Browsing by Subject "rakennusten energiatehokkuusdirektiivi"

Euroopan unionin politiikassa on viime vuosina asetettu aiempaa kunnianhimoisempia tavoitteita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, minkä myötä ratkaisuja hiilipäästöjen vähentämiseen haetaan useilta eri sektoreilta rahoitusmarkkinoista rakennusalaan. Pyrkimyksenä ratkaista ongelma siitä, miten finanssisektori saataisiin motivoitua osallistumaan unioninlaajuisiin ilmastotalkoisiin, on kehitetty niin kutsuttu kestävän rahoituksen sääntelykehikko, jolla luodaan alan toimijoille esimerkiksi erilaisia tiedonantovelvollisuuksia. Tämän tutkielman tiedonintressinä on yhtäältä tarkastella sitä, millaisia sijoittajansuojaimplikaatioita uudella kestävän rahoituksen sääntelykehikolla on etenkin kiinteistöihin sijoittavien erikoissijoitusrahastojen kontekstissa. Toisaalta arvioidaan sitä, miten SFDR-asetuksen 9 artiklan mukaisten rahastojen, eli rahastojen, joilla on kestävä sijoitustavoite, tulisi käytännössä toteuttaa tiedonantovelvollisuuksiaan esimerkiksi silloin, kun kestävyyteen liittyvä sääntelyriski toteutuu. Rahoitustuotteisiin liittyviä tiedonantovelvollisuuksia arvioidaan siis ensin teoreettisemmassa kontekstissa tarkastelemalla niitä vuorovaikutuksessa sijoittajansuojakysymysten kanssa. Tämän jälkeen pohditaan tarkemmin tiedonantovelvollisuuksien käytännön merkitystä. Tapausesimerkkinä hyödynnetään rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä, jonka muutosehdotus hyväksyttiin parlamentin toimesta 14.3.2023. Kyseisestä muutoksesta on arveltu aiheutuvan potentiaalisesti suuriakin kustannuksia useille toimijoille, mukaan lukien kiinteistörahastojen osakkeenomistajille, mutta toisaalta sitä myös perustellaan mittavilla positiivisilla ilmastovaikutuksilla. Tutkielman keskeisimpänä johtopäätöksenä esitetään, että kestävän rahoituksen sääntelykehikon tiedonantovelvollisuuksien sijoittajansuojaimplikaatiot auttavat osaltaan edistämään yhteiskunnan varojen allokoitumista ilmastotavoitteita edistä-viin tarkoituksiin. Toisaalta todetaan myös, että tiedonantovelvollisuuksien sääntely on monimutkaista ja oikeustila esimerkiksi kestävyysriskien materialisoitumisen ilmoittamisen suhteen jokseenkin epäselvä, mikä on omiaan aiheuttamaan ongelmia tiedonantovelvollisuuksien käytännön toteuttamisen suhteen.