Browsing by Subject "numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat"

Tietoverkoissa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä on pyritty kitkemään monilla eri tasoilla jo vuosien ajan, mutta tästä huolimatta sen määrä on jatkuvassa kasvussa. Maailmanlaajuinen covid-19-koronaviruspandemia ja erityisesti siihen liittyvät rajoitustoimet ovat useiden indikaattorien mukaan lisänneet tietoverkoissa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat erityisen vakavia rikoksia, ja lapsen joutuminen seksuaalirikoksen uhriksi loukkaa useita lapsen perus- ja ihmisoikeuksia. Tästä syystä niiden tehokas torjuminen on tärkeää. Verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumisessa palveluntarjoajilla on oleellinen merkitys, sillä suuri osa palveluntarjoajista toimii vapaaehtoisesti havaitakseen palveluissaan lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, poistaakseen sitä todistavan materiaalin sekä ilmoittaakseen siitä toimivaltaisille viranomaisille tai lasten seksuaalista hyväksikäyttöä torjuville yleishyödyllisille järjestöille. Merkittävyydestään huolimatta tämä ei ole täysin ongelmatonta, sillä palveluntarjoajien vapaaehtoiset toimet vaikuttavat kaikkien palvelunkäyttäjien yksityisyyttä ja henkilötietojen suojaa koskeviin oikeuksiin. Kysymys liittyy myös laajempaan keskusteluun yksityisyyden ja turvallisuuden välisestä rajanvedosta verkossa sekä siitä, kuinka paljon yksityisille palveluntarjoajille voidaan antaa oikeuksia valvoa palvelun käyttäjien välittämää sisältöä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan mainitun palveluntarjoajien toiminnan oikeusperustaa sekä sen perusteltavuutta perusoikeuksien rajoitusedellytysten näkökulmasta. Vastakkain ovat palvelunkäyttäjien ja verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuneiden lasten edut ja oikeudet. Nämä oikeudet ja edut voivat olla osin myös limittäisiä. Tutkielman johtopäätöksenä on, että palveluntarjoajien toimet ovat perusoikeuksien rajoitusedellytysten mukaisia, mutta tuleva pitkän aikavälin sääntely tulee todennäköisesti täyttämään eri suuntaisiin perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvät tarpeet vielä paremmin. Vahvasta perusoikeusliittymästään huolimatta palveluntarjoajien toimien oikeusperusta verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön havaitsemiseksi, siitä ilmoittamiseksi ja sitä todistavan materiaalin poistamiseksi ei ole aivan selvä, ja tutkielmassa pohditaan myös tietojen käsittelyn yleisen tietosuoja-asetuksen mukaista käsittelyperustetta. Käsittelyperusteiksi voivat soveltua ainoastaan yleisen tietosuoja-asetuksen 6(1)(d) artikla tai 6(1)(f) artikla. Tutkielman metodina on käytetty lainoppia ja johtavana tulkintametodina on käytetty perusoikeusmyönteistä laintulkintaa. Lähteinä tutkielmassa on käytetty oikeuskirjallisuutta ja virallislähteitä, minkä lisäksi argumentaatiossa on tukeuduttu Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöihin. Tutkielma kuuluu viestintä- ja informaatio-oikeuden alaan.