Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "sähköiset todisteet"

Sort by: Order: Results:

  • Jokelin, Jon (2021)
    Tutkielma tarkastelee todistelutarkoituksessa laadittuja lohkoketjupohjaisia sähköisiä todisteita ja erityisesti niiden hyödynnettävyyttä tavaramerkkien tosiasiallisen käytön osoittamisessa. Aluksi tutkielmassa tarkastellaan lohkoketjuteknologiaa ja sähköisiä todisteita koskevia peruslähtökohtia. Näiden sisäistäminen avaa teknologian ja oikeuden välisen vuoropuhelun, jonka hahmottaminen nähdään tutkielmassa keskeisenä. Jotta oikeudellisen menettelyn osapuolilla olisi kuitenkin intressi turvautua sähköisiin todisteisiin, on heidän voitava luottaa siihen, että esimerkiksi myös lohkoketjupohjaisille todisteille annetaan johdonmukaisesti todistusarvoa ja että tällaiset todisteet voivat siten aidosti vaikuttaa menettelyn lopputulokseen. Tutkielmassa tarkastellaankin lohkoketjupohjaisten todisteiden hyväksyttävyyttä ja laillisuutta. Tutkielmassa päädytään perustellusti johtopäätökseen, että markkinatoimijat eivät voi täysimääräisesti luottaa lohkoketjupohjaisiin todisteisiin oikeuksiin pääsyssä. Tämä siitä huolimatta, että Euroopan neuvoston mukaan sähköisiä todisteita ei tulisi syrjiä muun tyyppisiin todisteisiin nähden: kaikki tekniikat, jotka mahdollistavat informaatiosisällön aitouden, tarkkuuden ja eheyden toteamisen, olisi oltava hyväksyttäviä. Tutkielman toisen esikysymyksen osalta tarkastellaan tavaramerkin tosiasiallista käyttöä oikeusilmiönä. Tällöin keskeistä on myös eräiden menettelyllisten seikkojen arvioiminen. Se, miten ja millä tavalla tavaramerkin tosiasiallinen käyttö konkreettisesti nimittäin osoitetaan, on myös toimitettavien todistusten näkökulmasta keskeistä. Tarkastelulla suljetaan pois etenkin prosessuaalisia esteitä ja arvioidaan lohkoketjutodisteisiin liittyviä tarkoituksenmukaisuusnäkökohtia näissä menettelyissä. Tutkielman varsinaista tutkimuskysymystä koskevassa kappaleessa arvioidaan sitä, miten lohkoketjupohjaiset todisteet voivat näyttäytyä hyödyllisenä tavaramerkin tosiasiallisen käytön osoittamisessa. Lohkoketjuteknologian mahdollistaman muuttumattomuuden merkitystä korostetaan: teknologia itsessään varmistaa, että todisteet pysyvät muuttumattomana ja väärentämättömänä aina oikeudelliseen menettelyyn asti. Tutkielmassa argumentoidaan, että lohkoketjutodisteita tulisi kohdella edellytysten täyttyessä eräänlaisesti itseään todentavina. Tutkielmassa alleviivataan myös aikaleimaominaisuuden merkitystä, joka tavaramerkin käyttöön liittyen saattaa auttaa toimitetun käyttönäytön kytkemistä tiettyyn ajalliseen hetkeen. Tutkielmassa keskeinen havainto onkin, että lohkoketjuteknologian ominaispiirteiden vuoksi lainsoveltaja voisi mahdollisesti kohdistaa harkintaansa suoremmin tallennetun datan (eli käyttönäytön) informaatiosisällön analysointiin eli käytännössä tuomari tai muun viranomainen voisi ryhtyä ratkaisemaan käsillä olevan jutun aineellisoikeudellista kysymystä. Lainsoveltajan ei tarvitsisi käyttää aikaa, ja mahdollisten teknisten asiantuntijoiden muodossa ylimääräisiä resursseja, sähköisen todisteen tuottaneen tietojenkäsittelyprosessin alkuperäisyyden ja eheyden arvioimiseen. Tutkielman lopussa tarkastellaan vaihtoehtoja lohkoketjupohjaisten todisteiden laajemmalle käyttöönotolle eurooppalaisesta näkökulmasta. Lainsoveltajien kouluttamisen lisäksi keskeinen merkitys tulee todennäköisesti olemaan erilaisten sertifikaattien, standardien ja lainsäädäntömuutosten – esimerkiksi koskien eIDAS-asetusta – hyväksymisellä, jotka tekisivät lohkoketjuun tallennettujen todisteiden hyväksyttävyydestä ja arvioinnista yhdenmukaisempaa.
