Browsing by Subject "prosessikynnys"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Suomessa riita-asian oikeudenkäynti on kallis, ja asianosainen joutuu odottamaan lainvoimaista tuomiota pitkään. Suomi menestyy riitaprosessia koskevissa kansainvälisissä vertailuissa hyvin, mutta riitaisia riita-asioita on suomalaisissa tuomioistuimissa varsin vähän, eivätkä ihmiset ja yhteisöt useinkaan halua vaatia oikeuksiaan tuomioistuimessa, mikä saattaa johtaa oikeudenmenetyksiin. Jos riidan intressin arvo on pienehkö, ei asianosaisen välttämättä kannata ottaa oikeudenkäynnin häviämisen riskiä, vaikka hän kokisikin olevansa asiassa oikeassa. Asianosaisen kyvyn maksaa omat ja vastapuolensa kulut ei kuitenkaan tulisi olla edellytyksenä sille, että hän voi ajaa kannettaan tai puolustautua oikeudessa. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää; mitä laatuvaatimuksia pienriitamenettelyn oikeudenkäyntinä tulisi täyttää; millainen menettelyn tulisi olla, jotta se yksinkertaistaisi oikeudenkäyntiä, vähentäisi oikeudenkäyntikuluja ja nopeuttaisi tuomion lainvoiman saamista; sekä miten edellä mainitut seikat tulisi huomioida mahdollisessa pienriitamenettelyä koskevassa sääntelyssä. Tutkielmassa havaitaan, että ainoa tehokas keino alentaa oikeudenkäynnin kustannuksia on korvattavista oikeudenkäyntikuluista säätäminen, ja pienriitamenettelyä sopivampaa prosessia tällaiselle keinolle on vaikea keksiä. Lainsäädäntötoimin on vaikeaa vaikuttaa oikeudenkäynnin kestoon. Pienriitamenettely tarjoaa kuitenkin siihen hyvät mahdollisuudet, koska oikeudenkäynti ei nopeudu muuten kuin prosessia yksinkertaistamalla ja muutoksenhakuoikeutta rajoittamalla sekä muuttamalla todistelua ja suullisuutta siitä, mihin normaalissa riita-asian prosessissa on totuttu. Pienriitamenettelystä olisi mahdollista kenenkään oikeusturvaa vaarantamatta säätää huomattavasti normaalia riita-asian prosessia nopeampi ja edullisempi menettely, mikä parantaisi oikeussuojan saatavuutta riita-asioissa. Pienriitamenettely lisäisi oikeudenkäyntien kokonaismäärää. Menettelyn käyttöönotto edellyttäisi merkittävää käräjäoikeuksien resurssien lisäämistä. Pienriitamenettely ei ratkaise tuomioistuinten resurssipulaa, mutta se voisi olla sääntelyvaihtoehto, joka yleisesti lyhentäisi oikeudenkäynnin kestoa ja alentaisi oikeudenkäyntikuluriskiä.
