Browsing by Subject "rikoksen salliminen"

Rikoslain (19.12.1889/39) 9:2.1 mukaan oikeushenkilö tuomitaan yhteisösakkoon, jos sen lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva taikka oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen taikka jos sen toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Näistä vastuuperusteista rikoksen salliminen on perinteiselle rikosoikeudelle vieras käsite. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä RL 9:2.1 mukaisella rikoksen sallimisella tarkoitetaan ja millaisissa tilanteissa luonnollisen henkilön voidaan katsoa sallineen rikoksen niin, että oikeushenkilölle voidaan johtaa toiminnasta rangaistusvastuu. Lisäksi tutkielmassa perehdytään tahallisuuteen ja huolimattomuuteen rikoksen sallimisen kontekstissa. Rikoksen salliva johtohenkilö ei henkilökohtaisesti syyllisty rikokseen, joten käsillä ei ole sellaista johtohenkilön omaa tunnusmerkistön täyttävää tekoa, jonka objektiiviset tunnusmerkistötekijät johtohenkilön tahallisuuden tulisi kattaa. Tutkielman keskeisimmät johtopäätökset ovat, että salliminen edellyttää tietoisuutta rikoksesta sekä rikoksen estämisen laiminlyöntiä. Tietoisuus itsessään viittaa sinänsä tahallisuuteen. Tutkielman johtopäätöksenä päädytään varovasti puoltamaan rikoksen sallimisen oikeushenkilön rangaistusvastuun perusteena edellyttävän johtohenkilön tahallisuutta.