Browsing by Subject "parisuhdeväkivalta"

Tutkielmassa tarkastellaan pakottavan kontrollin kriminalisointia ja siihen liittyviä rikosprosessuaalisia haasteita keskittyen parisuhdeväkivaltatapauksiin. Pakottava kontrolli on erityisesti parisuhteessa esiintyvä käyttäytymismalli, johon sisältyy toisen hallitsemista eri keinoin. Aihetta lähestytään tutkimuskysymyksillä: millaisia prosessuaalisia haasteita pakottavan kontrollin kriminalisointi voi aiheuttaa sekä miten pakottavan kontrollin kriminalisoinnista aiheutuviin prosessuaalisiin haasteisiin voidaan varautua. Metodina käytetään pääasiassa lainoppia, joka on yhdistetty oikeuspoliittiseen tutkimukseen. Käsittelyssä hyödynnetään myös oikeusvertailua. Tutkielma sijoittuu prosessioikeuden alaan, mutta sivuaa myös rikosoikeutta. Istanbulin sopimuksen 33 artiklaan asettaa jäsenvaltioille suoran velvoitteen kriminalisoida kansallisessa lainsäädännössään psyykkisen väkivallan. Suomessa suoja psyykkistä väkivaltaa vastaan koostuu useasta eri rikoslain säännöksestä, kun taas psyykkinen väkivalta on kriminalisoitu nimenomaisilla säännöksillään Tanskassa sekä Englannissa ja Walesissa. Suomen kohdalla ongelmallisena on pidetty sitä, etteivät voimassa olevat säännökset huomio psyykkisen väkivallan luonnetta jatkuvana tekona, vaan suoja ulottuu vain yksittäisiin tekoihin. Oikeusministeriön julkaisussa on esitetty toimenpidesuosituksena pakottavan kontrollin kriminalisointia ja ehdotettu alustavaa tunnusmerkistöä, johon tutkielmassa paneudutaan tarkemmin. Pakottavan kontrollin tunnistamisen haasteet sekä uhrin haluttomuus viedä asiaa eteenpäin voivat olla esteenä tapausten etenemiselle rikosprosessissa. Lainkäyttöviranomaisille tarjottava koulutus on avainasemassa, jotta tapaukset etenevät rikosprosessiin säännönmukaisesti. Asianomistajan kertomus on tärkeässä roolissa todistelun kannalta, jolloin erityisesti vaitiolo-oikeuteen vetoaminen voi aiheuttaa näyttöongelmia pakottavassa kontrollissa. Tutkielmassa käsitellään vaitiolo-oikeuden ulottuvuutta sekä vastakuulusteluoikeuden huomioimista pakottavassa kontrollissa. Pakottavasta kontrollista tulisi kerätä monipuolisesti erilaista näyttöä asianomistajan kertomuksen lisäksi. Niin ikään uhrille tarjottavat tukitoimenpiteet voivat edesauttaa asianomistajan halua ja uskallusta kertoa tapahtumista. Pakottavan kontrollin kriminalisointi erillisellä säännöksellään parantaisi uhrien oikeusturvaa, mutta yhtä tärkeää on se, että oikeusprosessi tarjoaa tosiasiallisesti tehokkaat keinot puuttua pakottavaan kontrolliin. Tapausten eteneminen ei voi jäädä uhrien vastuulle, vaan yhteiskunnan tasolla on tehtävä kaikki tarpeelliset toimenpiteet tehokkaan oikeussuojan varmistamiseksi pakottavassa kontrollissa.

Suomi on Euroopan unionin toiseksi vaarallisin maa naiselle Euroopan perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaiseman koko EU:n laajuisen tutkimuksen mukaan. Suomessa 53 prosenttia naisista, jotka ovat elämänsä aikana olleet parisuhteessa, on kokenut parisuhdeväkivaltaa aikuiselämänsä aikana. Parisuhdeväkivalta on korostuneen sukupuolistunut väkivallan muoto, jolle on ominaista väkivallan toistuvuus, monimuotoisuus, vakavoituminen ajan myötä sekä uhrin alisteinen asema tekijään nähden. Suomen rikoslaissa ei ole parisuhdeväkivaltaa koskevaa erityissääntelyä, mutta parisuhde on mahdollista huomioida tekoa ankaroittavana seikkana rangaistuksen mittaamisharkinnassa rikoslain 6 luvun 4 §:n yleissäännöksen nojalla. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin sitä, kuinka Suomen voimassa oleva rikoslainsäädäntö soveltuu parisuhdeväkivallan ja sen erityispiirteiden käsittelyyn ja sitä, huomioidaanko rikoslaissa tarpeeksi tehokkaasti Istanbulin sopimuksen velvoitteet etenkin parisuhdeväkivallan ja sen ankaramman rangaistavuuden osalta. Tutkielmassa havaitaan, että voimassa oleva rikoslainsäädäntö asettaa useita haasteita parisuhdeväkivallan käsittelylle, minkä johdosta tutkielmassa arvioidaan tarvetta erityissääntelylle. Vertailukohdiksi otetaan Ruotsi ja Norja, joissa molemmissa parisuhdeväkivalta on huomioitu keskenään erityyppisillä erilliskriminalisointiratkaisuilla. Tutkielmassa päädytään siihen, että parhaiten suomalaisen rikosoikeusjärjestelmän ja sen läpileikkaavien periaatteiden kanssa sopusoinnussa olisi rikoslain 6 luvun 5 §:n mukainen rangaistuksen koventamisperuste, joka mahdollistaisi parisuhdeväkivallan korostuneen moitittavuuden tehokkaamman huomioimisen. Koventamisperusteen hyväksyttävyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta tarkastellaan rangaistusteorioiden ja kriminalisointiperiaatteiden kautta hyödyntäen erityisesti rikosoikeusteoreettista lähestymistapaa. Tutkielmassa esitetään, että koventamisperusteen säätämisellä voisi olla välillisen yleisprevention ja kommunikatiivisen vaikutuksen kautta saavutettavaa parisuhdeväkivaltaa vähentävää vaikutusta. Lisäksi moitittavuuden huomioimisella kirjoitetun lain tasolla voidaan nähdä olevan oikeustilaa selkeyttävä ja vakiinnuttava vaikutus.