Browsing by Subject "sähköinen muoto"

Velkakirjat, etenkin juokseva velkakirjat, on nähty luotonannon keskeisimpänä välineenä muun muassa pankkitoiminnassa. Perinteiseen paperimuotoiseen velkakirjaan on kuitenkin tunnistettu jo 1980-luvulla liittyvän suurehkoja kustannuksia ja epätehokkuuksia. Samalla, kun velkakirjalakimme on ollut voimassa jo lähes 80 vuotta, uutta sähköiseen maailmaan suuntaavaa lainsäädäntöä on annettu muun muassa EU-tasolta. Niinpä on tarpeen tarkastella, onko velkakirja tehtävissä sähköisessä muodossa nykylainsäädännön valossa siten, että se täyttää ensinnäkin velkakirjoille ominaiset tunnusmerkit ja toisekseen sopii osaksi laajempaa systemaattista kokonaisuutta. Tarkastelussa lähdetään velkakirjastatuksen merkityksestä ja velkakirjan funktiosta vahvan perintälegitimiteetin ilmentäjänä. Tätä taustaa vasten tarkastellaan pääasiassa allekirjoitus-, kirjallisuus- ja yksilöitävyysvaatimusta. Sähköiset allekirjoitukset ovat meillä yleisesti hyväksyttyjä ja eIDAS-asetuksen mukainen hyväksytty allekirjoitus itsessään samaistetaan perinteiseen omakätiseen allekirjoitukseen. Puolestaan kirjallisen muodon täyttyminen on hieman tulkinnanvaraisempaa. Kotimaisen, direktiivipohjaisen lainsäädännön katsotaan lähinnä soveltuvan sopimuksiin, kuitenkin yleisen eIDAS-asetuspohjaisen sähköisten ja kirjallisten asiakirjojen yhtäläisyys ja sähköisen muodon syrjimättömyyden periaate puoltaa yleistä yhtäläisyyttä. Velkakirjan yksilöitävyys ilmenee useista säännöksistä velkakirjalaista. Sähköisen muodon osalta muodostuukin tulkinnanvaraiseksi, miten sähköinen velkakirja, lähtökohtaisesti tiedosto on yksilöitävissä. Tältä osin esitetään hajautetun tilikirjan teknologiasta pelastajaa. Tarkastellaan myös sähköiseen ympäristöön liittyvää hallinnan ja perinnän problematiikkaa.