Browsing by Subject "markkinoiden väärinkäyttöasetus"

Tutkielmassa tarkastellaan markkinoiden väärinkäyttöasetuksen (EU) N:o 596/2014 (MAR) 11 artiklan toisen kohdan mukaisen julkisten ostotarjousten toteutukseen liittyvän markkinoiden tunnustelun sääntelyä ja sen ympäröivää viitekehystä. Markkinoiden tunnustelulla ostotarjouskontekstissa tarkoitetaan tilannetta, jossa julkista ostotarjousta suunnitteleva henkilö ilmaisee sisäpiiritietoa osapuolille. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella markkinoiden tunnustelun sääntelyä ostotarjouskontekstissa erityisesti julkisiin ostotarjouksiin liittyvän sääntelykehyksen valossa, huomioiden sisäpiiritietoa koskevan sääntelyn olennainen rooli. Hyödyntäen teleologista tulkintatapaa, tutkielma jäsentää ensin markkinoiden tunnustelua koskevaa sääntelykehystä arvopaperimarkkinaoikeudellisessa kontekstissa. Tutkielma peilaa myös sisäpiirisääntelyn soveltuvuutta ostotarjouskontekstiin ja sen vaikutusta tyypillisissä julkisissa ostotarjousprosesseissa. Lisäksi tutkielmassa keskitytään markkinoiden tunnustelua koskevan sääntelyn systematisointiin ja markkinoiden tunnustelua koskeviin menettelysäännöksiin. Tutkielma identifioi sääntelyssä ilmeneviä ristiriitoja ja epäselvyyksiä sekä analysoi näiden vaikutusta markkinoiden tunnustelua koskevan sääntelyn käytännön toteutukseen. Säännöksen systematisoinnissa otetaan myös huomioon Euroopan komission uusimmat markkinoiden tunnustelua koskevan sääntelyn muutosehdotukset ja niiden vaikutukset erityisesti markkinoiden tunnustelua koskeviin menettelysäännöksiin. Lisäksi tutkielman pääasiallisena tavoitteena on tuoda markkinoiden tunnustelun sääntely julkisia ostotarjouksia koskevan sääntelyn piiriin ja peilata sääntelykehystä julkisia ostotarjouksia koskevaan taloudelliseen sekä oikeudelliseen tarkoitusperään. Markkinoiden tunnustelua ja julkisia ostotarjouksia koskevien sääntelykehysten sekä tarkoitusperien vertailu osoittaa niillä olevan päällekkäisyyksiä eri lähtökohdista huolimatta. Tutkielmassa perehdytään erityisesti siihen, vaarantuvatko ostotarjoussääntelyn oikeusperiaatteet ja taloustieteelliset tarkoitusperät markkinoiden tunnustelusäännöksen epäselvyyksien ja tulkinnanvaraisuuksien takia tarkoituksenmukaisuusharkinnan avuin. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään markkinoiden tunnustelua koskevan sääntelyn tunnusmerkistön epäselvyyden takia vallitsevan jännite ostotarjoussääntelyn ja markkinoiden tunnustelun sääntelyn välillä, joka johtaa tehokkuuden ja oikeusvarmuuden vaarantumiseen julkisten ostotarjousten markkinoiden tunnustelussa. Tutkielmassa lisäksi todetaan markkinoiden tunnustelusäännöksen käytännön hyödyn vaarantuvan yhdistyvien sääntelykehysten välillä vallitsevan jännitteen takia, johtaen haitallisiin tehokkuusvaikutuksiin määräysvaltamarkkinoilla.

