Browsing by Subject "muuttuneet olosuhteet"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2021)Koronaviruspandemian aikana yritykset ovat kärsineet muun muassa alihankintaketjun ongelmista, tuotepuutteista, matkustusrajoituksista, viranomaisten asettamista muista rajoituksista sekä työntekijöiden sairastumisista ja karanteeneista. Vaikeutuneet ja estyneet suoritukset ovat nostaneet ylivoimaista estettä ja force majeurea koskevat kysymykset ajankohtaiseksi. Sopimuksen osapuolilla on lähtökohtaisesti vahva velvollisuus täyttää sopimusvelvoitteensa vaikeuksista tai taloudellisesta kannattamattomuudesta huolimatta. Poikkeuksena tähän vahvaan pääsääntöön ovat tilanteet, joissa sopimuksen täyttämiseen liittyneet olosuhteet ovat muuttuneet olennaisesti. Tällöin velvoitteisiin voi vaikuttaa ylivoimaista estettä koskeva oppi tai edellytysoppi taikka sopimusta saatetaan sovitella. Tutkielmassa keskitytään selvittämään sitä, miten elinkeinonharjoittajien välisen liikesopimuksen force majeure -lauseketta tulisi tulkita. Vaikka ylivoimaista estettä koskevaa oppia voidaan pitää sopimusoikeudellisena yleisenä periaatteena, sopimuksen sisältävät usein tarkempia ylivoimaista estettä tai force majeurea koskevia ehtoja. Ehdot ovat sisällöltään erittäin vaihtelevia. Tutkielman tärkeimpänä suomalaisena lähteenä toimii kauppalaki, joka sisältää sekä ylivoimaista estettä ja liikavaikeutta (KL 23 §) sekä kontrollivastuuta (KL 27 §) koskevat säännökset. Vertailua tehdään kauppalain sekä kansainvälisten instrumenttien välillä. Tutkielmassa käytettävät kansainväliset lähteet ovat CISG (YK:n yleissopimus kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista), UPICC (UNIDROIT Principles of International Commercial Contracts), PECL (Principles of European Contract Law) ja DCFR (Draft Common Frame of Reference). Vertailulle on annettava merkitystä tutkielmassa havaitun Suomen oikeustilan ja sopimuksista ilmenevien ehtojen välillä olevan eron sekä termien käyttöön liittyvän epäselvyyden perusteella. Periaatekokoelmat voivat vaikuttaa tulkinnan ja argumentaation tukena, vaikka osapuolet eivät olisi sopimuksessaan viitanneet niihin. Kauppalaki ja osa oikeuskirjallisuudesta lähtee liikkeelle siitä, että ylivoimainen este vapauttaa osapuolen luontoissuoritusvelvollisuudesta. Joissain tapauksissa myös termiä force majeure on käytetty näissä yhteyksissä. Kansainvälisesti force majeure on kuitenkin lähempänä vahingonkorvausvelvollisuudesta vapautumista KL 27 §:n mukaisen kontrollivastuun perusteella, kuitenkin ilman jakoa välittömiin ja välillisiin vahinkoihin. Kun liikesopimusten force majeure -lausekkeet ovat lähempänä kansainvälistä oppia, on ero otettava huomioon myös niiden tulkinnassa. Force majeure -lausekkeisiin liittyy mainitun eron lisäksi muita tulkinnassa ja lausekkeiden laadinnassa huomioitavia seikkoja. Lausekkeet ovat luonteeltaan vastuunrajoitusehtoja, joten niiden tulkinta on suppeaa. Ne tulevat usein sopimuksen osaksi vakio- tai boilerplate-ehtojen kautta eikä niistä näin ollen neuvotella yksityiskohtaisesti. Osapuolten tahdosta kertovan materiaalin määrä on yleensä vähäistä. Tällöin riskinjakotulkinnan ja ulkopuolisten lähteiden merkitys on suuri. Osapuolten tulisi ainakin alun perin ehtoa laatiessaan kiinnittää riittävästi huomiota ehdon muotoiluun niin, että sen tarkoitus on riittävän selkeä.
-
(2022)Osakassopimukset ovat yleisiä yritysmaailmassa sopimaan osakkeenomistajien oikeuksista, velvollisuuksista ja suhteesta yhtiöön. Kuten muihin sopimuksiin, myös osakassopimuksiin saattaa vaikuttaa tietynkaltaiset olosuhdemuutokset radikaalisti. Tutkielmassa tutkitaan näiden olosuhdemuutosten ilmenemistapoja, niihin reagoimista ja kuinka ne vaikuttavat juuri osakassopimuksiin niiden erilaisuuden vuoksi. Tutkielma lähtee liikkeelle osakassopimusten yleisistä piirteistä ja kuinka nämä eroavat muista sopimuksista, ja käydään läpi osakassopimusten hyötyjä, haittoja, erilaisia sopimusehtoja, joihin olosuhdemuutokset voivat vaikuttaa, sekä osakassopimuksen sitovuutta. Näiden jälkeen tarkastelu suunnataan olosuhdemuutoksiin ja niiden ilmenemismuotoihin ja erilaisiin käsitykseen sopimusoikeuden näkökulmasta. Lopuksi käydään läpi, kuinka olosuhdemuutoksiin voidaan osakassopimusten osalta reagoida. Tarkoituksena on syventyä teoreettisesti alan oikeuskirjallisuuteen ja peilata oikeuskirjallisuutta käytäntöön korkeimman oikeuden ratkaisujen kautta, ja kuinka käytäntö on muokannut ja tarkentanut muuttuneiden olosuhteiden tulkintaa ja reagoimisen tavoitteita.
