Browsing by Subject "rahoitusmarkkinasääntely"

Vapaaehtoista kestävyysraportointia on kritisoitu muun muassa tietojen vertailukelvottomuuden ja kestävyyden määrittelyyn liittyvän epäselvyyden vuoksi. EU:ssa yhtiöiden tuottaman kestävyysinformaation laatua onkin viime aikoina pyritty parantamaan vihreän kehityksen ohjelmaan (European Green Deal) liittyvillä säädöshankkeilla. Rahoitusmarkkinatoimijoiden näkökulmasta keskeisimpiä kestävyystietojen antamista koskevia säädöksiä ovat tiedonanto- ja taksonomia-asetus, joissa säädetään muun muassa rahoitustuotteita koskevista tiedonantovelvollisuuksista ja määritellään kestävät ja ympäristön kannalta kestävät sijoitukset. Tutkielman alkupuolella tarkastellaan edellä mainituissa asetuksissa omaksuttuja kestävyyden käsitteitä ja niiden soveltamista oikeusdogmatiikan keinoin. Lisäksi syvennytään raportointivelvollisille yhtiöille asetettujen tiedonantovelvollisuuksien sisältöön. Tutkielman alaan kuuluvista säädöksistä tiedonantoasetuksessa määritellään kestävän sijoituksen käsite, jota sovelletaan rahoitustuotetason tiedonantovelvollisuuksia toteutettaessa. Taksonomia-asetuksessa säädetään puolestaan ympäristön kannalta kestävien taloudellisten toimintojen määritelmästä, jota sovelletaan yhtiökohtaisessa raportoinnissa, ja jonka avulla määritellään sekä sijoituksen että yhtiön liiketoimintakokonaisuuden ympäristökestävyyden aste. Sääntelyn sisällön analysoinnin ja systematisoinnin jälkeen, tutkielman kolmannessa pääjaksossa tiedonintressi siirtyy sääntelyn tarkoituksenmukaisuuden ja vaikuttavuuden arviointiin. Arviointi toteutetaan oikeustaloustieteellistä tutkimusmetodia käyttäen, tarkastelemalla etenkin kestävän sijoituksen käsitteen tulkinnanvaraisuuden vaikutusta sääntelyn tavoitteiden toteutumiseen. Sääntelyn tarkoituksenmukaisuutta ja vaikuttavuutta arvioidaan taloustieteessä esitettyjen teorioiden ja mallien pohjalta. Kolmannessa pääjaksossa käsitellään informaation epäsymmetrian ja viherpesun vähentämiseen liittyviä tavoitteita, joiden osalta havaitaan, että sijoituskohteiden kestävyyden määrittelyyn liittyvä epäselvyys vaikuttaa edelleen loppusijoittajan vastaanottaman kestävyysinformaation laatuun ja eri finanssimarkkinatoimijoiden tuottaman kestävyysinformaation vertailtavuuteen. Kestävyyden määritellyssä käytettävien menettelytapojen vaihtelevuus herättää myös kysymyksiä mahdollisesta viherpesusta. Pääomien ohjaamistavoitteen osalta huomiota kiinnitetään muun muassa eri sijoituskohteiden (rahoitusvälineet) kestävyysluokitteluun, osakkeenomistajan vaikuttamiskeinoihin sekä sijoittajan ja sijoituksen kohdeyhtiön taloudellisiin motiiveihin. Pääomien ohjautumista koskevan vaikuttavuusarvioinnin lopputulemana on, ettei tiedonantoasetus nykyisellään tunnista riittävällä tavalla eri sijoitusstrategioiden ja -kohteiden eroja, minkä vuoksi rahoitustuotteita koskevan luokitusjärjestelmän luominen vaikuttaa perustellulta.