Browsing by Subject "naisten vapaaehtoinen asepalvelus"

Suomen maanpuolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Asevelvollisuus ei kuitenkaan ole siinä mielessä yleinen, että se koskettaisi jokaista kansalaista. Vaikka naiset ovat samoin ehdoin kuin miehetkin perustuslain mukaisesti maanpuolustusvelvollisia, eivät he kuitenkaan ole asevelvollisia. Suomen yleinen asevelvollisuus koskee vain miehiä, kun taas naiset voivat halutessaan hakeutua varusmiespalvelusta vastaavaan naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä asettaa henkilöt erilaiseen asemaan riippuen heidän sukupuolestaan – siinä missä miehet määrätään lailla suorittamaan asevelvollisuus jopa vankeusrangaistuksen uhalla, ei naisia koske samanlainen velvollisuus. Tutkimuksen tarkoituksena on ensisijaisesti lainopin metodein kriittisesti tarkastella Suomen voimassa olevaa asevelvollisuusjärjestelmää yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjinnän kiellon näkökulmasta 2020-luvulla. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia sukupuolten välisiä yhdenvertaisuusvaatimuksia voidaan johtaa niin kansallisesta kuin kansainvälisestä normistosta ja miten Suomen nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä suhtautuu näihin. Tutkielmassa yhdenvertaisuuden kannalta keskiössä on sukupuolten välinen yhdenvertaisuus, mutta oikeuskäytännön myötä esille nostetaan myös yhdenvertaisuus uskonnon ja vakaumuksen perusteella. Tutkielmassa vertaillaan myös Suomen asevelvollisuusjärjestelmää muiden maiden järjestelmiin erityisesti sukupuolten välisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa käydään systemaattisesti läpi perustuslain 6 §:ssä turvattu yhdenvertaisuusperiaate ja syrjinnän kielto sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain asettamat vaatimukset yhdenvertaisuuden suhteen. Tutkielmassa nostetaan esille tutkimuskysymyksen kannalta olennaista oikeuskäytäntöä sekä valvontaviranomaisten kannanottoja. Kansallisen tarkastelun jälkeen Suomen nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää arvioidaan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten yhdenvertaisuusvaatimusten valossa. Tutkielmassa esitellään systemaattisesti yhdenvertaisuutta sääntelevät kansainväliset ihmisoikeussopimukset, jonka lisäksi luvussa nostetaan esille asevelvollisuuden yhdenvertaisuuteen liittyvää oikeuskäytäntöä ja ihmisoikeussopimusten valvontaelinten kannanottoja. Lopuksi tutkielmassa pyritään johtopäätösten osana esittämään, miten lainsäätäjän vastaisuudessa tulisi huomioida myös sukupuolten väliset yhdenvertaisuusvaatimukset asevelvollisuusjärjestelmän kehittämisessä.