  • Halme, Helka (2020)
    Virtuaalisia rekonstruktioita ovat tietojärjestelmien avulla luodut visualisoinnit, animaatiot, simulaatiot, virtuaalitodellisuuteen perustuvat sovellukset ja muut vastaavat audiovisuaaliset esitykset, joilla pyritään esittämään selvitystä todistelun kohteena olevista seikoista. Kotimaisissa oikeudenkäynneissä on hyödynnetty tiettyjä virtuaalisten rekonstruktioiden esitysmuotoja, mutta virtuaalisten rekonstruktioiden ei voida katsoa olevan vielä vakiintuneita todistelukäytännössämme. Syyttäjälaitoksen ja yleisten tuomioistuinten asian- ja dokumentinhallinnan kehittämishankkeen (AIPA-hanke) kokeiluhankkeessa on kehitetty virtuaalitodellisuuden demoympäristö ja pohdittu ja sen soveltuvuutta oikeudenkäyntiaineistoksi. Tutkielmassa on kyse sähköisten todisteiden arvionnista, johon on viime vuosina alettu kiinnittää huomiota kotimaisessa oikeustieteellisessä tutkimuksessa. Tutkimustehtävä on virtuaalisten rekonstruktioiden todistusarvon ja siihen liittyvien oikeusturvanäkökohtien analyysi. Tutkimustehtävää selvitetään kahden tutkimuskysymyksen avulla: (1) millainen on virtuaalisten rekonstruktioiden hypoteettinen todistusarvo rikosprosessissa?, (2) liittyykö niiden hyödyntämiseen oikeusturvaongelmia, erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan pohjautuvan equality of arms-periaatteen näkökulmasta? Tutkielmassa pyritään ongelmakeskeiseen tieteen tekoon lainopillisin metodein. Tutkimustehtävän taustalla on huoli keskivertotuomarin tietotaidosta arvioida virtuaalisten todisteiden näyttöarvoa riittävän kattavasti siten, ettei virtuaalisten rekonstruktioiden käyttöön liittyisi uhkaa esitystavasta tai valmistusmenettelystä johtuvista virhepäätelmistä. Virtuaalisten rekonstruktioiden todistusarvon määritteleminen osoittautuu vaikeaksi. Yleistason tarkastelu ja todistusarvon määrittämisen tapauskohtaisuus (tuomarin tietotaito ja yksittäisen rekonstruktion laadintakysymykset) muodostavat jännitteen, jota on vaikea vakioida. Toinen johtopäätös on, että virtuaalisten rekonstruktioiden käyttöön liittyy potentiaalisia oikeusturvaongelmia. Perusta näille voi syntyä valmistusprosessin eri vaiheissa tapahtuneista virheistä tai puutteista. Toisaalta ne voivat johtua myös esitysmuodon aiheuttamasta psykologisesta harhaanjohtavuudesta. Oikeusturvaongelmat eivät välttämättä aktualisoidu, jos niihin osataan puuttua. Puuttumiskeinoja ovat valmistusprosessiin liittyvät sertifiointivaatimukset ja juristikunnan oikeuspsykologinen ja tietotekninen koulutus. Keskeinen havainto on, että virtuaalisten rekonstruktioiden käyttö todistelussa antaa uuden merkityssisällön olemassa oleville periaatteille. Tämä huomataan mm. asianajajan totuusvelvollisuuden, puolustuksen suosimisen- periaatteen ja tuomarin perusteluvelvollisuuden kohdalla. Myös tuomioistuimen aineellinen prosessinjohto on entistä haasteellisempaa valvoessaan osapuolten tasapuolisuuden toteutumista. Tutkimustyön aikana on syntynyt lista reunaehdoista, joita voidaan hyödyntää arvioidessa rekonstruktion luotettavuutta todisteena.