Browsing by Subject "pro et contra -argumentaatio"

Keskustelut nykyisessä verkkoyhteiskunnassa ovat siirtyneet yhä enemmissä määrin sosiaaliseen mediaan ja internetin keskustelupalstoille. Tämän seurauksena kielenkäyttö on koventunut ja loukkaavia ilmaisuja esitetään yhä enemmän sähköisesti. Tutkimuksessani tarkastellaan esitutkinnan rajoittamista kunnianloukkauksissa. Esitutkinnan rajoittamisella tarkoitetaan esitutkinnan lopettamista tai sen toimittamatta jättämistä tutkinnanjohtajan esityksen pohjalta tehdyllä syyttäjän päätöksellä. Esitutkinnan rajoittaminen on ollut mahdollista vuodesta 1997 lähtien. Uuden sääntelyn taustalla oli ajatus priorisoida poliisin ja syyttäjän voimavaroja. Resurssi- ja kustannussyyt ovat kuitenkin muodostaneet uhan yksilön oikeusturvan toteutumiselle esitutkinnassa. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan yhteen tutkimuskysymykseen, joka on: ”Toteutuuko asianomistajan oikeusturva nykyisessä tulkintakäytännössä rajoitettaessa esitutkintaa RL 24:9 §:n kunnianloukkausrikoksissa vähäisyys- ja kustannusperusteilla?” Tutkimusmetodina hyödynnetään menetelmätriangulaatiota, jossa pääpaino on kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen empiirisen oikeustutkimuksen sekä lainopin yhdistelmässä. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu tutkinnanjohtajien ja syyttäjien perusteluista rajoittamispäätöksissä, käräjäoikeuksien, hovioikeuksien, korkeimman oikeuden, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioista sekä apulaisvaltakunnansyyttäjän ja valtakunnansyyttäjän ratkaisuista. Edellä mainitun lisäksi empiirisenä aineistona hyödynnetään lukumäärätietoja poliisiasiain tietojärjestelmästä ja Tilastokeskuksen nettisivuilta. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan pitää neljäätoista havaintoa tekijöistä, jotka voivat johtaa esitutkinnan rajoittamispäätökseen RL 24:9 §:n kunnianloukkausjutuissa. Kustannusperusteisessa esitutkinnan rajoittamisessa kolme keskeistä tekijää, jotka voivat johtaa rajoittamispäätökseen, ovat loukkaavien ilmaisujen tekeminen anonyymisti internetissä, kansainvälisen virka-avun tarve ja työmäärä suhteessa asian laatuun. Vähäisyysperusteisessa esitutkinnan rajoittamisessa puolestaan loukkaavien ilmaisujen laatu, vallinnut tilanne ja väitteen levinneisyys voivat johtaa rajoittamispäätökseen. Tutkimuskysymykseen vastaaminen on jaettu kahteen osa-alueeseen, jotka ovat: 1. Toteutuuko asianomistajan oikeusturva tutkinnanjohtajien ja syyttäjien perusteluissa RL 24:9 §:n kunnianloukkausjutuissa rajoitettaessa esitutkintaa vähäisyys- ja kustannusperusteilla? ja 2. Oikeussuojakeinojen tehokkuus tilanteessa, jossa esitutkintaa rajoitetaan RL 24:9 §:n kunnianloukkausjutussa ja asianomistaja ei ole tyytyväinen syyttäjän päätökseen. Ensimmäiseen osa-alueeseen liittyen tutkimuksen tulokset osoittivat, että asianomistajan oikeusturva on vaarantunut nykyisessä rajoittamiskäytännössä, koska esitutkintoja saatetaan lopettaa liian kevyin perustein. Oikeussuojakeinojen tehokkuuteen liittyen tutkimuksessa selvisi, että nykyiset asianomistajan oikeussuojakeinot ovat riittävät. Haasteeksi oikeussuojakeinojen tehokkuuden osalta muodostuu kuitenkin se, että harvat asianomistajat ovat tietoisia käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista. Niin kunnianloukkausjutuissa kuin muissakin oikeusjutuissa jutun voittaa se osapuoli, jonka oikeudellinen argumentaatio on vakuuttavampaa. Näin ollen asianomistajien tulisi jo rikosilmoitusta tehdessään tuoda esiin vaatimuksensa ja niiden perusteet, koska rajoittamispäätöksissä on kyse kokonaisharkinnasta. Keskeisiä perus- ja ihmisoikeuksia, jotka tulevat kyseeseen kunnianloukkausjutuissa, ovat sananvapaus ja kunnian suoja, jolla on erittäin läheinen suhde yksityiselämän suojaan. Näiden arvostukset ovat sidoksissa yhteiskunnallisiin arvostuksiin ja painoarvot määrittyvät tapauskohtaisesti kokonaisharkinnan perusteella. Tämän seurauksena rajanveto kielletyn ja sallitun puheen välille muodostuu erittäin haastavaksi. Tämän lisäksi kunnianloukkauksissa ongelmalliseksi muodostuu se, voidaanko epäillyn katsoa mieltävän tahallisuuden alimman asteen kattavan kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Näkemykseni on, että asianomistajien tulisi panostaa rikosilmoitusten laatuun kunnianloukkausjutuissa, koska huolellisesti tehty rikosilmoitus nopeuttaa asian käsittelyä ja johtaa pienemmällä todennäköisyydellä rajoittamispäätökseen. Näin ollen artikkelin laatiminen rikosilmoituksen tekemisestä ja tekijöistä, jotka voivat johtaa rajoittamispäätökseen kunnianloukkausjutuissa, voisi olla tarpeen asianomistajan oikeusturvan näkökulmasta.