Browsing by Subject "patenttioikeus"

Koronaviruspandemia on kurittanut maailmaa tutkielman kirjottamishetkellä jo reilun kahden vuoden ajan kuormittaen terveydenhoitojärjestelmiä ja lamauttaen maailmantaloutta aiheuttaen näin 2000-luvun toistaiseksi merkittävimmän maailmanlaajuisen katastrofin. Tutkielmani tarkoituksena on perehtyä lääkkeiden (erit. koronavirusrokote) saatavuusongelmaan koronaviruspandemian yhteydessä ja tutkia missä määrin tämä ongelma johtuu patenttioikeudesta ja voidaanko tähän vaikuttaa TRIPS-sopimuksen pakkolisensoinnin tai muiden keinojen kautta. Lähestyn tätä aihetta erityisesti oikeus terveyteen ihmisoikeuden ja TRIPS sopimuksen pakkolisensoinnin kautta. Oikeus terveyteen on ihmisoikeudellisena käsitteenä merkittävä, mutta toisaalta jokseenkin epämääräinen. Tämä epämääräisyys aiheutuu siitä, että mikään kansainvälinen ihmisoikeussopimus ei suoraan määrittele oikeus terveyteen käsitteen sisältöä. Sopimusten ja näitä tukevien oikeuslähteiden kautta oikeus terveyteen on käsitteenä katsottu sisällöllisesti suhteellisen laajaksi oikeudeksi, jota valtioiden tulee lähtökohtaisesti edistää resurssiensa puitteissa. Olennaisena osana oikeutta terveyteen on myös välttämättömien lääkkeiden saatavuus, joka on erityisen merkittävä käsite tämän tutkielman kannalta. TRIPS-sopimuksen pakkolisensointi on puolestaan ainakin periaatteellisella tasolla käyttökelpoinen tapa edistää patentoidun innovaation saatavuutta markkinoilla silloin, kun sen saatavuus on rajattua tiettyjen olosuhteiden vallitessa. Yksinkertaistettuna pakkolisenssi tarkoittaa lisenssin myöntämistä innovaation käyttöön patentinhaltijan tahdosta riippumatta. Huomionarvoista tässä yhteydessä on myös se, että patentti jää pakkolisenssistä huolimatta voimaan pakkolisenssin rasittamana. Välttämättömien lääkkeiden saatavuus ja TRIPS-sopimuksen pakkolisensointi ovat erinomainen lähtökohta patenttioikeuden ja ihmisoikeuksien välisten jännitteiden tarkasteluun. Käytännössä jännitteiden tarkastelu tiivistyy ihmisoikeuksien ja patenttioikeuden luonteiden eroavaisuuksiin. Toisaalta näillä oikeudenaloilla on myös tiettyjä yhteneväisyyksiä esimerkiksi ihmisoikeussuojaan liittyen, jotka hankaloittavat näiden välisen suhteen arviointia. Jännitteiden kuvaaminen ja potentiaalisten ratkaisujen etsiminen jännitteitä koskien auttavat osaltaan ymmärtämään sitä, millainen vaikutus patenteilla on välttämättömien lääkkeiden saatavuuteen esimerkiksi koronaviruspandemian yhteydessä. Tutkielmani tarkoituksena on osaltaan systematisoida niin patenttioikeuden ja ihmisoikeuksien mahdollisia jännitteitä kuin myös välttämättömien lääkkeiden saatavuutta osana oikeutta terveyteen ja pakkolisensoinnin sekä eräiden muiden keinojen potentiaalia patenttien mahdollisten haittavaikutusten neutralisoimisessa.

