Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "osinkoverotus"

Sort by: Order: Results:

  • Holding-yhtiö yrittäjän työkaluna - yhtiöjärjestelyn, osingonjaon ja yrityskaupan verosuunnittelu 
    Margarjan, Samvel (2024)
    Pk-yrittäjän kannalta holding-yhtiö tarjoaa useita vaihtoehtoja verosuunnitteluun. Hodling-yhtiöjärjestely voidaan toteuttaa useilla eri tavoilla, joista tässä tutkielmassa perehdytään erityisesti osakevaihtoon. Osakevaihdolla saavutettava veroetu perustuu siihen, että vastaanottavan yhtiön taseessa sen vastaanottamat osakkeet arvostetaan niiden käypään arvoon. Käypä arvo voi monessa tapauksessa, etenkin asiantuntijayritysten kohdalla, olla huomattavasti kohdeyhtiön osakkeiden matemaattista arvoa suurempi. Kohdeyhtiön osakkeiden arvostaminen käypään arvoon johtaa kahteen merkittävään veroetuun: ensinnäkin holding-yhtiön jakaessa osinkoa, osingon pääomatulo-osuuden perusteena oleva osakkeen matemaattinen arvo kasvaa paljon korkeammaksi, mitä se oli ennen yritysjärjestelyn toteuttamista. Toiseksi osakkeen arvostaminen käypään arvoon johtaa jatkoluovutuksen yhteydessä pienempään luovutusvoittoon. Tämä johtuu siitä, että osakkeen hankintamenoksi katsotaan sen käypä arvo. Mikäli kohdeyhtiön osakkeiden katsotaan kuuluvan holdling-yhtiön käyttöomaisuu-teen, niiden luovutus on laissa tarkemmin säädettyjen edellytysten täyttyessä kokonaan verovapaa-ta. Osakevaihdon veroneutraaliutta ja sillä saavutettavia veroetuja rajaa elinkeinoverolain veronkier-tosäännös 52 h §. Se kieltää verojärjestelmälle vieraiden veroetujen saavuttamisen ja asettaa osake-vaihtoa koskevan EVL 52 f §:n soveltamisen vaatimukseksi liiketoiminnallisen perusteen osoitta-misen. EVL 52 h § on kirjoitettu yleisluontoisesti ja ymmärtäminen vaatii oikeuskäytäntöön ja -kirjallisuuteen perehtymistä. Veronkiertoa ehkäisee lisäksi verotusmenettelylain 28 §, jonka sovel-tamisalaa EVL 52 h § ei kavenna. Kokonaan oman näkökulmansa holding-yhtiön avulla tuo vuonna 2020 poistunut tulolähdejako. Osakeyhtiön tulo jaettiin ennen uudistusta henkilökohtaiseen tuloverolain mukaan verotettavaan tuloon ja elinkeinoverolain mukaan verotettavaan elinkeinotuloon. Moni tulolähteen rajanvetoa koskenut kysymys on muuttunut tulon perustana olevan omaisuuden omaisuuslajia koskevaksi kysymykseksi. Uudistuksessa osakeyhtiölle lisättiin uusi omaisuus nimeltä ”muu omaisuus”. Tutkielma käy läpi runsaasti oikeuskäytäntöä ja -kirjallisuutta selkeyttääkseen holding-yhtiöjärjestelyllä toteuttavan verosuunnittelun oikeudellista tilaa. Se on kirjoitettu yrittäjän näkö-kulmaa silmällä pitäen eikä se ota kantaa oikeus- ja veropoliittiseen keskusteluun. Tutkimustulok-sena onnistutaan löytämään sekä turvallisia tyyppitapauksia, joissa verosuunnittelu yritysjärjestelyä hyödyntämällä näyttäytyy täysin sallittuna toimenpiteenä, että epäselviä ja toisinaan myös epäloogi-sia ratkaisuja, joissa verosuunnittelu on kompastunut EVL 52 h tai VML 28 §:ään.
  • Yhteissijoitusyritysten rinnastaminen ja pääomien vapaan liikkuvuuden vaikutus rinnastettavuusarviointiin 
    Keskinen, Alina (2021)
    Sijoitusrahastodirektiivillä on sovitettu yhteen yhteissijoitusyrityksiä koskevat Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainsäädännöt. Yhteensovittaminen on perustunut tarpeelle sekä lähentää yhteissijoitusyritysten välisen kilpailun edellytyksiä EU:n tasolla että taata tehokas ja yhdenmukainen suoja erityisesti ei-ammattimaisille sijoittajille. Direktiivi mahdollistaa yhteissijoitusyritysten perustamisen kolmen eri oikeudellisen muodon perusteella. Yhteissijoitusyritys voidaan perustaa sopimusoikeudellisten säännösten, trusteja koskevien säännösten tai yhtiöjärjestyksen nojalla. UCITS-direktiivi ei kuitenkaan edellytä, että jäsenvaltiot mahdollistavat kansallisissa lainsäädännöissä jokaisen UCITS-direktiivin mukaisen oikeudellisen muodon yhteissijoitusyritykselle. Suomessa yhteissijoitusyritys voidaan perustaa ainoastaan sopimusperusteiseen muotoon. Näin ollen Suomen lainsäädäntö ei tunnista trust-muotoisia rahastoja tai yhtiöjärjestyksen perusteella perustettuja vaihtuvapääomaisia rahastoja, eikä niille löydy vastaavia yritysmuotoja kansallisesta lainsäädännöstä. Pääomien vapaan liikkuvuuden periaate edellyttää sellaisten ulkomaisten oikeusmuotojen luonnehdintaa kansallisessa verotuksessa, joita kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntö ei tunnista. Selvitettäessä ulkomaisen sijoitusrahaston verokohtelua on siis määritettävä, mihin kotimaiseen toimijaan ulkomainen sijoitusrahasto rinnastuu, sillä EU-oikeus edellyttää, että kotimaista ja ulkomaista sijoitusrahastoa kohdellaan samalla tavoin verotuksessa. Euroopan unionin tuomioistuin on ratkaisukäytännössään vahvistanut periaatteen, jonka mukaan rinnastettavuusarvioinnissa voidaan ottaa huomioon ainoastaan kansallisessa verolainsäädännössä säädetyt erotteluperusteet. Tämä osaltaan vaikutti tuloverolakiin vuonna 2019 tehtyihin muutoksiin, joilla täsmennettiin sijoitusrahaston verovapauden edellytyksiä. Vaikka rinnastamisen edellytykset sisältyvät nykyään kansalliseen verolainsäädäntöön, on edelleen tulkinnanvaraista, ovatko lainsäädännössämme vahvistetut edellytykset EU-oikeuden mukaisia. On mahdollista, että kansallinen verolainsäädäntömme johtaa tilanteisiin, joissa ulkomaisia sijoitusrahastoja syrjitään EU-oikeuden vastaisesti. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sijoitusrahastodirektiivin mukaisten rahastojen rinnastettavuusarvioinnin EU-oikeudenmukaisuutta. Tutkielmassa arvioidaan rinnastettavuuden edellytyksiä Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella ja pohditaan erityisesti asian C-480/19 vaikutusta rinnastettavuusarviointiin.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO