Browsing by Subject "pahoinpitely"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2020)Tämän työn tavoitteena on selvittää oikeudellinen viitekehys, jonka puitteissa Suomessa tehdään koulukiusaamisen vastaista työtä ja löytää kehityskohteita, joiden myötä koulukiusaamisen vastainen työ tehostuisi. Koulukiusaaminen on toistuvaa ja tahallista samaan oppilaaseen kohdistuvaa vihamielistä käyttäytymistä. Olennaista on tapahtuman osapuolten epätasaväkisyys. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan valtion on ryhdyttävä kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta mm. ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta. Perustuslain mukaan jokaisella yksilöllä on oikeus mm. henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja maksuttomaan perusopetukseen. Nämä oikeudet ovat vaarassa jäädä toteutumatta kiusatun osalta koulukiusaamisen vuoksi. Perusopetuslain 29 §:n mukaan oppilaalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Opetuksen järjestäjän tehtävänä on taata jokaiselle oppivelvolliselle samat mahdollisuudet opiskella ilman kiusaamista. Koulun keinot koulukiusaamisen vastaiseen työhön voidaan jakaa ennaltaehkäiseviin ja jälkikäteisiin keinoihin. Perusopetuslaissa on säädetty koulun jälkikäteisistä keinoista. Niitä ovat kasvatukselliset keinot, kurinpitokeinot ja turvaamistoimet. Koulun keinot eivät aina riitä lopettamaan kiusaamista. Tällöin tarvitaan yhteistyötä poliisin ja lastensuojelun kanssa. Koulukiusaamiseen sisältyy lähes aina tekoja, jotka täyttävät jonkun rikoslain tunnusmerkistön. Yleensä tulee kyseeseen pahoinpitely tai kunnianloukkaus. Koulukiusaamista käsitellään harvoin rikosoikeudellisesta näkökulmasta, johtuen mm. tekijän iästä ja koulun keinojen käytön ensisijaisuudesta. Koulukiusaamiseen liittyvät tuomiot ovat olleet lieviä. Koulukiusaaja voi joutua myös vahingonkorvausvastuuseen aiheuttamastaan vahingosta. Suomessa on toteutettu hankkeita, joiden tavoitteena on lisätä viranomaisyhteistyötä kiusaamisen selvittämisessä. Sovittelun käyttöä tulisi myös lisätä. Koulukiusaamisen vastaista työtä tulee tehostaa. Koulukiusaamisen kriminalisointi olisi keino parantaa kiusatun asemaa. Perusopetuslakiin tulisi määritellä tarkemmin vastuut ja velvollisuudet koulukiusaamisen puuttumiseen, ja koulujen keinovalikoimaa tulisi vahvistaa. Koulujen viranomaisvalvontaa pitäisi myös tehostaa. Koulut, poliisi ja lastensuojelu tarvitsevat enemmän resursseja, jotta jokaisen oppilaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön toteutuu.
-
(2022)Poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia suoritetaan uskonnollisista ja kulttuurisista syistä erityisesti juutalaisten ja muslimien keskuudessa. Poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkausten oikeustila Suomessa on edelleen jokseenkin epäselvä, sillä asiasta ei ole saatu aikaan lainsäädäntöä 2000-luvun sääntelypyrkimyksistä huolimatta. Korkein oikeus on antanut kolme ratkaisua vuosina 2008 ja 2016 poikien uskonnollisista ja kulttuurisista syistä suoritetuista ympärileikkauksista. Oikeuskäytännön mukaan pojan ei-lääketieteellinen ympärileikkaus täyttää lähtökohtaisesti pahoinpitelyn tunnusmerkistön, sillä kyse on lapsen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttumisesta, mutta tapauskohtaisen arvioinnin perusteella toimenpide voi olla oikeutettu lapsen kokonaisedun kannalta. Tutkielmassa tarkastellaan lääkärin vastuuta pääosin korkeimman oikeuden ympärileikkauksia koskevien ratkaisujen valossa sekä ammattieettisten velvollisuuksien perusteella. Lääkärin rikosvastuu on tällaisissa ympärileikkauksissa vahvasti sidoksissa siihen, katsotaanko toimenpiteen olevan yksittäistapauksessa lapsen edun mukainen. Lapsen etu saa sisältönsä tapaukseen soveltuvista perus- ja ihmisoikeuksista. Siten lääkärin rikosvastuun ennakointi voi olla haastavaa. Koska poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkausten ei katsota kuuluvan terveyden- ja sairaanhoidon toimenpiteisiin, niihin ei sovelleta terveydenhuoltoa koskevaa lainsäädäntöä. Lisäksi STM on antanut vuonna 2015 ohjeen poikien ei-lääketieteellisistä ympärileikkauksista, mutta kyse on kuitenkin vain suosituksesta. Sen sijaan ammattieettisestä näkökulmasta lääkärien ei pitäisi suorittaa poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia, kun lapsi ei kykene antamaan siihen itse tietoon perustuvaa suostumustaan eikä toimenpiteellä ole terveydellistä tai lääketieteellistä perustetta. Lisäksi tutkielmassa selvitetään aiheesta käytyä kansainvälistä keskustelua, sillä kyse on maailmanlaajuisesta ilmiöstä, jota ei voi erottaa globaalista kontekstista. Poikien uskonnollisista ja kulttuurisista syistä suoritettavista ympärileikkauksista ei vallitse yhdenmukaista mielipidettä kansainvälisesti. Osa pitää niitä kiellettyinä pojan ihmisoikeuksien rikkomisena, sillä toimenpiteellä puututaan pojan ruumiilliseen koskemattomuuteen ilman pojan omaa suostumusta. Toisaalta osa puolustaa poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia erityisesti uskonnonvapauden ja perheelämän suojan perusteella. Sen sijaan tyttöjen sukuelinten silpomiseen suhtaudutaan kansainvälisesti nykyään kielteisesti, ja esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO tekee aktiivisesti silpomista vastustavaa työtä. Suomessa tyttöjen sukuelinten silpominen on rangaistavaa törkeänä pahoinpitelynä, jota ei voi poikien ympärileikkausten tapaan oikeuttaa lapsen edulla.
-
(2020)Tiedekunta – Fakultet – Faculty Oikeustieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma – Utbildingsprogram – Degree Programme, OTM Tekijä – Författare – Author Kari Karanko Työn nimi – Arbetets titel – Title Lapsi seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen uhrina Oppiaine/Opintosuunta – Läroämne/Studieinriktning – Subject/Study track Rikosoikeus Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu Aika – Datum – Month and year 05-2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 75 Tiivistelmä – Referat – Abstract Pro gradu tutkielmassani olen tarkastellut lapseen kohdistuvia seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksia hyvinkin käytännön läheisellä empiirisellä tutkimustasolla, joka mielestäni parhaiten selvittää lasten henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten tilanteen Suomessa. Tutkielmani perustuu myös pitkälti yli kolmenkymmen vuoden kokemukseeni lapsiasioissa aluksi neuvonantajana ja vuodesta 1995 lukien olen toiminut myös avustajana tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa sekä valtakunnallisissa lastensuojelujärjestöissä sekä asiantuntijana eri ministeriöissä ja eduskunnassa. Käytännön osaaminen kaikessa lapsiin liittyvissä asioissa on aina ollut se mitä olen painottanut sekä arvostanut lapsiasioissa ja suhtaudun yleisesti hyvinkin kriittisesti pelkkään paperilla olevaan asiantuntijaosaamiseen ilman käytännön mukanaan tuomaa kokemusta lapsiasioissa ja tämän näkökannan tuon myös tässä pro gradussani useasti esille. Pro graduni perustuu laajasti tutustumaani oikeuskirjallisuuteen ja käytäntöön sekä kaikille 12 poliisipiireille, 11 syyttäjävirastoille ja 7 hallinto-oikeudelle sekä 136 lastensuojeluviranomaiselle lähettämääni ao. oikeuden alaa koskevaan kyselyyn sekä myös henkilökohtaiseen haastatteluun poliisin, syyttäjän, lastensuojeluviranomaisten, käräjä- ja hallinto-oikeustuomareiden sekä muiden lapsialan asiantuntijoiden kanssa sekä osallistumiseeni vuosikymmenten ajan lukemattomiin seminaareihin, koulutuksiin ym. vuosikymmenten ajan. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Lapsi, seksuaalirikos, pahoinpitely, edunvalvonta Ohjaaja tai ohjaajat – Handledare – Supervisor or supervisors Dan Frände Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Helsingin yliopisto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
-
(2021)Henkistä väkivaltaa esiintyy monissa eri muodoissa perheiden sisällä, kouluissa, työpaikoilla ja verkossa. Ilmiön yleisyydestä huolimatta henkistä väkivaltaa ei ole Suomen rikoslainsäädännössä nimenomaisesti kriminalisoitu. Henkinen väkivalta voi kuitenkin joissain tapauksissa täyttää erinäisten rikosten tunnusmerkistöjä. Tässä työssä selvitetään, miten ja millä edellytyksin pahoinpitelyn ja tapon tunnusmerkistöt soveltuvat henkisen väkivallan tapauksiin. Pahoinpitelyä tarkastellaan terveyden vahingoittamisen näkökulmasta, ja tappoa tarkastellaan erityisesti itsemurhan edistämisenä. Henkilösuhde voi vaikuttaa olennaisesti henkisen väkivallan rangaistavuuteen ja mahdollisesti tahallisuusarviointiin. Sama menettely voi olla tahallisena rikoksena rangaistavaa yhdessä tapauksessa ja toisessa ei, ainoastaan henkilösuhteen takia. Rikosoikeudellisesti merkittävää suhdetta ei ole täsmällisesti rikoslaissa määritelty. Jotta voidaan arvioida yksittäistapauksessa, onko kyseessä rangaistavuuteen vaikuttava suhde, on huomiota kiinnitettävä rikosoikeuden lisäksi muihin oikeudenaloihin, kuten valtiosääntö- ja perheoikeuteen. Henkistä väkivaltaa tarkastellaan tässä työssä kolmessa eri suhteessa: (1) vanhemman kohdistama henkinen väkivalta lapseensa, (2) puolisoiden välinen henkinen väkivalta, ja (3) verkossa tapahtuva henkinen väkivalta tilanteessa, jossa tekijällä ja uhrilla ei ole läheistä suhdetta. Yleisellä tasolla työssä tarkastellaan epävarsinaisen laiminlyöntirikoksen ja välillisen tekemisen konstruktioita sekä tahallisuutta. Yksityiskohtaisesti käydään läpi henkilösuhteen vaikutusta teon rangaistavuuteen ja tahallisuusarviointiin. Työ sisältää myös katsauksen siihen, miten henkinen väkivalta on kriminalisoitu Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Tässä työssä tarkastellaan Suomessa voimassa olevaa oikeutta lainopillista metodia käyttäen. Epäselvissä tulkintatilanteissa on käytetty pro et contra -tulkintaa johtopäätösten vetämiseksi. Erityistä huomiota on kiinnitetty laillisuusperiaatteeseen laajan tulkinnan rajoittajana.
-
(2022)Valmentajan epäasiallista käyttäytymistä on tapahtunut urheilussa jo pitkään. Ilmiö on kuitenkin varsinaisesti tunnistettu vasta viimevuosina, kun siihen on kiinnitetty huomiota sekä urheilun sisällä että laajemmin yhteiskunnassamme. Ilmiön taustalla vaikuttavat urheilun vahva itsesääntely, sekä autoritäärinen valmennuskulttuuri. Valmennuskulttuurimme on kuitenkin muutoksessa, ja valmentajien epäasiallista käyttäytymistä sisältäviin toimintatapoihin on alettu suhtautua yhä kriittisemmin. Valmentajan epäasiallinen käyttäytyminen on haitallinen ilmiö, jolla on monia vahingollisia vaikutuksia sen kokijalle, sekä koko urheilun kentälle. Tyypillisesti valmentajan epäasiallisen käyttäytymisen tapauksiin on puututtu urheilun sisäisessä kurinpidossa, mutta ilmiön vakavuus ja ajankohtaisuus puoltavat myös asian tarkastelua rikosoikeudellisessa kontekstissa. Tässä tutkielmassa tarkastellaankin valmentajan epäasiallista käyttäytymistä pahoinpitelyrikosten sekä vammantuottamusrikosten valossa. Tutkielmassani käytän valmentajan epäasiallisen käyttäytymisen käsitettä kuvaamaan kaikkia valmentajan urheilijaan kohdistamia epäasiallisia sekä yleisesti hyvän tavan vastaisia ilman fyysistä väkivaltaa tehtäviä tekoja. Pahoinpitelyrikosten ja vammantuottamusrikosten tunnusmerkistöt voi täyttää tällaisella toiminnalla. Näissä tunnusmerkistöissä valmentajan epäasiallisen käyttäytymisen tapauksissa oleellista on yleensä urheilijan terveyden vahingoittuminen. Tyypillisesti urheilijalle valmentajan epäasiallisesta käyttäytymisestä aiheutuvat seuraukset liittyvät erilaisiin mielenterveyden haittoihin ja sairauksiin. Valmentajan epäasiallista käyttäytymistä tarkastellaan tässä tutkielmassa näiden tunnusmerkistöjen valossa sekä valmentajan aktiivisena toimintana että laiminlyöntinä. Tutkielmassa tarkastellaan myös valmentajan valta-aseman, urheilijan iän sekä urheilijan antaman suostumuksen vaikutuksia pahoinpitelyrikosten ja vammantuottamusrikosten tunnusmerkistöjen täyttymiseen. Työn pääasiallinen metodi on lainoppi. Tarkastelun kohteena on valmentajan epäasiallinen käyttäytyminen nimenomaan kansallisessa kontekstissa. Tutkielmassa on hyödynnetty oikeustieteellistä, liikuntatieteellistä sekä psykologista aineistoa.
Now showing items 1-5 of 5