Teknologiavetoisessa ja alati muuttuvassa maailmassa yritykset ovat havahtuneet aineettoman omaisuuden merkitykseen liiketoimintansa yhtenä kasvu- ja menestystekijänä. Pelkän sisäisen kehitystyön ohella myös yhtiön ulkopuoliset teknologian lähteet ovat usein kiinnostuksen kohteena. Näitä voidaan havitella esimerkiksi yritysostoin. Usein viimeistään yrityskauppaprosessissa havahdutaan pohtimaan kunnolla sitä, mistä eri varallisuuseristä yrityksen käypä arvo muodostuu. Aineettoman omaisuuden muodostaessa yhä merkittävämmän osan yritysten liikearvosta on sen rooli myös yrityskaupoissa korostunut. Ostajan yhä vahvempana pyrkimyksenä on kaupan kohteena olevien patenttien ja muiden immateriaalioikeuksien tilan huolellinen kartoittaminen sekä niihin liittyvien mahdollisten riskien tunnistaminen ja analysointi. On myös myyjän intressissä antaa edellä mainituista mahdollisimman kattava ja todenmukainen kuva riskien toteen käydessä mahdollisesti aiheutuvan vastuunsa kaventamiseksi. Eri näkökulmien tai potentiaalisten ongelmien sivuuttaminen kaupan kohteen tarkastuksessa on katsottu yhdeksi yleisimmistä epäonnistuneiden yrityskauppojen syistä, ja se voi käydä ostajalle kalliiksi. Edellä esitetyt näkökohdat korostavat paitsi kaupan kohteen kunnollisen tarkastamisen merkitystä, myös sitä, kuinka tärkeää osapuolten olisi sopia niiden välisistä vastuista mahdollisimman yksityiskohtaisesti välttyäkseen tilanteilta, joissa esimerkiksi kaupan yhtenä kohteena oleva patenttisalkku ei kaikilta ominaisuuksiltaan vastaakaan sitä, mitä ostaja on olettanut. Vaikka aineettomaan omaisuuteen liittyvien näkökohtien huomioiminen sopimuksissa on viime vuosina parantunut, voi eteen yhä tulla tilanteita, joissa virhevastuun määräytymisestä ei ole sovittu riittävällä tarkkuudella. Tutkielmassa tarkastellaan patenttiin liittyviä virhetilanteita yrityskauppakontekstissa. Tavoitteena on selvittää, miten virhevastuu määräytyy siinä tapauksessa, että osana kauppaa myytävä patentti ei täytä ostajan odotuksia. Tutkimuskysymystä lähestytään ennen kaikkea tahdonvaltaisen lainsäädännön näkökulmasta mutta osin myös vakiintuneita yrityskauppakäytäntöjä tarkastelemalla. Tarkoituksena on kartoittaa, mitä virheen potentiaalisesti aiheuttavia riskejä patentteihin voi liittyä ja mitkä tekijät osapuolten välisen vastuun muotoutumiseen vaikuttavat. Myyjän kauppakirjassa antamat vakuutukset sekä muut yrityskaupan yhteydessä vakiintuneesti suoritettavat toimet kuten kaupan kohteen tarkastaminen vastaavat tietyiltä osin kauppalain sääntelyä vastaavista toimista. KL 18–19 §:ssä säädetään myyjän ennen kaupantekoa tavarasta antamista tiedoista ja KL 20 §:ssä tavaran tarkastuksesta ennen kauppaa.

Patenttijärjestelmän ydintarkoituksena on kannustaa keksijöitä innovointiin sekä uusien keksintöjen julkistamiseen. Keksinnöllisyysarviointi on tämän kannustinvaikutuksen kohdistumisessa tärkeässä roolissa, sillä sen tarkoituksena on ehkäistä patenttien luoman yksinoikeuden myöntämistä sellaisille keksinnöille, jotka ovat niin lähellä vallitsevaa tekniikan tasoa, että niiden kehittämiseen ei vaadita patentin kaltaista kannustinta. Siksi keksinnöllisyysvaatimuksen ja alan ammattimiehen käsitteen arviointi on kiinteässä yhteydessä patenttijärjestelmän tavoitteisiin. Tekoälyn yleistymisen seurauksena innovaatioprosessit kuitenkin muuttuvat, sillä tekoälyn käyttö laajentaa vallitsevaa tekniikan tasoa, tehostaa keksinnöllistä toimintaa ja laskee innovaatioprosessien kustannuksia. Tämän lainoppia ja oikeus- ja yhteiskuntatieteellistä oikeustutkimusta yhdistävän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten keksinnöllisyyttä ja alan ammattimiehen käsitettä on tulkittu Euroopan patenttiviraston teknisten valituslautakuntien ratkaisukäytännössä. Vallitsevan oikeustilan kautta pyritään löytämään vastaus siihen, miten keksinnöllisyyttä ja alan ammattimiehen käsitettä tulisi tulkita tekoälyavusteisten keksintöjen yleistyessä, ja miten nykyinen tapa hahmottaa keksinnöllisyys ja alan ammattimiehen käsite vastaavat kehittyvien teknologioiden luomiin paineisiin ja patenttijärjestelmän tavoitteisiin, ja tulisiko sääntelyä tai termien tulkintaa muuttaa. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisukäytännössä keksinnöllisyyden arviointiin käytetään ongelma-ratkaisu-menetelmää. Menetelmän seurauksena on omaksuttu inhimillinen keksinnöllisyyskäsitys, jossa arviointiin vaikuttavat esimerkiksi kuvitteellisen alan ammattimiehen keksintöprosessille asettamat odotukset sekä käsitys vallitsevasta tekniikan tasosta ja sen luomista rajoitteista. Oikeuskirjallisuudessa inhimillisen keksinnöllisyysarvioinnin korvaajaksi on ehdotettu erilaisia vaihtoehtoisia malleja, jotka korostavat joko tekoälyn asemaa tai yhteiskunnallisia näkökulmia. Tutkimuksessa havaitaan, että tekoälyn vaikutus keksinnöllisyysarviointiin on todellisuudessa oikeuskirjallisuudessa kuvattua vähäisempi. Tämän seurauksena tutkimuksessa todetaan, että tekoälyn käyttäminen keksintöprosesseissa ei nykyisessä tilanteessa aiheuta tarvetta keksinnöllisyysarvioinnin tai alan ammattimiehen käsitteen muuttamiselle. Tekoälytekniikoiden kehitys on mahdollista huomioida riittävästi nykyisessä keksinnöllisyysarvioinnissa, mikä toteuttaa parhaiten myös patenttijärjestelmän yhteiskunnallisia tavoitteita.

Uudet innovaatiot ja niiden kehittämiseen kannustavat patentit ovat keskeisessä asemassa ympäristöllisesti kestävämmän yhteiskunnan muovaamisessa. Patentinhaltijan yksinoikeuden suojan kannalta kieltotuomiolla eli patentinloukkaajalle määrättävällä pysyvällä kiellolla jatkaa tai toistaa patenttia loukkaavaa tekoa on sekä periaatteellisesti että käytännöllisesti tärkeä merkitys. Toisinaan kieltotuomiosta saattaa kuitenkin koitua huomattavaakin haittaa paitsi loukkaajalle, myös kolmansille osapuolille ja yhteiskunnallisille intresseille, kuten ympäristölliselle kestävyydelle. Viime aikoina muun muassa Yhdysvaltojen ja Saksan patenttioikeudessa on annettu enemmän sijaa yleisille ja kolmansien osapuolien intresseille perusteena jättää kieltotuomio määräämättä. Kun myös TRIPS-sopimus ja EU-oikeus jättävät harkintavaltaa kieltotuomion määräämisessä ja ympäristöllisten haasteiden paine yhteiskunnalle ja oikeudelle kasvaa alati, herää kysymys, voitaisiinko patentinloukkausasiassa jättää kieltotuomio määräämättä ympäristölliseen kestävyyteen perustuen. Tutkimuksen tarkoituksena on lainopin keinoin selvittää, voidaanko Suomen patenttilain 57 §:n 1 momentin säännöstä kieltotuomion määräämisestä tulkita siten, että patentinhaltijan vaatimuksesta huolimatta kieltotuomio voidaan jättää määräämättä ympäristöllistä kestävyyttä edustavien näkökohtien perusteella. Toisekseen tutkimuksen tarkoituksena on esittää de lege ferenda -suosituksia siitä, tulisiko nykyistä patenttioikeudellista kieltotuomiosääntelyä muuttaa ympäristöllisen kestävyyden kannalta ja olisiko tämä syytä toteuttaa kieltotuomion määräämättä jättämisellä vai laajalla pakkolisensoinnilla. Tutkimuksen keskeisinä johtopäätöksinä esitetään, että nykyisessä oikeustilassa kieltotuomion määrääminen patentinloukkausasiassa on yhä pääsääntö, mutta ympäristöllistä kestävyyttä edustavat näkökohdat voivat yleiseen etuun kuuluvina intresseinä ennen kaikkea suhteellisuusperiaatteen nojalla olla perusteena jättää kieltotuomio poikkeuksellisesti määräämättä. Muun muassa patentinhaltijan perusoikeussuojasta johtuen ympäristöllinen kestävyys ei kuitenkaan voi olla ainoa peruste jättää kieltotuomio määräämättä. Ottaen huomioon patentin kannustinvaikutuksen säilyttämisen ja ympäristöllisen kestävyyden edistämisen, tulevassa laissa olisi syytä sisällyttää ympäristöllistä kestävyyttä edustavat näkökohdat sekä kieltotuomion määräämisen että määräämättä jättämisen perusteeksi ja mahdollistaa kieltotuomioiden ajallinen mukauttaminen sen sijaan, että ympäristön kannalta myönteiseen teknologiaan olisi esimerkiksi laajasti mahdollista saada pakkolupa.