Browsing by Subject "maantieteelliset merkinnät"

Maantieteellisiä merkintöjä käytetään takaamaan kuluttajille, että tuote on valmistettu jollain maantieteellisellä alueella, josta sen erityispiirteet johtuvat. TRIPS-sopimus asettaa maantieteellisten merkintöjen suojalle minimitason, mutta itse maantieteellisten merkintöjen suoja on mahdollista toteuttaa jäsenvaltioissa esimerkiksi tavaramerkkijärjestelmän, yhteismerkkien, vilpilliseltä kilpailulta suojaamisen tai erityisen maantieteellisiä merkkejä koskevan järjestelmän kautta. EU:ssa suoja on toteutettu sui generis -muotoisella nimisuojajärjestelmällä, joka on osa unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa. Tutkielmassa etsitään vastausta siihen, miten kulttuurinen kestävyys voi olla maantieteellisten merkintöjen suojassa relevantti, ja millä tavoin EU:n laatujärjestelmäasetus (EU) N:o 1151/2012 sekä TRIPS-sopimus mahdollistavat sen toteutumisen. Koska maantieteellisten merkintöjen tulee immateriaalioikeudellisena suojamuotona toteuttaa myös suojamuodon tunnusmerkkioikeudelliset tavoitteet, tutkielmassa selvitetään alakysymyksenä sitä, miten sääntely yhdistää nämä immateriaalioikeudelliset ja kestävyyteen liittyvät tavoitteet. Näiden tavoitteiden toteutumista arvioidaan erityisesti oikeuskirjallisuudessa esitettyjen kannanottojen, EU:n tuomioistuinten oikeuskäytännön sekä tapausesimerkkien valossa. Vastauksena edellä mainittuihin tutkimuskysymyksiin tutkielma argumentoi, että maantieteellisten merkintöjen suoja vaikuttaa edistävän kulttuurista kestävyyttä parhaiten sui generis -tyyppisten suojajärjestelmien kautta. Kyseisen kaltaisissa järjestelmissä kulttuurin suojelu on sisäänrakennettu järjestelmään jo osana maantieteellisten merkintöjen määritelmää. Esimerkiksi EU:n laatujärjestelmäasetuksessa alkuperänimityksen saaminen on kytketty ”inhimillisten”, kulttuuriin liittyvien tekijöiden olemassaoloon merkinnällä suojattavassa tuotteessa. Muutkin järjestelmän ominaispiirteet, kuten merkinnän kollektiivinen omistaminen ja suhteellinen edullisuus verrattuna esimerkiksi patentointiin ovat piirteitä, jotka suhteuttavat yleisen edun tavoitteen yksityisiin kaupallisiin etuihin kohtalaisen tasapainoisesti. Käytännön tasolla järjestelmä on kuitenkin osoittautunut monessa suhteessa puutteelliseksi, mikä on antanut aihetta kritisoida suojamuodon tavoitteiden toteutumista. Esimerkiksi maantieteellinen täsmällisyys, jonka voi katsoa olevan järjestelmän ensisijaisia tavoitteita, on oikeuskäytännön ja kansainvälisten sopimusten myötä vaikuttanut heikentyneen. Maailmankaupassa, jonka raameissa myös maantieteellisiä merkintöjä pääasiassa suojataan, on jo pitkään keskusteltu maantieteellisiä merkintöjä koskevan suojan laajentamisesta. Nykyistä kattavamman suojan tarjoaminen ja sen ulottaminen myös uusiin tuoteryhmiin, kuten kehittyville maille tärkeisiin käsitöihin tai raaka-aineisiin voisi estää teollisuusmaita hyödyntämästä näihin liittyvää mainetta omissa merkinnöissään. Kansainvälisten neuvottelujen osoittautuessa kankeiksi voi paikallinen taso kuitenkin olla tehokkaampi suojamuodon kulttuurisen kestävyyden edistämisessä. Koska maantieteelliset merkinnät suojaavat nimenomaan merkintöjä, vaikkakin välillisesti myös itse tuotteita ja niiden valmistusmetodeja, on tärkeää, että kulttuurisen kestävyyden toteutuminen varmistetaan yhdistämällä maantieteellisten merkintöjen suoja osaksi laajempaa immateriaalioikeuksien suojaamisstrategiaa myös kehittyvissä maissa.