Tutkielmassa tarkastellaan pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset) tarkoitettua markkinapaikkaa ja sitä koskevia sääntelyhelpotuksia, joita markkinapaikalla toimivia liikkeeseenlaskijoita koskien on tehty kauppapaikan toiminnan tehostamiseksi ja pk-yritysten markkinoille pääsyn turvaamiseksi. Pk-yritysten lyhyt- ja pitkäaikaisen rahoituksen saaminen on perinteisesti ollut haastavaa johtuen pk-yrityksiin liittyvistä erityispiirteistä, jotka altistavat yrityksiä erilaisille ulkoisille markkinahäiriöille tehden niistä herkkiä konkursseille ja muille talousvaikeuksille. Tästä johtuen pk-yritysten mahdollisuudet saada tarvitsemaansa lyhyt- ja pitkäaikaista rahoitusta ovat olleet kovin rajalliset ja rahoitus on etenkin eurooppalaisilla yrityksillä keskittynyt hyvin vahvasti pankkirahoitukseen markkinaehtoisen rahoituksen osuuden jäädessä hyvin pieneksi. EU:n pääomamarkkinaunionin luomiseen pyrkivillä toimenpiteillä on paitsi tavoiteltu yhden unionin laajuisen pääomamarkkinan luomista, niin myös pyritty edistämään myös pk-yritysten pääsyä pääomamarkkinoille ja sitä kautta monipuolisempien rahoituslähteiden äärelle. Pk-yritysten kasvumarkkina on toisen rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin (MiFID II) mukainen konsepti, joka mahdollistaa tietyt MiFID II:n asettamat vähimmäisedellytykset täyttävän monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän rekisteröimisen pk-yritysten kasvumarkkinaksi. Rekisteröinnin voimaan tultua pk-yritysten kasvumarkkinaksi rekisteröidyllä kauppapaikalla toimiviin liikkeeseenlaskijoihin sovelletaan tiettyjä kevennettyjä vaatimuksia esiteasetuksen ja markkinoiden väärinkäyttöasetuksen osalta. Näiden lainsäädännöllisten kevennysten tarkoituksena on ennen kaikkea tehdä pk-yritysten kasvumarkkinasta houkutteleva paitsi liikkeeseenlaskijoille niin myös sijoittajille ja sitä kautta tehostaa pääomamarkkinoiden toimintaa ja pk-yritysten markkinoille pääsyä. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella jo toteutettuja ja tulossa olevia pk-yritysten kasvumarkkinalla toimivia liikkeeseenlaskijoita koskevia sääntelyhelpotuksia ja sitä, miten hyvin ne toteuttavat sääntelylle asetetut vaatimukset ja millä tavoin ne vaikuttavat sijoittajansuojaan, jonka taso on pyritty säilyttämään korkeana huolimatta liikkeeseenlaskijoille asetettujen velvoitteiden vähenemisestä. Tutkielmassa tarkastellaan myös pk-yritysten asemaa osakepohjaiseen joukkorahoitukseen nähden, joka tarjoaa vasta hiljattain yleistyneen, mutta vastaavan rahoituslähteen kasvuyrityksille yksityisillä pääomamarkkinoilla. Aloitan käsittelemällä yleisesti pk-yritysten toimintaympäristöä EU:ssa sekä sitä, millaisiin toimenpiteisiin unionissa on ryhdytty pk-yritysten toiminnan turvaamiseksi. Käyn myös läpi yleisemmin sitä, millaisia tavoitteita rahoitussääntelyllä on ja mitkä tavoitteet ovat keskiössä erityisesti EU:n rahoitussääntelyssä. Tarkastelen myös pk-yritysten kasvumarkkinan paikkaa osana EU:n rahoitusmarkkinoita sekä sitä, mitkä ovat pk-yritysten kasvumarkkinan keskeisimmät tavoitteet lainsäädännön osalta. Näitä tavoitteiden sisältöä on avattu yksityiskohtaisemmin käyttäen apuna soveltuvia taloustieteen oppeja rahoitusmarkkinoiden toiminnasta. Kolmannessa pääluvussa käyn läpi pk-yritysten kasvumarkkinaa