Browsing by Subject "rahasto"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2021)Kiinteistöihin sijoittavat erikoissijoitusrahastot ovat avoimia rahastoja, joissa sijoittajan omistama rahasto-osuus on likvidiä varallisuutta, mutta rahaston omistamat kiinteistökohteet epälikvidiä varallisuutta. Tämän epäsuhdan takia lainsäädäntö ja valvovat viranomaiset vaativat rahastonhoitajien kiinnittävän korostetusti huomiota rahaston likviditeetinhallintajärjestelyihin. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten kiinteistöihin sijoittavien erikoissijoitusrahastojen likviditeetinhallintaa säännellään ja millaisia likviditeetinhallintakeinoja lainsäädäntö rahastojen käyttöön mahdollistaa. Tutkimustehtävänä on lisäksi selvittää, onko likviditeetinhallinnan sääntely tällaisenaan hyvää ja riittävää vai tulisiko siihen tehdä muutoksia. Tutkimusmenetelmä yhdistelee oikeusdogmaattiseen metodiin myös oikeustaloustieteellistä ja sääntelyteoreettista tarkastelutapaa. Tällainen valinta on tehty, koska tutkimusaihe liittyy vahvasti talous- elämään eikä tutkimuksen tekeminen pelkästään oikeudellisessa tyhjiössä olisi mielekästä. Lisäksi tutkimuksessa pyritään ottamaan kantaa sääntelyn tasoon ja kehityskohtiin, mikä edellyttää sääntelyteoreettisen näkökulman käyttöä. Rahastojen valvonnasta vastaava viranomainen Finanssivalvonta teki vuonna 2019 laajan selvityksen kiinteistöihin sijoittavien erikoissijoitusrahastojen likviditeetinhallinnan tilasta. Syksyllä 2019 julkaistun teema-arvion tulosten perusteella rahastot päivittivät likviditeetinhallintakäytäntöjään, mikä auttoi niitä selviämään vuoden 2020 koronapandemian aiheuttamasta markkinashokista ilman suuria vaikeuksia. Ensimmäinen kiinteistöihin sijoittava erikoissijoitusrahasto perustettiin vuonna 2012, joten rahastot eivät toistaiseksi ole joutuneet selviytymään pitkäaikaisista markkinakriiseistä tai kiinteistöjen arvojen laskusta. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että kotimainen likviditeetinhallinnan sääntely on hyvällä tasolla, mutta EU-tason sääntelyyn odotetaan tehtävän sääntelyä tiukentavia muutoksia. Kotimaisilla rahastoilla on laajasti erilaisia likviditeetinhallintavälineitä käytössään, mutta markkinatilanne ei ole toistaiseksi edellyttänyt niiden hyödyntämistä.
-
(2024)Avoimet sijoitusrahastot tarjoavat vähittäissijoittajille hajautuksen etuja, korkean likviditeetin ja ammattimaista varainhoitoa. Rahastojen keskimääräiset kustannukset ovat kuitenkin edelleenkin Euroopassa korkeat. Vaikka kohtuuhintaisia rahastoja löytyy markkinoilta, voi ongelmaksi muodostua vähittäissijoittajien rajoittunut tietämys ja kyky tehdä rationaalisia sijoituspäätöksiä. Keskeisesti tätä kulutasoon liittyvää ongelmaa ratkomaan Euroopan komissio julkaisi toukokuussa 2023 niin kutsutun vähittäissijoittajastrategian, johon sisältyy kattavia uudistuksia vähittäissijoittajia koskevaan EU:n kehykseen. Ehdotuksella pyritään parantamaan sijoittajansuojaa muun muassa tarpeettomien kustannusten kiellon ja niin kutsutun ”value for money” -periaatteen kautta. Sijoittajien ja rahastoyhtiön välinen suhde on luonteeltaan eräänlainen toimeksiantosuhde, jota voidaan tarkastella päämies-agenttiteorian kautta. Rahastoyhtiö vastaa rahaston hoidosta ja saa vastineeksi tällaisena "agenttina" toimimisesta korvauksen palkkioiden ja kulujen muodossa. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua intressien erilaisuus ja agentin opportunistinen käyttäytyminen. Keskeiseksi tavoitteeksi muodostuukin näin agentin motivoiminen päämiehen etujen mukaiseen toimintaan. Perinteinen esimerkki tästä ovat erilaiset kannustinpalkkiojärjestelmät, joiden avulla agentin etu sidotaan päämiehen etuihin. Tutkielman tavoitteena on oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta tarkastellen selvittää, onko avoimien sijoitusrahastojen kulujen kohtuullisuudesta tarkoituksenmukaista asettaa sääntelyä, vai varmistaako nykyinen sääntely yhdistettynä markkinakuriin ja toimivaan kilpailuun jo riittävällä tavalla kulujen kohtuullisuuden. Tutkielmassa tarkastellaan rahastojen perimiä kuluja ja palkkioita sekä näiden nykyistä sääntelyä. Tarkoituksena on luoda yleiskuva nykyisen sääntelyn asettamista rajoitteista sekä tavoista suojata osuudenomistajia mahdollisilta väärinkäytöksiltä kulujen ja palkkioiden määrissä. Tutkielmassa nähdään, että sääntely asettaa jo nykyisellään monia velvoitteita rahastoyhtiöille. Rahastoyhtiötä sitoo esimerkiksi velvollisuus toimia asiakkaidensa edun mukaisesti sekä olla veloittamatta tarpeettomia kustannuksia. Tutkielmassa päädytään ehdotetun uuden EU-sääntelyn osalta siihen, ettei vertailuarvomekanismi huomioi riittävästi erilaisia sijoitustuotteita eikä myöskään laajan tuotevalikoiman hyötyjä. Ehdotuksen merkittävimpinä ongelmina näyttäytyvät sääntelytaakan aiheuttamat suuret kustannukset, mahdollinen kilpailun vähentyminen sekä tuotevalikoiman ja innovaatioiden supistuminen. Näin tutkielmassa päädytään johtopäätöksenä siihen, että eniten potentiaalia suojata sijoittajia kohtuuttomilta kuluilta on sellaisilla keinoilla, jotka tukevat luonnollisen markkinakurin toimivuutta – viime kädessä siis lunastusoikeuksien tehokkaan käyttämisen mahdollistamisella sekä markkinoiden korkeamman kilpailutason vahvistamisella.
-
(2020)Vaihtoehtorahaston hoitajista annetun lain voimaantulon myötä maaliskuussa 2014 useita yhteisen sijoittamisen muotoja tuli rahastosääntelyn piiriin, jotka ennen lain voimaantuloa oli luettavissa perinteiseen osakeyhtiön kautta tapahtuvaan sijoitustoimintaan. Jo lain valmisteluvaiheessa esitettiin perusteltu huoli lain pyrkimyksestä kaikenkattavuuteen ja rahastosääntelyn mahdollisesta tunkeutumisesta useille perinteiseksi katsottaville liiketoiminnan aloille. Lainsäätäjä on tarkoituksella jättänyt huomattavan harkintamarginaalin rahastosääntelyä valvovalle markkinaviranomaiselle, jonka tehtävänä on määrittää rajanveto sääntelyn alaiselle ja sääntelyn ulkopuoliselle perinteisen liiketoiminnan välille. Luonnollisesti kehityskaari ei ole kitkaton prosessi, vaan harmaalla alueella liikuttaessa käytäntö jäsentyy yksittäistapauksien kautta. Tästä rajanvetoon liittyvästä kysymyksenasettelusta muodostuu tämän tutkielman tutkimuskysymys. Tutkielmassa tarkastellaan tutkimuskysymyksenä rahastosääntelyn mukaisesti toimilupaa edellyttävää yhteissijoittamista ja sääntelyn ulkopuolista perinteistä sijoitusyhtiötoimintaa niin lupakriteerien kuin liiketoiminnallisten tekijöiden osalta ja pyritään niiden avulla täsmentämään vaihtoehtorahaston hoitajalta vaadittavan toimiluvan kannalta olennaiset rajanvetokriteerit. Tutkielmassa aineistona on käytetty perinteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa asuntosijoitusyhtiötä ja kahta liiketoimintamalliltaan samalla logiikalla toimivaa mikrolainayhtiötä verrokkeina. Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen, mutta siihen on tarvittavilta osin pyritty lisäämään otteita de lege feranda-tutkimuksesta, sillä vallitseva oikeustila on alalla epäselvä ja käytäntö jäsentyy pitkälti markkinavalvontaviranomaisen muodostaman ratkaisukäytännön pohjalta. Tutkimuksen johtopäätöksenä esitetään, että markkinavalvontaviranomaisen valvontatehtävä vaikuttaa suhteettoman laajalta suhteessa resursseihin. Havainto saa tukea käytetystä aineistosta ja toimilupa punninnassa tutkielmassa hyödynnettyjen yhtiöiden toimilupaprosesseissa ilmenneistä tekijöistä. Valvontaviranomaisen valvontatehtävää olisi suotavaa keventää ja siten edesauttaa markkinatoimijoiden mahdollisuutta osallistua lupaharkintaan ennalta erilaisten osallistumismekanismien kautta. Tutkielmassa on seurattu Suomen lainsäädäntöä huhtikuuhun 2020.
Now showing items 1-3 of 3