Browsing by Subject "riidanratkaisuteknologia"

Teknologian merkitys on kasvanut riidanratkaisussa teknologisen kehityksen johdosta. Suomessa perinteisen oikeusprosessin sähköistämisen tarpeet ovat olleet pitkään tiedossa ja kehitykseen on jo ryhdytty. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tuomioistuinsovittelu on jäänyt teknologisesta kehityksestä paitsi. Vieroksuva suhtautuminen teknologiaan ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista, sillä vaihtoehtoisessa riidanratkaisussa uudenlaisiin vaihtoehtoihin ja ajattelutapoihin tulisi suhtautua avoimesti. Teknologian hyödyntäminen tuomioistuinsovittelussa voisi tuoda mukanaan monenlaisia etuja, kuten joutuisuuden, joustavuuden ja kustannustehokkuuden parantumista, käyttäjäystävällisyyden kasvua sekä oikeuksiin pääsyn edistymistä. Koronavirusepidemia on myös osoittanut tarpeen uudenlaisille joustaville ja saavutettaville riidanratkaisumenetelmille. Tutkielman aiheena on teknologian hyödyntäminen tuomioistuinsovittelussa. Tutkielman tiedonintressit jakautuvat tarkemmin kolmeen eri kysymykseen. Ensinnäkin tutkielma käsittelee sitä, kuinka teknologiaa voitaisiin hyödyntää tuomioistuinsovittelussa ja mitkä olisivat teknologian potentiaalisia sovelluskohteita käytännöllisestä näkökulmasta. Toiseksi, tutkielman tarkoituksena on selvittää, mahdollistaako voimassa oleva lainsäädäntö ja tuomioistuinsovittelun taustalla vaikuttavat sovitteluteoreettiset lähtökohdat teknologian hyödyntämisen tuomioistuinsovittelussa ja jos, niin missä laajuudessa. Kolmanneksi, tutkielman tarkoituksena on esittää kannanottoja oikeudellisen ohjauksen muodosta ja tarpeesta, joka koskee teknologian hyödyntämistä tuomioistuinsovittelussa. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen pohjalta suurin potentiaali teknologian hyödyntämisessä vaikuttaisi olevan synkronisen kommunikaatioteknologian käyttöönotossa ja sovintoon pääsyn tukena käytettävien algoritmisten järjestelmien ja työkalujen lisäämisessä sovittelijan työkalupakkiin. Fasilitatiivisia toimintatapoja mukaileva teknologian hyödyntäminen näyttäytyy jokseenkin ongelmattomalta sovitteluteoreettisista näkökulmista, mutta annettaessa evaluatiivinen rooli teknologialle, tuomioistuinsovittelussa sovellettavan fasilitatiivis- intressipohjaisen sovittelumallin rajat tulevat nopeasti vastaan. Tutkielmassa on teknologian hyödyntämiskohteiden tunnistamisen lisäksi arvioitu teknologian hyödyntämistä koskevaa oikeudellisen ohjauksen tarvetta. Kysymys kulminoituu siihen, riittävätkö koulutuksen tarjoaminen ja asiantuntijuuden ylläpito yhdessä pehmeän sääntelyn kanssa turvaamaan menettelyllisen oikeusturvan toteutumisen vai edellytetäänkö laintasoista sääntelyä. Sääntelytarpeen on esitetty kasvavan sitä mukaan, kun teknologian rooli siirtyy fasilitatiivisesta roolista kohti evaluatiivista roolia. Kommunikaatioteknologian hyödyntäminen vaikuttaisi asettuvan tuomioistuinsovittelun menettelyllisen vapaamuotoisuuden alle, mutta vaihtoehtona on esitetty myös uuden säännöksen lisäämistä tuomioistuinsovittelulakiin. Tutkielman lopuksi päädytään ehdottamaan täysin uudenlaista teknologian fasilitoimaa sovintomenettelyä tuomioistuinsovittelun rinnalle.