöön liittyviä ongelmia. Määräaikaisia vuokratyösopimuksia koskevilla ennakkoratkaisuilla KKO 2012:10 ja KKO 2019:45 on selvennetty, että määräaikaista työsopimusta vuokratyössä arvioidaan samoin perustein kuin normaalityösuhteissakin, jonka lisäksi ratkaisuilla edellytettiin vuokrausyritykseltä työsopimuksen keston harkintaa myös käyttäjäyrityksen olosuhteiden piirissä. Tutkielmassa siten selvitetään, mikä merkitys käyttäjäyrityksen tarpeella on vuokratyösopimuksen keston harkinnassa ja valinnassa, ja onko vuokrausyrityksellä vuokraussopimussuhteessaan riittävät edellytykset olosuhdearviointiin käyttäjäyrityksen tarpeen selvittämiseksi. Vuokraussopimussuhteessa työnantajavelvoitteet ja -oikeudet jakautuvat yritysten välillä siten, että käyttäjäyritykselle siirtyvät lähtökohtaisesti välittömästi työntekoon ja sen järjestämiseen liittyvät oikeudet ja velvoitteet, ja vuokrausyritykselle kuuluvat siten muut työnantajavelvoitteet. Vuokrausyritys vastaa sopimustyönantajana työsopimusliitännäisistä asioista, kuten työsopimuksen keston perusteen laillisuudesta. Vuokrausyritys ei ole edes toissijaisessa vastuussa käyttäjäyritykselle siirtyneiden työnantajavelvoitteiden hoitamisesta, vaan vastuu on erillistä. Päävelvoitteiden ohella vuokraussopimussuhteen osapuolten keskinäisistä velvoitteista tärkein työsopimusharkinnan kannalta on käyttäjäyrityksen tiedonantovelvoite. Käyttäjäyritys on velvollinen antamaan vuokrausyritykselle ne tiedot, jotka vuokrausyritys tarvitsee työnantajavelvoitteidensa täyttämiseksi, kuten vuokratyöntekijän työsopimuksen keston harkitsemiseksi. Määräaikainen vuokratyösopimus edellyttää perusteltua syytä ja työvoimatarpeen tilapäisyyttä. Vuokrausyrityksen on ennakkoratkaisuilla selvennetyin tavoin arvioitava työvoimatarvetta lähtökohtaisesti omien työllistämismahdollisuuksiensa perusteella, mutta myös käyttäjäyrityksen olosuhteet voivat saada merkitystä. Sellainen käyttäjäyrityksen olosuhteiden merkitys korostuu erityisesti käyttäjäyrityksen ollessa vuokrausyrityksen ainoa asiakas. Tutkielmassa osoitetaan, kuinka käyttäjäyrityksen antaman toimeksiannon määräaikaisuudella tai jatkuvuudella, kuten myös varsinaisilla suoritettavilla työtehtävillä voi olla merkitystä sen kannalta, kuinka vuokrausyritys tekee olosuhde- ja työsopimusharkintaa käyttäjäyrityksen tarpeen perusteella. Tietyissä tilanteissa käyttäjäyrityksen tulisi välittää vuokrausyritykselle kaikki sellaiset tiedot toiminnastaan, joita työnantajat yleensäkin arvioivat työtehtävien ja työvoimatarpeen jatkuvuuden ja sen todennäköisyyden selvittämiseksi. Vain siten olosuhdeharkinta ja työsopimuksen keston valinta voivat toteutua puhtaasti. Vuokrausyrityksellä on työsopimuslain perusteella oikeudellinen perusta tarvitsemiensa tietojen saamiseen. Lainkohdan väljyydestä ja oikeuskäytännön sekä -kirjallisuuden niukkuudesta johtuen sen käytännön toteutumisen taso ja luotettavuus jäänevät epävarmoiksi. Tutkielmassa katsotaan, ettei nykyinen järjestelmä turvaa vuokrausyrityksen tekemää työsopimuksen kestoharkintaa riittävän tarkoituksenmukaisella tavalla erityisesti siksi, että tiedonantovelvollisuuden täsmällisyys vaikuttaa työntekijän asemaan sopimuksen keston kautta. Tutkielmassa pohditaan ratkaisuksi käyttäjäyrityksen osallistamista tietyissä olosuhteissa kiinteämmin työsopimuksen perusteharkintaan, ja tulevan lainsäädännön kannalta ehdotetaan pohdittavaksi yritysten välistä yhteisvastuuta työsopimuksen keston perusteesta vastuu- ja toimintamallin tarkoituksenmukaistamiseksi.