Browsing by Subject "rahoitusmarkkinat"

Tutkielmassa tutkitaan lainsäädännön asettamia edellytyksiä joukkovelkakirjarahoitukselle pienten ja keskisuurten (pk-) liikkeeseenlaskijayritysten näkökulmasta. Keskeisenä tutkimuskysymyksenä on, mitä rajoitteita eli pk-yrityksen näkökulmasta ”hidasteita” lainsäädännöstä johtuu yrityksen joukkovelkakirjan liikkeeseenlaskulle, ja miten pk-yritys voi lain vaatimuksiin vastata. Lisäksi lainsäädäntötutkimusta käytäntöön soveltaen tutkitaan, tulisiko joukkovelkakirjalainsäädäntöä kehittää lainsäädännölle asetettujen tavoitteiden toteutumiseksi ja oikeustilaa siten parantaa. Joukkovelkakirja on tyypiltään velkakirjalain 31.7.1947/622 2 luvussa tarkoitettu juokseva velkakirja ja arvopaperimarkkinalain 14.12.2012/746 2:1.1,2:n mukainen arvopaperi. Joukkovelkakirjan liikkeeseenlasku edellyttää liikkeeseenlaskijalta erilaisia tiedonantovelvoitteita riippuen liikkeeseenlaskun tavasta. Tutkielmassa vertaillaan eri liikkeeseenlaskutapoja koskevaa sääntelyä pk-yrityksen tarpeiden ja resurssien kannalta. Vertailtavat markkinapaikat ovat säännelty markkina, monenkeskinen markkinajärjestelmä, private placement – järjestely, ja joukkovelkakirjarahoitusta muistuttava joukkorahoitus. Keskeiseksi erottelevaksi tekijäksi nousee yhtiö- ja arvopaperimarkkinalainsäädäntöön perustuvien tiedonantovelvoitteiden määrä. Tiedonantovelvoitteita pidetään merkittävinä hidasteina pk-yrityksen joukkovelkarahoitukselle erityisesti institutionaalisimmissa markkinapaikoissa. Osapuolten välisten sopimusvelvoitteiden todetaan vastaavasti lisääntyvän vähemmän säännellyissä liikkeeseenlaskutavoissa. Joukkolainarahoituksen arvioidaan näyttäytyvän pk-yrityksille monin tavoin hankalana, mutta tarpeellisena rahoituskanavana. Joukkovelkakirjarahoituslainsäädännön kehittämiseksi tutkielmassa etsitään ratkaisuideoita Norjassa kauan sopimuksenvaraisena toimineesta luottamusmiesrakenteesta sekä Tanskassa suunnitellusta pk-yritysluottojen arvopaperistamisesta uudelleenrahoitusrekisterin avulla.