koskevat sääntelyhelpotukset ja niiden sisällön ja arvioin sitä, miten hyvin sääntelymuutokset toteuttavat niille asetetut vaatimukset ja mitä ongelmia niihin mahdollisesti liittyy. Lisäksi tarkastelen sitä, millaisia lainsäädännöllisiä kevennyksiä tai muita toimenpiteitä voitaisiin vielä tehdä pk-yritysten kasvumarkkinan käytön edistämiseksi. Luvussa tehdään myös lyhyt katsaus Yhdysvaltojen ja Itä-Aasian pääomamarkkinoihin tarkoituksena selvittää, voitaisiinko kyseisiltä markkinoilta poimia toimintamalleja, joilla EU:n pääomamarkkinoiden toimintaa voitaisiin edelleen tehostaa. Neljännessä pääluvussa teen vielä lyhyen vertailun osakepohjaisen joukkorahoituksen ja pk-yritysten kasvumarkkinan välillä keskittyen erityisesti sijoittajansuojaan, rahoitusmuotojen saavutettavuuteen sekä rajat ylittävän toiminnan mahdollisuuksiin. Joukkorahoituksen osalta soveltuvaa sääntelyä tarkastellaan pääasiassa hiljattain hyväksytyn EU:n joukkorahoitusasetuksen näkökulmasta. Viimeisessä pääluvussa on tiivistetty keskeiset havainnot tutkielman aiheesta sekä hahmoteltu EU:n pääomamarkkinoiden tulevaisuudennäkymiä sekä sitä, millaisia toimenpiteitä tarvittaisiin ottaen huomioon tällä hetkellä vallitsevat erityisolosuhteet.

Arvopaperimarkkinoiden pääsääntöisenä tehtävänä on siirtää pääomaa rahoitusta tarvitseville liikkeeseenlaskijoille ylimääräistä pääomaa omaavilta yksilöiltä ja yhteisöiltä mahdollisimman helposti ja kustannustehokkaasti. Tämän tehtävän toteutumisen varmistamiseksi sen väärinkäyttöä ehkäisemään ja tavoitteita toteuttamaan on säädetty erilaisia säädöksiä koskien sisäpiiritietoa ja sen julkistamista, joista keskeisimpinä kansallisessa oikeudessamme voidaan pitää markkinoiden väärinkäyttöasetusta sekä rikoslakia. Tietomurrot ovat nyky-yhteiskunnassa lisääntyvä ongelma, eikä niiden vaikutusta liikkeeseenlaskijaan ja tätä kautta sisäpiiritietoon sekä siihen liittyviin velvoitteisiin ole liioin tutkittu oikeuskirjallisuudessa. Näin ollen tutkielmassa tutkitaan lainopillisin metodein tietomurron vaikutusta liikkeeseenlaskijaan sisäpiiritiedon julkistamisvelvollisuuden näkökulmasta. Tiedonintressi kytkeytyy sen selvittämiseen, miten tietomurron kohdistuminen liikkeeseenlaskijaan vaikuttaa sisäpiiritietoon ja sen julkistamisvelvollisuuteen sekä tämän kautta tiedottamisrikokseen. Tutkielmassa tarkasteluun nousevat arvopaperimarkkinoita koskevan sääntelyn tavoitteet, tiedottamisrikoksen tarkastelu rikosoikeudellisten periaatteiden ja oikeuskirjallisuuden kautta, tietomurron määritelmä, sisäpiiritiedon määritelmä sekä sisäpiiritiedon julkistamisen ja julkistamisen lykkäämisen edellytykset tietomurron kontekstissa. Tutkielmassa tullaan siihen johtopäätökseen, että liikkeeseenlaskijaan kohdistunutta tietomurtoa tulisi käsitellä oletusarvoisesti liikkeeseenlaskijan toimesta sisäpiiritietona, ja että tietomurron ei katsottaisi lähtökohtaisesti vaarantavan muuta sisäpiiritietoa, ellei tästä nimenomaan ole näyttöä. Tiedottamisrikoksen tarkastelun ollessa käsillä tulee erityistä huomiota kiinnittää rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen, kun kyseessä on komponenteiltaan osittain tulkinnanvarainen kriminalisointi. Lisäksi tutkielmassa esitetään tulkintaohjeita liittyen tiedottamisrikoksen tulkintaan tietomurtojen yhteydessä.