Browsing by Subject "oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto"

Oikeus oikeudenmukaisen oikeudenkäyntiin on perus- ja ihmisoikeus, jonka osatekijänä on oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään hyväksynyt kohtuullista kestoa koskevan rikkomuksen hyvittämisen, jolloin hyvityksen saanutta henkilöä ei voida enää pitää ihmisoikeusloukkauksen kohteena. EIT on antanut sopimusvaltioille melko vapaat kädet loukkauksen hyvittämisessä, mutta asettanut reunaehdoksi sen, että hyvityksen on oltava nimenomainen ja mitattava. Viivästyneen rikosprosessin tapauksessa yksi mahdollinen keino on alentaa vastaajalle tuomittua rangaistusta. Suomessa KKO on vakiintuneesti katsonut rangaistusta voitavan alentaa rikoksen tekemisestä kuluneeseen pitkään aikaan rinnastettavana kohtuullistamisperusteena. Mahdollisina hyvityskeinoina on pidetty niin rangaistuksen varsinaista alentamista kuin lievemmän rangaistuslajin tuomitsemista ja joskus myös rangaistuksen tuomitsematta jättämistä. Syytteen hylkääminen tai tutkimatta jättäminen on ollut mahdollista vain hyvin poikkeuksellisesti. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittäminen on ollut KKO:ssa esillä yleensä vain yhden perustelukappaleen mittaisena sivuasiana, joten hyvitystasosta ei pysty tekemään tarkkoja päätelmiä vain KKO:n ratkaisujen perusteella. Tutkielmassa onkin koottu hovioikeuksien 2010-luvun ratkaisuista 66 ratkaisua käsittänyt empiirinen aineisto asian selvittämiseksi. Tyypilliseksi viivästysasiaksi osoittautui törkeä talousrikos (46/66), josta tyypillisesti tuomitaan lyhyehkö alle kahden vuoden vankeusrangaistus. Alkuperäisen rangaistuksen ollessa sakkoa suosittiin pienissä sakkorangaistuksissa tuomitsematta jättämistä ja suuremmista tuntuvaa alentamista esimerkiksi reilulla kolmasosalla. Vankeusrangaistuksia tyypillisesti lyhennettiin pituudeltaan; ehdolliseksi määräämistä käytettiin harvoin ja tuomitsematta jättäminen tai sakkorangaistuksen tuomitseminen edellytti poikkeuksellisen huomattavaa viivästystä. Pituutta lyhennettäessä mediaanihyvitys oli 24 % tai kaksi kuukautta. Hyvitystaso oli aineiston tyyppitapauksessa eli 1-2 vuotta viivästyneessä törkeässä talousrikoksessa 2-4 kuukautta. Tältä osin hovioikeudet olivat melko yhtenäisiä, mutta hajontaa esiintyi alkuperäisen vankeusrangaistuksen ollessa pitkä. Erityisesti vankeusrangaistusten pidentyessä oli epäyhtenäistä tulisiko hyvityksen olla prosenteissa vai kuukausissa samanlainen kuin lyhyissä vankeusrangaistuksissa. Yksittäistapauksessa tuomittuun hyvitykseen laskentatavan valinnalla saattoi olla jopa vuosissa mitattava vaikutus.