Browsing by Subject "saatavan panttaus"

Factoring on yrityksen liiketoiminnassa syntyvien laskusaatavien hyödyntämiseen perustuva erityisrahoitusmuoto. Suomalaisessa rahoituskäytännössä factoringjärjestely rakennetaan tyypillisesti laskusaatavien yleispanttauksen varaan. Factoring perustuu factoringrahoittajan ja asiakasyrityksen väliseen rahoitussopimukseen, jossa sovitaan factoringin puitteissa myönnettävän luoton ehdoista sekä toisaalta järjestelyyn liittyvistä vakuuksista. Tyypillisesti asiakasyritys sitoutuu rahoitussopimuksessa siirtämään kaikki nykyiset ja tulevat toimialansa mukaisesta liiketoiminnasta syntyvät laskusaatavansa factoringrahoittajalle rahoitussopimukseen perustuvien factoringrahoittajan saatavien vakuudeksi. Laskusaatavan siirrossa asiakasyritykseltä factoringrahoittajalle katsotaan olevan kyse laskusaatavan panttauksesta. Tutkielmassa tarkastellaan lainopillisin menetelmin factoringjärjestelyn puitteissa tapahtuvaa laskusaatavan panttausta sekä sen sitovuutta factoringrahoittajan asiakasyrityksen konkurssitilanteessa. Jotta factoringrahoittaja saavuttaisi turvatun panttivelkojan aseman asiakasyrityksen konkurssissa, tulee laskusaatavan panttauksen olla paitsi oikeustoimena pätevä niin myös esineoikeudellisesti tehokas suhteessa asiakasyrityksen konkurssivelkojiin. Tutkielmassa eritellään laskusaatavan panttauksen pätevyyden sekä esineoikeudellisen tehokkuuden osatekijöitä ja edellytyksiä. Vaikka laskusaatavan panttaus olisi oikeustoimena pätevä sekä myös esineoikeudellisesti tehokas suhteessa asiakasyrityksen konkurssivelkojiin, voi panttaus silti tulla peräytettäväksi konkurssipesään jonkin takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa (758/1991, TakSL) säädetyn takaisinsaantiperusteen nojalla. Tutkielmassa on tarkasteltu factoringpanttaukseen liittyvää takaisinsaantiriskiä TakSL 5 §:n mukaisen yleisen takaisinsaantiperusteen sekä vakuuden peräytymistä koskevan TakSL 14 §:n perusteella. Riski factoringjärjestelyyn perustuvan laskusaatavan panttauksen peräyttämisestä TakSL 14 §:n perusteella vaikuttaisi olevan olemassa erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa takaisinsaantiaikana pantatuilla laskusaatavilla katetaan aikaisemmin pantattujen kokonaan tai osittain arvottomiksi osoittautuneiden laskusaatavien synnyttämää vakuusvajetta. Takaisinsaantiperusteen edellytysten täyttymistä ei kuitenkaan factoringpanttauksen yhteydessä ole välttämätöntä arvioida täysin saatavakohtaisesti, sillä factoringjärjestelyssä vakuutena voidaan käsittää olevan factoringrahoittajalle siirretyistä laskusaatavista muodostuva rahavirta vakuusmassana. Vakuusmassa-ajatteluun perustuen on mahdollista esittää jopa sellainen tulkinta, että factoringjärjestelyyn perustuvat takaisinsaantiaikana tehdyt laskusaatavien panttaukset eivät ole TakSL 14 §:n mukaisesti peräytettävissä, vaikka panttauksilla olisi ainoastaan katettu aikaisemmin pantattujen laskusaatavien arvottomuudesta johtunutta vakuusvajetta, mikäli panttauksia voidaan muutoin pitää factoringjärjestelyn puitteissa tavanomaisina. Oikeustila vaikuttaa kuitenkin olevan avoin sen osalta, onko tällaista tulkintaa perusteltua tehdä.