-
(2023)Henkilö, joka varautuu kuolemansa vaikutuksiin testamentin tekemällä, saattaa haluta vaikuttaa siihen, mitä varallisuudelle tapahtuu sen jälkeen, kun testamentinsaaja kuolee tai tämän oikeus testamenttiomaisuuteen muusta syystä lakkaa. Testamentintekijä voi testamentissa toissijaismääräyksellä määrätä siitä, kenelle omaisuus menee sen ensisaajan jälkeen. Testaattorin kuoltua testamentinsaajien ketjussa voi kuitenkin tapahtua testaattorin odotusten vastaisesti muutoksia esimerkiksi toissijaissaajan menehtyessä silloin, kun omaisuus on vielä ensisaajan määräämisvallan alla, jolloin toissijaismääräystä ei voida toteuttaa testaattorin alun perin tahtomalla tavalla. Tutkielmassa selvitetään, kuka saa perittävän omaisuuden, mikäli testamentin toissijaissaajan oikeus jää toteutumatta ennen ensisaajan oikeuden lakkaamista. Asiassa on keskeisesti kyse testamentin tulkinnasta: Mikä ratkaisu muuttuneessa tilanteessa vastaisi parhaiten testaattorin tahtoa? Tutkielmassa keskeisimmin esiin nousevat vaihtoehdot ovat toisen henkilön tuleminen poisjääneen toissijaissaajan sijaan, mahdollisten muiden jälkisäädöksen saajien osuuksien lisäys, ensisaajan oikeuden laajeneminen täydeksi omistusoikeudeksi sekä lakimääräisen perimysjärjestyksen noudattaminen. Tutkielmassa tarkastellaan PK 11:6:n sijaantuloa koskevaa olettamasäännöstä, mutta pohditaan myös, millaisissa muissa olosuhteissa tai millaisten testamenttimääräysten valossa testaattorin tahdon mukaista toissijaismääräyksen tai muuten testamentin toimeenpano olisi. Tutkielmassa pohditaan myös sijaantuloon sallivammin suhtautumista silloin, kun testamentissa on toissijaismääräys verrattuna toissijaismääräyksen puuttumiseen.
-
(2023)Tutkielmassa selvitetään johtoyritysten velvollisuutta keskeyttää tai lopettaa toimitusketjusopimus sen aiheuttaessa haitallisia ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksia. Keskeyttämis- ja lopettamisvelvollisuus on osa huolellisuusvelvoitetta, josta määrätään direktiiviehdotuksessa yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (CSDD direktiiviehdotus). CSDD direktiiviehdotus perustaa yrityksiä oikeudellisesti sitovan huo-lellisuusvelvoitteen ja seurausmekanismeineen, koska soft law sääntelyyn perustuvaa nykytilaa haitallisten ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutusten tunnistamiseksi ja estämiseksi ei pidetä riittävänä. Huolellisuusvelvoite ulottuu johtoyrityksen omaan, sen tytäryhtiöiden ja sen toimitusketjun toimintaan. Johtoyritysten on ehkäistävä ja lievennettävä tai lopetettava ja minimoitava haittavaikutukset toimitusketjuissaan. Jos haittavaikutuksia ei voida estää riittävästi, yritysten on, jos haittavaikutusten minimoiminen nähdään onnistuvan lyhyellä aikavälillä, joko väliaikaisesti keskeytettävä kaupallinen suhde, tai, jos haittavaikutus on vakava, lopetettava se. Tutkielmassa tuodaan esille yritysvastuun nykysääntely esimerkiksi YK:n ohjaavat periaatteet, OECD:n toimintaohjeet ja ILO:n monikansallisia yrityksiä koskeva periaatejulistus ja yritysten nykykäytännöt sekä CSDD direktiiviehdotus pääpiirteittäin. Tutkielma on lainopillinen ja rakentuu seuraavan tutkimuskysymyksen ja siitä johdetun alatutkimuskysymyksen tarkastelun varaan. Suomalaisella johtoyrityksellä on velvollisuus noudattaa direktiivin määräyksiä. Jos samaan aikaan olemassa jo oleva toimitusketjusopimus ei lain- ja oikeuspaikan valinnasta johtuvista syistä tunnista direktiivin velvoitteita eikä toimitusketjuyrityksen tarvitse suostua niitä noudattamaan on epäselvää se, minkä tapaukseen soveltuvan lain tai normiston säännökset ratkaisevat asian. Sopimukset on pidettävä pakkotäytäntöönpanon uhalla, toisaalta direktiiviehdotus määrää seuraamuksia noudattamattomuudesta tai aiheuttaa mainehaittaa. Tutkielma tarkastelee vastausta kansainvälisiä toimitusketjusopimuksia koskevan materiaalisen normiston perusteella. Lisäksi tutkimuksessa tulkitaan sisältöä sille, mitä direktiiviehdotuksen määräykset keskeyttämisestä ja lopettamisesta merkitsevät Suomen sopimusoikeudessa. Tutkimuksessa havaitaan, että sopimukset tulevat olemaan yritysvastuusääntelyn ytimessä. Tutkimuksessa havaitaan lisäksi, että kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt ja sopimusoikeuden dispositiivinen lainsäädäntö eivät tuota sopivia mekanismeja huolellisuusvelvoitteen sääntelyyn tai toimitusketjun huolellisuusvelvoitteen rikkomisesta aiheutuvan virheen oikeusseuraamuksiksi. Lisäksi tutkimuksessa havaitaan, että keskeyttämi-nen tarkoittaa Suomen sopimusoikeuden käsitteistössä suorituksesta pidättymistä ja lopettaminen sopimuksen purkamista.
Now showing items 1-4 of 4