Browsing by Subject "rahoitustuotteet"

Tutkielma käsittelee Suomen legaalista yrityssaneerausta velkojan näkökulmasta hakemusvaiheen ja menettelyn ajalta. Yrityssaneeraus on rehabilitaatiomenettely, jonka perimmäisenä tarkoituksena on taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneen yhtiön tervehdyttäminen ja sitä kautta velkojan täytäntöönpanointressin toteutuminen. Samalla se on kollektiivinen menettely, jossa velallisen kaikki velkojat ohjataan saman menettelyn alle. Riippuen velkojan saatavasta ja kaikkien saatavien keskeisestä asemasta, velkojan saatavaa voidaan joutua järjestelemään. Velkojan pyrkimyksenä on saada saneerausohjelmassa saatavalleen paras mahdollinen suoritus. Vaikka saneeraus nähdään usein velallisen ja velkojan välisenä intressikamppailuna, ovat myös velkojien keskinäiset intressit usein ristiriidassa keskenään. Velkojan asema saneerausmenettelyssä riippuu saneerausvelallisen taloudellisesta tilasta, velkojan saatavan määrästä, saatavalajista ja saatavan syntyajankohdasta. Tutkielma on pääosin oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimus. Työssä tarkastellaan voimassa olevaa oikeutta pragmaattisella tasolla. Argumentaation tukena on käytetty oikeustapausten ja valmisteluasiakirjojen lisäksi yrityssaneerausasioiden parissa, velkojan asiamiehenä työskentelevän tahon sähköpostihaastattelua, Oikeusministeriön teettämiä kyselytutkimuksia ja kirjoittajan tekemää empiiristä tutkimusta. Tutkielma on vahvasti empiirinen ja sen tarkoituksena on käytännönläheisesti käydä saneerausasiaa läpi velkojan näkökulmasta. Mielenkiinto kohdistuu velkojan toimenpiteisiin, kuten väitteisiin ja lausumiin, saatavan tyyppiin, sekä erilaisiin rahoitusmuotoihin. Tutkielman tarkoituksena on prosessia läpikäydessä tutustua samalla saneerauksen ongelmakohtiin ja siihen, miten saneerausta menettelynä on vuosien saatossa parannettu tai pyritty parantamaan. Saneerauksen ongelmakohtia on havannollistettu tehdyn empiirisen tutkimuksen avulla. Tutkimuksessa havaitaan, ettei saneerauksen ideaali toteudu nykyisessä toimintaympäristössä, ja muutos edellyttää saneerauslain kokonaisvaltaista tarkistusta. Tutkimukseen tehtyjen tilastollisten tutkimuksten valossa havaitaan, että yksi keskeisimmäistä syistä saneerauksen keskeytymiselle on velallisen liian myöhäinen hakeutuminen rehabilitaatiomenettelyn piiriin; velallinen on jo pysyvästi maksukyvytön. Tarkasteltavan aineiston perusteella selviää, että yli 40 % aloitetuissa saneerausmenettelyissä velallista koskeva konkurssihakemus oli vireillä. Kuitenkin hakemusvaiheessa velallisen saneeraukseen pääsyprosentti oli 74 %. Tutkimuksessa myös havaitaan, että menettelynaikaiset keskeytymiset ovat lisääntyneet suhteessa aiemmista tutkimuksista saatuihin vastaaviin tuloksiin. Tutkimuksesta on nähtävissä, että velkojan on järkevintä panostaa hyvän selvittäjän valintaan, joka hakee saneerausmenettelyä keskeytymään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa sen jälkeen, kun havaitaan, ettei menettelyn jatkamiselle ole edellytyksiä. Rehabilitaatiomenettelyt ovat jälleen tietyn talouspoliittisen muutospaineen alla uuden direktiivin myötä, minkä lisäksi vuonna 2020 alkanut covid-19 kriisi on aiheuttanut perusteltua huolta melkein 30 vuotisen saneerauslain ajankohtaisuudesta. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota Euroopan Unionin suunnalta tuleviin muutospaineisiin maksukyvyttömyyspolitiikan alalta ja niihin mahdollisiin keinoihin, millä Suomen saneerauslainsäädäntöä voitaisiin sen puitteissa parantaa.