Browsing by Subject "oikeudenkäynnin julkisuus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2024)Oikeudenkäynnin julkisuus on perus- ja ihmisoikeus, joka vahvistetaan muun muassa Suomea sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa yhtenä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osatekijöistä. Julkisuutta toteuttaessa rikosasian oikeudenkäynnissä on otettava huomioon lisäksi rikoksen uhrin eli asianomistajan yksityisyyden suoja. Kun rikoksen uhrina on alaikäinen lapsi, tulee tuomioistuimen huomioida myös Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut lapsen oikeudet ja niistä johtuvat velvoitteet. Tässä tutkielmassa analysoidaan lainopin menetelmien avulla lapsen oikeuksien sopimuksen 3(1) artiklan mukaista lapsen edun ensisijaisuuden vaikutusta oikeudenkäynnin julkisuuteen. Tarkastelu painottuu siihen, mitä rikosasian tuomarin on otettava huomioon rikosasiaa koskevia julkisuusratkaisuja tehdessään. Kyseessä on lapsen ennakollisen oikeusturvan toteuttaminen ja hänen perus- ja ihmisoikeuksiensa kunnioittaminen lapsen edun mukaisesti. Oikeudenkäynnin julkisuutta analysoidaan kokonaisuutena sisältäen käsittelyn, asiakirjojen ja ratkaisun julkisuuden. Julkisuuden toteuttamista tarkastellaan pääasiassa yleisö- ja mediajulkisuuden kannalta. Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsen etu arvioidaan ja ratkaisut toteutetaan sen mukaisesti kaikissa lasta koskevissa asioissa. Tutkielmassa analysoidaan lapsen oikeuksien sopimuksen lapsikäsitystä ja omaksutaan lapsi itsenäisenä oikeuksien haltijana, erityisen suojelun kohteena sekä aktiivisena osallistujana. Tätä lapsioikeudellista näkökulmaa hyödynnetään tutkielmassa, kun systematisoidaan oikeudenkäynnin julkisuuteen liittyvää käytäntöä oikeuskirjallisuuden, lainvalmisteluaineiston ja oikeuskäytännön mukaan. Tutkielmassa esitetään, että lapsen edun lisäksi rikosasiassa asianomistajana olevan lapsen oikeuksia tulee arvioida myös uhrin edun mukaisesti. Julkisuuteen liittyviä kysymyksiä tulee punnita ottaen huomioon tapauskohtaiset seikat. Keskeistä on löytää ratkaisu, joka toteuttaa sekä lapsen etua että uhrin etua siten, että myös rikosprosessuaaliset oikeudet ja tavoitteet toteutuvat.
-
(2021)Rikoslain (39/1889) 6 luvun 7 §:n 1 kohdan (515/2003) mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Rangaistusta kohtuullistavana muuna seurauksena voitiin jo alkuperäisen säännöksen (466/1976) esitöiden mukaan poikkeuksellisesti huomioida myös rikosasian saama julkisuus. Samanaikaisesti oikeudenkäynnin julkisuusperiaate on yhtenä keskeisimmistä prosessiperiaatteista välttämätön osa länsimaista, demokraattista oikeusvaltiota. Julkisuusperiaatteen edellyttämä oikeudenkäynnin yleisöjulkisuus toteutuu käytännössä välillisesti nimenomaan median kautta mediajulkisuutena. Kohtuullistamisperusteen tarkoitus on tulla sovellettavaksi ainoastaan poikkeuksellisesti, mutta rangaistuksen kohtuullistaminen poikkeuksellisen julkisuuden perusteella on jäänyt hyvin harvinaiseksi. Julkisuuden huomioimiselle rangaistusta kohtuullistavana tekijänä ei ole vahvistettu yleisiä sääntöjä, vaan kyse on tapauskohtaisesta harkinnasta. Oikeuskirjallisuudessa on hahmotettu joitain poikkeuksellisuusarvioinnissa huomioitavia seikkoja, mutta lain esitöistä, oikeuskirjallisuudesta tai oikeuskäytännöstä ei ole löydettävissä kattavaa, kokoavaa analyysiä soveltamisedellytyksistä. Yleisten oppien uudistuksen ja etenkin 1970-luvun jälkeen mediassa ja rikosprosessin mediajulkisuudessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Rikosuutisointi on uutisoinnin sähköistymisen seurauksena nopeutunut ja aikaistunut, mikä yhtenä suurimpana tekijänä on johtanut rikosuutisoinnin merkittävään lisääntymiseen. Rikosuutisoinnin määrällisen kasvun lisäksi rikosjournalismi on kokenut laadullisia muutoksia ennen muuta sosiaalisen median, valtamedian ulkopuolisten toimijoiden ja rikosuutisoinnin viihteellistymisen seurauksena. RL 6:7:n 1 kohdan tarkoittama julkisuuden poikkeuksellisuus ei siten tarkoita saman laatuista tai laajuista julkisuutta kuin kaksikymmentä, saati viisikymmentä vuotta sitten. Vaikka mediajulkisuuden muutokset on havaittu, ei niitä ole kyetty oikeuskirjallisuudessa tai oikeuskäytännössä vielä konkreettisesti huomioimaan. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä havaitaan mediajulkisuuden ja yhteiskunnan muutosten huomioimiseksi tarve rikosasian mediajulkisuuden poikkeuksellisuuden vaatimuksen arvioinnin saattamiseksi nykyaikaan. Tutkielmassa hahmotetaan ensiksi rikosprosessin mediajulkisuuden asema yhtäältä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaajana ja toisaalta rangaistusta kohtuullistavana tekijänä. Tutkielmassa myös perehdytään rikosprosessin mediajulkisuuteen median näkökulmasta. Varsinaisena tutkimuskysymyksenä tutkielmassa tunnistetaan ja systematisoidaan viimeaikaisessa oikeuskäytännössä rangaistuksen julkisuusperusteisen kohtuullistamisperusteen soveltamisharkinnassa vaikuttaneet tekijät. Vielä varsinaisena tutkimuskysymyksenä tunnistetaan ne rikosasian mediajulkisuudessa tapahtuneet muutokset, jotka soveltamisharkinnassa tulisi ottaa huomioon sekä esitetään perusteltu esitys siitä, miten nämä olennaiset mediajulkisuuden muutokset tulisi ottaa huomioon arvioitaessa rangaistuksen kohtuullistamista. Tutkielman tavoitteena on de lege ferenda -merkityksen lisäksi luoda kattava kokonaisesitys julkisuusperusteisen rangaistuksen kohtuullistamisen tämänhetkisistä soveltamisedellytyksistä.
Now showing items 1-2 of 2