-
(2020)Tutkielman tarkoituksena on arvioida pienen intressin riita-asioiden ratkaisemisen toimivuutta kirjallisessa menettelyssä. Metodina käytetään teoreettista ja käytännöllistä lainoppia sekä oikeudellisen siirrännäisen eli transplantin tutkimista. Arvioinnissa sovelletaan lisäksi kattavasti access to justice -tutkimusta. Tutkimus perustuu havainnolle, jonka mukaan oikeudenkäymiskaari ei nykyisellään sisällä pienille riita-asioille sopivaa menettelytapaa minkä myötä prosessikynnys on kohonnut kestämättömän korkeaksi. Tutkimuksessa selvitetään kirjallisen valmistelun käyttömahdollisuuksia ja sitä, voidaanko käytön laajentamisella vastata nykyisiin pieniä riitoja koskeviin oikeudenkäyntihaasteisiin, kuten menettelyjen pitkittymiseen ja oikeudenkäyntikulujen kohoamiseen. Ongelmaan on ehdottoman tärkeää puuttua, sillä tällä hetkellä monet riidat jäävät tuomioistuimen ulkopuolelle liian korkeaksi kohoavien kulujen pelossa. Riita-asian kirjallista ratkaisemista laajennettiin lakiuudistuksella vuonna 2003, jolloin oikeudenkäymiskaaren 5 lukuun lisättiin 27a §. Uudistuksen myötä myös riitaisa asia on ratkaistavissa kirjallisessa valmistelussa, jos riita on laadullisesti riittävän selvä sekä osapuolet ovat antaneet suostumuksensa. Pääsääntönä on kuitenkin oikeudenkäymiskaaren mukaan edelleen jokaisen oikeus saattaa asiansa käsiteltäväksi suullisessa istunnossa. Suullisuuden vaatimus perustuu EIS 6(1) artiklaan sekä PL 21 §:ään. Perustuslaintasoisuudesta johtuen suullisuuden periaatteesta ei voida lähtökohtaisesti joustaa, ja tämä aiheuttaa haasteita kirjalliselle menettelylle. Tutkielmassa analysoidaan EIS 6(1) artiklan ja PL 21 §:n säännösten suhtautumista asian ratkaisemisen laajentamiseen yhä enemmän kirjallisen menettelyn suuntaan. Kuulemisperiaate ja oikeus suulliseen käsittelyyn vaikuttavat estävän menettelyn kategorisen siirtämisen kirjalliseen muotoon ennalta vahvistettujen riidan intressien kohdalla. Pienen intressin riita-asioiden ratkaisemisen keventäminen vaatii siten analyysin keskittämistä toisiin ratkaisutapoihin, joiden kautta kyettäisiin turvaamaan perusoikeuksien ja prosessitavoitteiden toteutuminen kirjallista valmistelua tehokkaammin. Teoriaosan loppupuolella esitellään vaihtoehtoisia tapoja pienen intressin riitojen ratkaisemiseksi. Hyvänä esimerkkinä toimii Norjan pienten asioiden oikeudenkäyntimenettely, johon ohjataan noin 15.000 euron intressin alle jäävät riidat. Norjan mallissa menettelyn sujuvoittamiseen, nopeuttamiseen ja kustannusten alentamiseen on puututtu kevennetyn suullisen menettelyn kautta sekä asettamalla muutoksenhaun edellytykseksi valitusluvan myöntäminen. Suomea jo osittain koskettava eurooppalainen vähäisten vaatimusten menettely on käytettävissä jäsenmaiden välisissä rajat ylittävissä riidoissa. Eurooppalainen prosessi perustuu Suomen mallin tapaan menettelyn kirjallisuuteen, mutta asiamieskuluihin on puututtu vakiolomakkeiden kautta, jotka mahdollistavat menettelyyn osallistumisen ilman lakimiehen apua. Kummassakin menettelytavassa on lähtökohtana tavoite, jossa maallikot voivat ajaa asiaansa ilman lainoppineen edustusta. Tätä on tarpeen tavoitella myös kotimaisesti. Analyysin myötä tutkimuksessa saavutetaan lopputulos, jossa todetaan tehokkaimpana oikeudenkäyntikuluihin puuttumisen tapana olevan 2-3 tuntia kestävän kevennetyn suullisen menettelyn järjestäminen vakiolomakkeiden pohjalta. Prosessikynnystä saadaan laskettua ja taattua jokaiselle pääsy oikeuteen mahdollistamalla asian ajaminen itse ilman lakimiestä, tiivistämällä asian käsittely mahdollisimman tehokkaaksi paketiksi ja asettamalla tiukka seula muutoksenhaulle. Tutkielman lopussa esitetään johtopäätökset analyysin pohjalta. Tämän lisäksi tuodaan esiin ideoita, joilla tutkimusta voisi jatkaa tai laajentaa.
Now showing items 1-2 of 2