Browsing by Subject "määräysvaltamarkkinat"

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin pääseminen edellyttää yksityisen sektorin investointien merkittävää uudelleenallokaatiota vihreää siirtymää edistäviin kohteisiin. Ilmastonmuutoksen torjunnan ulkoisvaikutusluonteesta johtuen yritysten kannustimet investoida vihreän siirtymän edistämiseen ovat kuitenkin riittämättömiä yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi, mikä viittaa sääntelyn tarpeeseen. Komissio on tunnistanut pörssiyhtiöiden lyhytnäköisyyden keskeiseksi ongelmaksi, joka johtaa riittämättömiin vihreisiin investointeihin. EU:n teettämä väitettyyn lyhytnäköisyyteen, sen syihin ja seurauksiin liittyvä selvitys sekä sen perusteella tehdyt lainsäädäntöehdotukset ovat kuitenkin kohdanneet voimakasta kritiikkiä. Tämän tutkielman tavoite on tarkastella pörssiyhtiön kannustimia edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa tekemällä kestävää liiketoimintastrategiaa edistäviä investointipäätöksiä. Erityisesti tavoitteena on selvittää, miten yhtiön toiminnan tarkoituksen määritteleminen ja päätöksentekovallan jakaminen vaikuttavat yrityksen kannustimiin ohjata investointejaan ilmastonmuutoksen torjuntaa edistäviin kohteisiin. Samalla tutkielma sivuaa useita ajankohtaisia yhtiöoikeudellisia kysymyksiä, kuten valistunutta arvonmaksimointia, sidosryhmämalleja sekä ESG-orientoitunutta osakkeenomistaja-aktivismia. Tutkielmassa hyödynnetään oikeustaloustieteellistä metodia, ja erityisesti yrityksen teoria on merkittävässä roolissa yhtiön sidosryhmien tunnistamisessa sekä niiden kannustimien analysoinnissa. Tutkielmassa havaitaan, että EU:n argumentaatio ei saa tukea teoreettisesta eikä empiirisestä tutkimuksesta. Corporate governancen uudistamisella vaikuttaa olevan hyvin rajallisesti potentiaalia merkittävänä vihreää siirtymää edistävänä sääntelyinterventiona. Sen sijaan esimerkiksi osakkeenomistajien kontrollioikeuksiin esitetyillä heikennyksillä olisi todennäköisesti merkittäviä negatiivisia vaikutuksia arvopaperimarkkinoiden tehokkuuteen. Lisäksi koska ehdotukset toteutuessaan todennäköisesti johtaisivat vähäisempään johdon monitorointiin sekä korkeampiin pääoman kustannuksiin, ne paradoksaalisesti heikentäisivät myös yritysten edellytyksiä investoida kannattavasti vihreän siirtymän torjuntaan. Toisin kuin corporate governancen tyypilliset kysymykset, vihreisiin investointeihin liittyvät yhteiskunnalliset ongelmat ovat yhtiön näkökulmasta korostuneen ulkoisia. Suurimmat esteet yhteiskunnallisesti optimaaliselle investointikäyttäytymiselle eivät liity yhtiön sidosryhmien välisiin suhteisiin, vaan yrityksen hyödykemarkkinoilla kohtaamiin kannustinrakenteisiin. Tämän vuoksi EU:n ehdottamien lainsäädäntöuudistusten sijaan taloustieteellisesti perusteltu ratkaisu olisi kattava päästöjen hinnoittelu, joka pakottaisi yritykset sisäistämään aiheuttamansa ulkoisvaikutukset, ja siten loisi oikeanlaiset kannustimet päästöjen vähentämiseksi.