Browsing by Subject "oikeudenkäyntiavustaja"

Suomessa ei ole voimassa asianajajamonopolia eikä asianajajapakkoa tuomioistuimissa. Oikeudenkäyntiavustajille ja -asiamiehille on kuitenkin säädetty erityisiä kelpoisuusvaatimuksia. Vuodesta 2013 lähtien oikeustieteellinen loppututkinto ei ole enää tuonut riittävää kelpoisuutta asiamiehen tehtävään oikeudenkäynti-menettelyssä yleisissä tuomioistuimissa. Muille oikeudenkäyntiasiamiehille ja -avustajille kuin asianajajille ja julkisille oikeusavustajille perustettiin lupajärjestelmä. Samalla säädettiin lupalakimiesten ammattieettisistä velvollisuuksista ja valvonnasta. Lupien myöntämistä ja lupaedellytysten kontrollointia varten perustetiin uusi viranomainen, oikeudenkäyntiavustajalautakunta. Valvonta taas annettiin Asianajajaliiton yhteyteen kuuluvan valvontalautakunnan tehtäväksi. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on, miksi oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävät luvanvaraistettiin. Oikeuden muutos pyritään liittämään yhteiskunnan muutokseen. Päätutkimuskysymykseen vastataan seuraavien apututkimuskysymysten avulla: • Ketkä kannattivat ja vastustivat muutosta ja millaisin argumentein? • Millaisia intressejä muutoksen kannattajilla ja vastustajilla oli? • Millaisia muita muutosvaihtoehtoja esitettiin ja miksi nämä ehdotukset eivät menestyneet? • Millaisiin yhteiskunnan muutoksiin oikeuden muutos liittyi? Tuomioistuimet ja Asianajajaliitto kannattivat lupa- ja valvontajärjestelmää. Tuomioistuimet tahtoivat parantaa edellytyksiään keskittyä oikeudenkäynnissä jutun puolueettomaan ratkaisemiseen asiamiesten laatutasoa nostamalla, sekä siirtämällä asiamiesten kelpoisuuden kontrolloinnin ja päävastuun valvonnasta pois itseltään. Asianajajaliitto halusi lisätä asiamiesten ja avustajien itsenäisyyttä ja riippumattomuutta sekä säilyttää oikeuspoliittisen vaikutusvaltansa ja jäsentensä kilpailukyvyn asiamiespalveluiden tarjoamisessa. Lakiasiaintoimistoille oli tärkeää ammatinharjoittamisen jatkamisen mahdollistaminen, perustettavan lupa- ja valvontajärjestelmän reiluus ja puolueettomuus sekä Asianajajaliiton lakiasiantoimistoihin kohdistaman vaikutusvallan rajoittaminen. Vaihtoehtoina lupa- ja valvontajärjestelmälle esitettiin tuomioistuinvalvonnan lisäämistä ja yliopistotutkinnon kehittelemistä. Muutos liittyi oikeudenkäyntimenettelyn vaikeutumiseen ja muutokseen tuomarikeskeisestä enemmän asiamieskeskeiseksi. Tuomioistuinvalvonnan lisääminen olisi ollut ristiriidassa asiamiesten vastuuta kasvattavan trendin kanssa eikä oikeudenkäyntiasiamiehen tehtävässä ollut enää kyse sellaisesta perustehtävästä, jonka hallitsemisen voisi yliopistotutkinnon pakollisilla aineopinnoilla taata. Oikeuden muutos oli seurausta oikeudenkäyntiasiamiesten kasvaneesta merkityksestä, jonka taustalla olivat oikeudenkäyntimenettelyn monimutkaistumisen, syyttäjälaitoksen muutosten ja normitulvan kaltaiset seikat.