Browsing by Subject "pätemättömyyys"

Vaikka hankintaoikeuteen liittyvät oikeuskeinot ovat pääasiassa julkisoikeudellisia, voi hankintasopimus tulla arvioitavaksi myös yksityisoikeudellisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitetään, mitä yksityisoikeudellisia oikeuskeinoja voitaisiin soveltaa sellaisiin lain vastaisiin hankintasopimuksiin tai sopimusmuutoksiin, jotka on jätetty kilpailuttamatta. Yksityisoikeudellisten oikeuskeinojen käyttämistä tarkastellaan sellaisten potentiaalisten tarjoajien kannalta, jotka eivät ole voineet osallistua tarjouskilpailuun, koska hankinta on tehty laittomana suorahankintana. Ongelmat nousevat esiin erityisesti yhtiömuotoisten hankintayksiköiden toiminnan yhteydessä. Lain vastaisten hankintasopimusten arvioiminen edellyttää sekä velvoiteoikeudellista että hankintaoikeudellista pohdintaa. Tutkimuksessa käytetään hankintaoikeuden yksityisoikeudellisista oikeuskeinoista termiä hankintaoikeuden yksityisoikeudellinen täytäntöönpano, joka voi soveltua hankintalain julkisoikeudellisia oikeussuojakeinoja täydentäen. Nämä oikeuskeinot sisältävät hankintaoikeudellisen vahingonkorvauksen, lain vastaisen hankintasopimuksen pätemättömyyden sekä irtisanomisen. Hankintalaissa ei ole säännöksiä pätemättömyydestä, vaan hankintasopimusta voidaan pitää yksityisoikeudellisesti pätevänä, vaikka hankintalain keskeisimpiä velvoitteita oltaisiin rikottu. Hankintasopimusten pätevyyttä voidaan kuitenkin tarkastella myös muun lainsäädännön, kuten oikeustoimilain, valossa. Sopimusoikeudessa pätemättömyys on liitetty vahvasti lain vastaisiin sopimuksiin. Sopimus saattaa olla lain tai hyvän tavan vastainen, mikä voi johtua esimerkiksi siitä, että sopimuksen sisältö tai sen tekemisen olosuhteet ovat lain vaatimusten tai kieltojen vastaiset. Teon kiellettyisyys voi perustua myös lainsäädännön analogiseen vaikutukseen. Hankintalain 136 §:n voidaan katsoa sisältävän lain kiertämisen kiellon. Sopimuksen lain tai hyvän tavan vastaisuuden yhteydessä tarkastellaan myös oikeustoimilain 33 §:n yleislauseketta kunnianvastaisesta ja arvottomasta menettelystä. Tutkimuksessa selvitetään oikeudellista perustaa sille, miten lain vastaisten hankintasopimusten sitovuus ja pätevyys voidaan asettaa kyseenalaiseksi sekä otetaan kantaa oikeustoimilain joustavien säännösten soveltamisen puolesta lain vastaisten hankintasopimusten tilanteissa. Tukea haetaan sekä oikeuskäytännöstä että oikeuskirjallisuudesta. EUT on ratkaisussa C-503/04 komissio vs. Saksa katsonut, ettei luottamuksensuojaan tai sopimuksen sitovuuteen voida vedota, jos yhteisön oikeuden säännöksiä ollaan vakavasti rikottu. Tutkimuksen puolletaan näkemystä, jonka mukaan potentiaalinen tarjoaja voisi vedota lain vastaisen hankintasopimuksen pätemättömyyteen oikeustoimilain 33 §:n perusteella. Oikeuskäytännöstä löytyy relevantti linjaus erityisesti pitkäaikaisten hankintasopimusten tulkintaa koskien. Ratkaisussa KHO 2009:88 korkein hallinto-oikeus on todennut yksittäisten hankintasopimusten vaarantavan markkinoiden toimivuutta ja rajoittavan kilpailua. KHO on katsonut, että erityisesti pitkäkestoiset hankintasopimukset voivat muodostaa kilpailunrajoituksen. Oikeustoimen pätemättömyys voidaankin kohdistaa sen sisältöön, mikä puoltaisi oikeustoimilain mukaisen pätemättömyyden soveltumista kestoltaan liian pitkiin hankintasopimuksiin tai olennaisiin sopimusmuutoksiin. Ratkaisu tukee myös hankinta- ja kilpailuoikeuden välistä analogiaa, jota on tutkimuksessa hyödynnetty. Vaikka pätemättömyyden tarkasteleminen on tutkimuksessa keskeistä, lienee kyse kuitenkin käytännössä usein vahingonkorvauskanteista. Vahingonkorvaus onkin tyypillinen oikeuskeino lain vastaisten hankintasopimusten tapauksissa ja voi vaikuttaa myös pätemättömyyden arvioimiseen. Hankintalain 137 §:n mukaista irtisanomista käsitellään myös erityisesti sopimuksen sitovuuden näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan hankintaoikeuden oikeuskeinoja sekä hankintaoikeudellista järjestelmää täytyisi tulkita kokonaisuutena ja tapauskohtaisesti.