Browsing by Subject "rikosoikeudellinen rangaistus"

Totuudenvastaista ja harhaanjohtavaa markkinointia koskeva kansallinen seuraamusjärjestelmä on vuodesta 2020 alkaen sisältänyt sekä hallinnollisen seuraamusmaksun että kriminalisoinnin. Kummankin seuraamuskeinon tarvetta on perusteltu seuraamusten etenkin pelotevaikutukseen perustuvalla yleispreventiivisellä tehokkuudella. Tutkielmassa selvitetään normatiivista sääntelyteoriaa hyödyntäen ensinnäkin, toimiiko nykyinen sekä rikosoikeudellisia että hallinnollisia rangaistusluonteisia seuraamuksia sisältävä seuraamussääntely sille asetettuihin tavoitteisiin nähden tarkoituksenmukaisesti. Toisekseen tutkielmassa analysoidaan sitä, onko totuudenvastaisen ja harhaanjohtavan markkinoinnin kriminalisoinnille enää tarvetta ja perusteita hallinnollisen seuraamusmaksun käyttöönoton myötä. Tarkastelun ytimessä on siis seuraamussääntelyn tehokkuus ja oikeutus. Sääntelytasoisen tarkastelun perusteella tutkielmassa todetaan, että hallinnollisen ja rikosoikeudellisen seuraamussääntelyn tavoitteet ja soveltamistilanteet ovat pitkälti päällekkäiset. Seuraamuskeinojen keskeisimmät erot liittyvät niihin sisältyvään moitetta ilmaisevaan viestiin ja sen vahvuuteen. Käytännössä markkinointirikossäännöstä on sovellettu hyvin harvoin ja tuomitut rangaistukset ovat olleet lieviä sakkorangaistuksia. Hallinnollinen seuraamusmaksu voidaan määrätä rahamääräisesti huomattavasti ankarampana kuin rikosoikeudellinen rangaistus. Erityisesti markkinointirikoksen lyhyt vanhentumisaika asettaa haasteen henkilökohtaisen rikosvastuun toteuttamiselle käytännössä. Empiirisen tutkimusnäytön perusteella seuraamusten pelotevaikutuksella on merkitystä sääntelyn tavoitteiden toteutumisen kannalta, mutta vain verrattain pienessä osassa tapauksia. Preventiivisen vaikutuksen havaitaan kytkeytyvän suurelta osin paljastumisen ja seuraamusten epävirallisiin seurauksiin. Eri seuraamuskeinojen tehokkuudessa ei todeta merkittävää eroa. Muun muassa ultima ratio -periaate rajoittaa kriminalisoinnin käyttöä ja sen oikeutettavuutta etenkin kun kysymys on hallinnollisen seuraamussääntelyn kanssa päällekkäisestä rikoslainsäädännöstä. Tutkielmassa esitetyn valossa totuudenvastaisen ja harhaanjohtavan markkinoinnin sanktiointi monelta osin päällekkäisin rikosoikeudellisin ja hallinnollisin keinoin vaikuttaa sanktioinnin tavoitteisiin nähden jossain määrin ylimitoitetulta toimenpiteeltä, eikä ole kriminalisointiperiaatteidenkaan kannalta ongelmaton ratkaisu. Kriminalisointiin liittyvät käytännön ongelmat vesittävät rangaistusuhan pelotepreventiivisen vaikutuksen, ja säännöksen merkitys uhkaa jäädä kokonaan tai suurelta osin symboliseksi. Rikosoikeudellisen säännöksen kumoaminen saattaisi näin ollen olla perusteltua.